Ravitsemusasiantuntija: Älä huijaa nälkää, ota mallia lapsista

Toimii jos ei ole ongelmaa ruuan kanssa, niin kuin useimmilla ylipainoisilla...

Musta ruoka on vain niiiiin hyvää Ehkä mun makuaistissa on sitten vikaa. Osatekijä mulla kuitenkin on se tunnesyöminen eli menen aivan liikaa fiiliksen ja oman kuuntelun mukaan. Ts. tulkitsen itseäni väärin... :/

Ja tossa jutussahan puhuttiin myös liikunnasta. Omat muksut ainakin riehuu siihen malliin, että oikeastaan ihmetyttää, miten ne jaksaa kasvaa siihen päälle. Keittiön ympäri 20 kertaa, temppurataa ja kiipeilytelineitä puistossa, sohvalla mönkimistä... Pitäisi matkia varmaan. Ainakin omasta kropasta huomaa, että jos en liiku, ei tule sellaista tervettä nälän tunnetta, vaan jatkuva ihmeellinen tyytymättömyys, jonka saattaa vahingossa purkaa naposteluun...

Ja sitten on tietysti tenavadietti

Komppaan edellistä. It is So true. Ja mä oon tunnesyöjä , joten tiedän että jos mä syön niin kauan kuin mieli tekee niin mulla napapaukkuu ja sen jälkeen on huono olo.

Komppaan Cutie:ta.
Minulle lapsena kyllä sanottiin, että syö lautanen tyhjäksi, mutta ei niin yleensä tapahtunut eikä siitä sen kummemmin suututtu. Ei myöskään tehty isoa juttua, jos otin lisää. Minulla oli tietyt ruuat mitä meni enemmän (peruna + jauhelihakastike), mutta vähänkään oudompi ruoka niin lautaselle jäi. Olen aina syönyt hitaasti, jolloin vähempi määrä ruokaa riittää. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että koulussakin vein ruokaa roskiin kuin söin kaiken. Pikkuveli on vähän samanlainen.
Myös se, että on vähän nirso, auttaa asiaa. Ja näin aikuisena nautin erittäin suuresti siitä, että voin sanoa huoletta, että "ei minun tarvitse tästä pitää tai sitä maistaa, koska olen aikuinen." Aah, ihana itsemääräämisoikeus. Aivan luxusta! Jos joskus saan lapsia, voisi käydä niin, että jos kaikki ruoka uppoaisi mitä eteen tuodaan ja lautanen syötäisiin aina tyhjäksi no matter miten paljon siihen ruokaa laittaisi, huolestuisin.
Ei kaikesta tarvitse pitää.

Se on totta, että monet ihmiset syövät myös suruunsa tms. Itse syön enemmän kun olen onnellinen tai muuten tyytyväinen elämääni. Pienikin ahdistus, suru, kiukku tai viha taas saa miut ensimmäisenä lopettamaan syömisen.

Olisi mukava tietää miten paljon tuohon vaikuttaa kotiolot tai opittu käyttäytyminen? Minä ja pikkuveljeni olemme molemmat ala-asteella istuneet viimeisinä ruokasalissa kun "kaikki piti kuulemma syödä" tuijottaen kylmää ruokaa missaten välitunnit ja kaikki. Ei mennyt alas, joten kai sitä pitää sitten olla myös jääräpäinen, jotta selviää kouluajoista lautasta nuolematta.

Niin joo ja minäkin jätän ravintolassa enemmin ruokaa lautaselle kuin ahdan itseni ähkyyn, kuten Cutien kaveri tekee.

 Jaanafever kirjoitti...

Olisi mukava tietää miten paljon tuohon vaikuttaa kotiolot tai opittu käyttäytyminen?

Vaikuttaa todella paljon minun mielestä!Itse kun olen oppinut kotona,että"mitä vähemmän syöt,sen parempi ihminen olet".vaikka ei niin suoraan ole sanottukaan,niin siitähän se on ollut äidilläni kyse.Jossain vaiheessa se johti minulla salaa syömiseen,pariinkin otteeseen elämässä,mutta sitten kun tätä ikää tuli lisää,ja kolmatta kertaa aloin laihduttaa,niin ongelma on ollutkin juuri se,että söisin aina vaan vähemmän ja vähemmän,koska koen silloin olevain"hyvä syömään".Ihan anorektia-ruokavaliolle en sentään ole luisunut,mutta jossain vaiheessa sekin tuli tavallaan koettua.Ja kun olin ollut niin ylipainoinen,niin sain kovasti ihailuja ulkonäöstä,kun laihduin,eikä kukaan tajunnut että söin vain purkin ananasta ja purkin tonnikalaa päivässä.Luulen,että voisin mennä siihen nytkin jos se tehoaisi,mutta nykyään tullut iän (ja kilpirauhasen vajaatoiminnan) myötä tuon säästöliekki-juttu kai sitten.
Eli minuun on vaikuttanut tosi paljon tuo vähän syönnin ihailu.Siskoistani toiseen myös,mutta se kolmas,vahvin luonteeltaan,ei taas ole "kärsinyt"siitä yhtään.
Ja kouluruokailusta:yleensä söin yhden näkkärin koulussa.Jos oli oikein hyvää ruokaa,saatoin syödä-äidillä oli koulun ruokalista,ja jos oli minun suosikkiruokaa koulussa,niin äiti jätti kotona ruuan laittamatta.Ei minua kukaan koulussa moittinut pelkän näkkärin syönnistä.Eli koulukohtaistakin tuo osuus.

Sepä se.
Minua patistettiin syömään enemmän, mutta toisaalta sitten kun eräässä vaiheessa loppui aerobic ja aloin ajaa skootterilla kouluun => lihoin, alkoi äiti vihjailla "jos vaikka hankkisit jonkin harrastuksen itsellesi?"
Ja se riitti minulle. Se miksi sitten haluttu kehonkuva on minulle lihaksikas ennemmin kuin vain laiha, en osaa tarkalleen sanoa.

Mietin sitäkin, että josko olisi sittenkään lapsena pitänyt katsoa American Gladiaattoreita (vm-89 = Jaana 6v.), josta muistan kyllä vahvoja naisia ja miehiä ihailleeni. Myöhemmin ala-asteella tykkäsin katsoa lihaksikkaiksi piirrettyjä prätkähiiriä Josko se olisi sitten se, joka vaikutti ulkonäköpaineisiin..?
Kotona sekä äiti että isä ovat aina olleen suhteellisen sopusuhtaisia, eivät lihavia ollenkaan, mutta ei siitä ole tehty tuota pientä huomauttelua suurempaa ongelmaa. Ei sillä etteikö sillä pienellä huomauttelulla olisi aina ollut suuri vaikutus minuun, mutta kuitenkin...

Ai niin, enkä koskaan ole kuulunut siihen laihaan ja pitkään porukkaan koulussa muutenkaan, joten kun he kävivät juoksemassa tai aerobicissa niin en tuntenut sitten kuuluvani siihen porukkaan ja halusin olla kunnossa omalla tavallani, ja se sitten olisi se hiukan lihaksikkaampi vaihtoehto. Tuokaan ei voi olla vaikuttamatta.

Komppaan, vaikka en enää itse yötyötä teekkään!
Lisäksi valvotun yön jälkeen päivällä nukuttu uni ei ihan vastaa oikeaan aikaan nukuttua..

 sugarmindy kirjoitti...

 smaller kirjoitti...

Komppaan, vaikka en enää itse yötyötä teekkään!
Lisäksi valvotun yön jälkeen päivällä nukuttu uni ei ihan vastaa oikeaan aikaan nukuttua..

Jep näin on. Mun sisko sanoo tuota koomaamis-päiväksi
tuohon päälle vielä mahdolliset lapsukaiset, niin ei siinä välttämättä saa edes nukuttua.

Helposti siinä nukuttua saa. Sitä karaistuu yllättävän nopeasti nukkumaan vaikka legot lentelis naapuri huoneessa..

Riippuu ihan ulkona olevasta valosta ett kuinka saa nukuttua. Parin yön jälkeen kyll tulee zombiepäivä