Aktiivisesti liikkuvat ovat muita fiksumpia

 Savanah kirjoitti...

Aika mielenkiintoinen tutkimus. Vaikutti ensin ajateltuna ihan loogiselta, mutta aloin miettiä, että aika julmaa, jos lapsena ja nuorena opitut liikuntatottumukset määrittelevät tai vaikuttavat noinkin pitkälle ihmisen elämää.

Nuoruusvuosien liikuntaharrastukset parantavat myös koko työuran mahdollisuuksia. 18-vuotiaina parhaassa kunnossa olevat miehet saivat parempia ja arvostetumpia työpaikkoja kuin heikommin fyysisessä testissä kutsuntavaiheessa pärjänneet.

http://www-1.cms.ts.fi/teemat/ymparisto/96197.html

Kyllähän sillä on merkitystä kun ajattelee pidemmälle. Ihminen on paljon vireämpi ja energisempi kun hän liikkuu. Jos jo nuorena liikkuu paljon niin sehän vaikuttaa ihan keskittymiskykyyn ja esim. unen laatuun. Liikunta myös poistaa stressiä, tietenkin sillä ehdolla että laji on mielenkiintoinen. Joten koulussa opitut asiatkin saattavat mennä paremmin perille. Looginen päättelykyky ja kielien osaaminen kun tarvitsee käyttöönsä paljon keskittymistä.

 Secchen kirjoitti...

Älä ajattele, että määrittelevät, ajattele, että antavat hyvän pohjan. Onhan sekin tavallaan julmaa, että koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin vaikka opiskelupaikkojen saannissa kuin kouluttamattomien. Tai että suomenruotsalaiset ovat onnellisempia.

Yksilö voi aina muodostaa poikkeuksen ennakko-oletuksiin tekemällä töitä asian eteen. Jos koko suku on läskejä, se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi näkemällä vaivaa pysyä hoikkana, se tarkoittaa, että hän joutuu ehkä näkemään enemmän vaivaa ja tekemään enemmän töitä kuin "hoikat geenit" perinyt.

Käytin termiä määrittelevät (=antaa jollekin sen ominaiset piirteet) juurikin siitä syystä, että lapsi, jolle opetetaan epäterveelliset ruokailutottumukset joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä tulevaisuudessa, ei vain terveytensä, mutta tutkimuksen mukaan myös urakehityksensä eteen. Mikäli huomasit, niin kirjoitin myös sanat "tai vaikuttavat", jotta kukaan ei vetäisi hernettä nenään asiayhteydestä johtuen hieman poliittisesti epäkorrektista ilmaisusta. Aikuinen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan, joten lienee selvää, että lapsuuden tai lapsuudessa opittujen asioiden ei tarvitse pysyvästi määritellä aikuisen ihmisen identiteettiä. Totta kai aina löytyy myös against all odds-tapauksia, mutta puhun yleisellä tasolla.

Tutkimus on täysin rationaalinen, mutta tuntuu ikävältä ajatella, että vanhemmat jotka opettavat lapsensa syömään epäterveellisesti pilaavat lapseltaan terveyden lisäksi mahdollisesti myös uran tai ainakin vaikeuttavat urakehitystä. Vanhempien vastuu ruokailutottumusten suhteen on todella suuri. Toissapäivänä eräs kollegani kertoi, että häntä ei valittu työhön, koska hän on ylipainoinen. Hänen mukaansa ylipaino vaikuttaa siis myös tällä tavalla työnsaantimahdollisuuksiin.

Näiden asioiden valossa terveellisten elintapojen opettaminen on hyvin tärkeää lasten koulumenestyksen, terveyden ja tulevan urakehityksen kannalta. Siinä epäonnistumalla saattaa aiheuttaa pidemmällä aikavälillä enemmän vahinkoa lapsensa elämän eri osa-alueille kun välttämättä arvaisikaan.

Itseäni auttoi 'lepovaiheessa' ollen liikuntaharrastuksen elvyttämiseen tieto, että liikkuvan ihmisen aivoissa kiertää sangollinen enemmän verta kuin liikkumattoman. En tiedä miten tarkka kuvaus tuo neurologeista olisi, mutta minua tietotyöläisenä se motivoi. Ja onhan se loogista, että liikkuessa veri kiertää vilkkaammin ja hapettuu paremmin --> aivot toimivat tehokkaammin. Nuoruusiässä, kun kehitys on aivoissakin nopeaa, liikkumisella on tätä kautta varmasti myös pysyviä vaikutuksia aivojen kapasiteettiin.

Mutta, ihan arkisesti: kun ajattelee sitä sangollista, on paljon helpompi lähteä myös sinne marraskuun räntäkeliin - kyllähän kauniina talvipäivänä löytää muitakin syitä..

 Ansku67 kirjoitti...

Olisiko mahdollista, että ne ihmiset, jotka ovat fiksumpia, tajuavat jo nuorena liikkua aktiivisesti. Alkuperäinen syy on siis fiksuus, jonka seurauksia on liikunnallisuus nuorena ja menestys myöhemmällä iällä.

Mielenkiintoinen näkökulma, joka edellyttää, että ihmisillä on yhtä paljon tietoa käytettävissään lapsina ja että he saavat yhtä paljon ulkopuolista ohjausta terveellisten harrastusten pariin. Älykkäät ihmiset ovat kokemusteni mukaan usein aika uteliaita ja tietoahan saa sitä etsimällä, mutta uskoisin silti, että ympäristölläkin on vaikutusta asiaan. Nuorten kohdalla tilanne on todennäköisesti jo se, että he ovat tiedollisesti aika samassa asemassa, mutta en sitten tiedä onko sellaisilla nuorilla, jotka eivät ole harrastaneet lapsesta asti liikuntaa, suurempi kynnys alkaa liikkua tietotaidon lisääntyessä, kuin sellaisilla joille liikunta on muodostunut jo lapsena elämäntavaksi? Olisi mielenkiintoista tietää onko tältä kantilta tehty tutkimuksia älykkyyden ja liikunnallisuuden välisestä korrelaatiosta. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Eikös fiksut eli koulussa hyvin menestyvät lapset ja nuoret ole perinteisesti olleet paikallaan pysyviä, introverttejä nörttejä, jotka kompastelevat liikuntatunnilla omiin jalkoihinsakin? Ainakin itse olin sellainen. Älyllinen painotukseni oli nuorena ilmiselvä, vaikken mikään varsinainen ruudinkeksijä olekaan, ja inhosin kaikkea liikuntaa. Aloin harrastaa sitä vasta pakon edessä viisikymppisenä ja jäinkin sitten välittömästi koukkuun.

Mutta mun mielestä siis fiksuudesta ei lapsilla ja nuorilla mitenkään automaattisesti seuraa liikunnallinen aktiivisuus.