Himo ruokaan/ itsekuri?

Minulla on ollut sama ongelma, mutta olen ratkaissut sen yksineläjänä siten, että teen ison satsin ruokaa, jonka jaan valmistamisen jälkeen suoraan annoksiin pakastepurkkeihin. Yhden annoksen annostelen tietenkin lautaselle ja muut jäähtymisen jälkeen pakastimeen. jos minulla jää nälkä syön lisäksi leivän, hedelmän tms. Mutta tietty helpompaa moinen yksineläjällä kuin perheellisellä. Vatsa tottuu aika nopeasti pienempiin annoskokoihin!

Mulla on himonkohteina lähinnä namit. Mut kyl himottaa perusruokakin kuten perunamuussi O_O

Mä oon huomannut, että mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän tekee mieli terveellistä ruokaa. Näin ainakin minulla toimii.

Minulla takana "kurinalaista" elämää nyt vähän reilu vuosi... 9.2.2013 vaaka näytti 120 kg ja pelin edessä piti aina laittaa silmät kiinni. Vaatekoko oli 50. Laihduttanut olin aikaisemminkin, mutta aika ponnettomasti. Silloin sitten päätin, että uusi elämä alkaa NYT!

Ensialkuun paino tippui suht reippaasti pelkästään syömisillä, kesäkuussa oli pakko aloittaa myös liikunta... Sohvaperunasta tuli himoliikkuja, nyt salia ja lenkkiä n. 5 kertaa viikossa, kuudeskin menisi, mutta perhe pistää hanttiin
Syömisten kanssa on ollut kamppailua kaiken aikaa, tekee mieli sitä sun tätä ja välillä on repsahdettu ihan kunnolla, mutta kait se pointti on vaan se, että palaa taas entistä tiukemmin takaisin ruotuun repsahduksen jälkeen. Eikä kaikkea hyvää voi itseltään kieltää, ei kukaan sellaiseen elämään pysty, jossa ei voi herkutella.

Nyt paino on 83-84 kg, vaatekoko 40-42 ja energiaa on vaikka muille jakaa. Edelleen lasken ja punnitsen kaikki syömiseni ja jos menee keltaiselle tai punaiselle, se sitten vaan menee. Vaikka hetkellisesti tulee huono omatunto, kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja koitan katsoa noita syömisiä aina viikon jaksossa.

Vielä on pudotettavaa jokunen kilo, alkuperäinen tavoite oli 80 g, mutta luulen, että pyrin vielä vähän alemmas.

Olen kyllä miettinyt, josko se on sitten loppuelämä tätä punnitsemista, vaikka periaatteessa tiedän tasan tarkkaan mitä ja miten paljon suuhunsa voi tavaraa ajaa jotta paino pysyisi, sitä on vaan niin perso kaikelle, että syötyä tulee jos ei koko ajan vahdi itseään

Hirmusti tsemppiä kaikille kanssalaihduttajille, ei tämä helppoa ole, mutta on se NIIN palkitsevaa kun voi käydä ostamassa itselleen vaikka uusia kevätvaatteita, aiempaa pienemmässä koossa

Jutta G sanoi jossain haastattelussa että itsekuri on kuin mikä tahansa muukin lihas, se kehittyy kun sitä harjoittaa. Varmasti se ei varmasti ole aina näin yksinkertaista mutta luultavasti kehitystä tapahtuu, joillakin nopeammin ja toisilla hitaammin. Aloitin elämäntapamuutoksen vuosi sitten tammikuussa ja pikkuhiljaa totuttelin ajatukseen että jos haluan pysyä nyt jo saavuttamissani mitoissa niin en voi enää koskaan syödä jatkuvasti kaikkea mitä mieli tekee. Tavallaan karua mutta totta. Mulla helpottaa mielitekoihin se, että kerran viikossa mulla on sellainen päivä jolloin saan herkutella juuri sillä mitä tekee mieli. Toki en tuolloinkaan syö kaksin käsin kaikkea vaan käyn ravintolassa syömässä tai teen kotona jotain spesiaalimpaa ruokaa ja jälkkäriä. Lisäksi saattaa mennä vaikka suklaata. Kohtuudessa pysyminen on varmaan monella vaikeaa ja itsellänikin se on opettelun tulos. Aiemmin saattoi mennä pussillinen sipsejä mutta nyt korkeintaan puolet siitä eikä usein ollenkaan kun tiedän kuinka paha olo niistä tulee. Kun laihduttaa niin herkkupäivä kerran viikossa on liian usein mutta esim. kerran kuussa tuskin kaataa kenenkään projektia, aineenvaihdunta saa buustia ja päätä kiristävä vanne löystyy kun saa joskus syödä sitä mitä juuri sillä hetkellä tekee mieli.

Tsemppiä projektiisi!

Sama ongelma täälläkin. Pitäisi opetella tekemään pahaa ruokaa, niin pääsisi tästäkin ongelmasta. Perheeseen vaan kuuluu vielä jonkin aikaa muitakin kuin minä ja karvakorvat, joten ruuaksi ei voi ihan mitä tahansa perskurkkanaa väsätä.

Santsilautanen on siis mun ylipainoni syy. Syön monipuolisesti ja aika terveellisestikin (sairauteni ja ruokarajoitteeni huomioiden), mutta kun se ensimmäinen lautasellinen riittäisi ihan hyvin. Vaan menepä viemään lautanen tiskialtaaseen, kun hellalla on vielä ruokaa

Olen tammikuun puolivälistä alkaen muuttanut elintapojani. Liikunta ei maistu vieläkään, mutta ruuokailuun on tullut kohtuus kahdella kikalla.

Ensinnäkin syön noin kolmen tunnin välein, vaikkei olisi nälkäkään. Annoskoko pysyy hyvin hallinnassa (vaikka ennen projektia, pistelin helposti pastaa 3-4 annoksen edestä).

Toinen asia johon kiinnitän huomiota on ennakointi. Pojan kaverisynttäripäivänä jätin ruoanlaiton juhliennjälkeiseen aikaan eikä sinä päivänä syöty mitään järjevää ja kalorilaskuri vinkui kauhusta. Tästä opin, että jääkaapissa on aina kurkkua ja porkkanaa ruoanlaitto ruoaksi. Eli vaikka olisi nälkä iskenyt, pahimman kriisin korjaa kasviksilla. Mietin myös jo ennen ruoanlaiton aloittamista, paljonko on "varaa" syödä. Kauppaan menen aina vatsa täynnö, ettei tule ostettua vääriä ruokia.

Olen oppinut herkuttelemaan syömällä yhden palan suklaata. Ennen meni koko levy.

Tsemppiä kaikille omaan elämänmuutokseenne. Kyllä me tähän pystymme :-)

Mun pahe on herkuttelu. Suklaa. Hyvänä kakkosena irtokarkki, erityisesti salmiakki. Samoilla viivoilla keikkuu punaviini, juustot, hyvä kuiva siideri saunassa nautittuna.
Jollain ihmeen kaupalla olen edelleen normaalipainon rajoissa, tosin aika lähellä 25 rajaa. Suhteellisen liikkuvainen olen, joten ehkä se on saanut painon nousun pysymään maltillisempana. Mutta on se ikä ja tulotason nousu tehnyt tehtävänsä.

Ainoa tapa pysyä kohtuudessa on ostaa herkkuja rajallinen määrä. Suklaata erikoisliikkeestä pieni määrä, irtokarkkia ei lapata himoissaan 300-400 grammaa pussiin vaan ihan semmoinen 100 gramman pussi kaikkein parhaimpia saa riittää. Punkun olen sallinnut itselleni ruoan kanssa erityisesti viikonloppuisin. Samoin sen yhden siiderin. Herkkuttelujuustoista olen koittanut pysyä erossa. Mun neuvo, kun hyvää ei ole saatavilla, sitä ei voi ottaa määräänsä enempää.

Olen ollut laskurissa vuoden alusta alkaen, koska tuntui että nyt on saatava jotain apua tähän juttuun. Itsensä ja hyvinvointinsa tarkkailu lähti verenpainelääkkestä ja sen oikeasta annostuksesta. Turvotusta välttääkseni jätin jo joulukuussa pois ruokavaliosta perunan ja riisin ja vuoden alusta myös hiivaa ja sokeria sisältävät tuotteet pääsääntöisesti. Turvotuksesta pääsin eroon ja kun lääkeannos puolitettiin, olo ja paineet helpottivat myös sitä myötä. Paino putosi jo siinä vähän. Sitten ajattelin että katotaas mihin tää vie ja nyt on poissa n. 12kg. Huomasin vaan , että sen mitä olin aiemmin syönyt oli väärää minulle ja laskurin mukaan jopa toisinaan liian vähän. Nyt laitan kaikki tänne mitä suuhuni pistän, joskus menee yli, joskus jää alle tai +/-hilkulle. Mielitekoja minulla ei pahemmin ole ollut muutenkaan eikä ole nytkään. No, vaalea leipä ja just nuo juustot on olleet meikäläisen herkkuja kyllä. Saunaoluet on kyllä pitänyt jättää melkein kokonaan pois, mutta eipä tuo sitäkään tee enää mieli sen kerran kun ottaa. Pizzalla olen käynyt pari kertaa ja kiinalaisessa, pari baari-iltaa viettänyt (todella paska olo jälkikäteen), parissa kekkereissä täytekakkua ja pääsiäisenä mämmiä ja eihän tuo näy tahtia haittaavan. Tavoitteet on maltilliset ja päämääränä pysyvä muutos. Saa nyt sitten nähdä miten käy, on sitä yritetty aiemminkin ja takasin on tulleet kilot. Ikä vaan alkaa olla jo sitä luokkaa, että jotain muutosta on tehtävä, ennenkuin vaihdevuodet jumittaa koko ruumiin Sen verran vielä, että opettelin teen juojaksi, kahvin kanssa töissä on tullut otettua aina jotain moskaa suuhunsa vaikkei niin mieli tekiskään, mutta kun juo teetä, ei sitäkään mielitekoa ole, kun ei siihen ole oppinut aiemminkaan. Ja tee on ihan hyvää ja monenlaisia laatuja, kun vaan kokeilee

Uusia perunoita on saanut jo yli kuukauden ajan!

Täällä kanssa jolle maistuu kaikki ruoka liian hyvin. Pienet annokset ja yksi leipäkerrallaan on niin kuin aikas mahdotonta. Sitten duunin ruokalaan oli tullut isommat lautaset :O), en ensi huomannut asiaa ja liikahan siihen lautaselle kertyy. Muutenkin mennyt sen kuppilan sapuskat huonoon suuntaa, ja hämmästyttävän paljon rasvaa niissä on. Nyt paino lähes joulukuun loppupuolen ennätys(pienissä) lukemissa ja matka alaspäin voisi alkaa, mutta varsinkin leipä on heikkouteni ja muutenkaan ei risukasaan juuri paista, niin ruokahimojen hallinta käy työstä. Lisäksi kun liiasta hiilarista mulle tulee kyllä turvotusta.