Sabotaasiyritykset
Sabotaasiyritykset
Keskustelun päävalikko > Mieli ja ihmissuhteet > Sabotaasiyritykset
Pakko palata tänne taas.
Mun miehellä on joku vimma pitää mut liian isona. Tiedän ja tiedostan että minulla on omista osin omista tekemisistäni riippumattomia syitä pysyä isona (aineenvaihduntaa hidastava ja turvotusta keräävä lääkitys + ilmeisesti yhdenlainen kilpparin vajis). Tämä kävi selväksi kun olin kevään fyysisesti rankassa työssä, söin keskimäärin 1800kcal vuorokaudessa eikä paino menny mihinkään. Kun työ lopui, lihoin pari kiloa. Viime syksynä lihoin parissa kuukaudessa lähes 10kg, mutta ne tuli ihan syömällä. Mutta siis siihen mieheen. Se koettaa aina hajottaa mun dieetit. Kun asuttiin erillään niin se roudas aina mulle suklaata, vaikka tiesi että koetan opettaa itseäni irti suklaasta koska se on mun painonhallinnan suurin kompastuskivi. Aina kun koetan syödä paremmin, vähemmän rasvaa, enemmän heviä niin mies alkaa kommentoimaan. Ja todellakin kantaa niitä herkkuja suunnilleen selkä vääränä kaupasta ja muistaa aina kertoa mitä kaikkea hyvää on kaappeihin varastoinut.
Ja tämä jatkuu siitäkin huolimatta että nyt on mitattua faktaa mun kehon koostumuksesta. Ok, mulla on paljon lihasta ja ehkä vähän vähemmän rasvaa ku painoindeksissä 30, mutta mussa on kuitenkin reilusti yli 10kg poispudotettavaa läskiä. Ja tämä paino, vaikken siis mikään tositosi iso vielä olekaan, vaikuttaa jo esim. mun polviin. Mun polviongelmat katoaa ku painan alle 65kg. Mun painoindeksi alkaa olla sellasella mallilla että tästä ylipainosta alkaa olla muutakin terveydellistä haittaa eikä musta ole yhtään kiva että mun muutenkin vaikeaa painonhallintaa häiritään, kommentoidaan negatiivissävyisesti ja koetetaan tehdä näitä ponnisteluja tyhjäksi. Lisäksi vielä tämä negatiivinen kehonkuva, en halua katsoa itseäni peilistä kun kaipaan sitä 60-kiloista peilikuvaani. En koe oloani kotoisaksi nykyisessä kehossani.
Mun on vaikea ymmärtää sitä, että sieltä kaupasta voi aina tuoda karkkia, suklaata ja pullaa, muttei oikeastaan koskaan esim. hedelmiä. Ei vaikka erikseen pyydän. Jos haluan hedelmiä ja vihanneksia niin mun pitää itse sinne kauppaan lähteä eikä aina ehdi (kun yhteen suuntaan on 30km) ja jotenkin olen ajatellut että kun yhdessä asutaan niin sieltä kaupasta tuodaan aina kerralla ne molempien tarvitsemat asiat kun ne listaan on kirjoitettu.
Huh.. Olen avautunut
Mun miehellä on joku vimma pitää mut liian isona. Tiedän ja tiedostan että minulla on omista osin omista tekemisistäni riippumattomia syitä pysyä isona (aineenvaihduntaa hidastava ja turvotusta keräävä lääkitys + ilmeisesti yhdenlainen kilpparin vajis). Tämä kävi selväksi kun olin kevään fyysisesti rankassa työssä, söin keskimäärin 1800kcal vuorokaudessa eikä paino menny mihinkään. Kun työ lopui, lihoin pari kiloa. Viime syksynä lihoin parissa kuukaudessa lähes 10kg, mutta ne tuli ihan syömällä. Mutta siis siihen mieheen. Se koettaa aina hajottaa mun dieetit. Kun asuttiin erillään niin se roudas aina mulle suklaata, vaikka tiesi että koetan opettaa itseäni irti suklaasta koska se on mun painonhallinnan suurin kompastuskivi. Aina kun koetan syödä paremmin, vähemmän rasvaa, enemmän heviä niin mies alkaa kommentoimaan. Ja todellakin kantaa niitä herkkuja suunnilleen selkä vääränä kaupasta ja muistaa aina kertoa mitä kaikkea hyvää on kaappeihin varastoinut.
Ja tämä jatkuu siitäkin huolimatta että nyt on mitattua faktaa mun kehon koostumuksesta. Ok, mulla on paljon lihasta ja ehkä vähän vähemmän rasvaa ku painoindeksissä 30, mutta mussa on kuitenkin reilusti yli 10kg poispudotettavaa läskiä. Ja tämä paino, vaikken siis mikään tositosi iso vielä olekaan, vaikuttaa jo esim. mun polviin. Mun polviongelmat katoaa ku painan alle 65kg. Mun painoindeksi alkaa olla sellasella mallilla että tästä ylipainosta alkaa olla muutakin terveydellistä haittaa eikä musta ole yhtään kiva että mun muutenkin vaikeaa painonhallintaa häiritään, kommentoidaan negatiivissävyisesti ja koetetaan tehdä näitä ponnisteluja tyhjäksi. Lisäksi vielä tämä negatiivinen kehonkuva, en halua katsoa itseäni peilistä kun kaipaan sitä 60-kiloista peilikuvaani. En koe oloani kotoisaksi nykyisessä kehossani.
Mun on vaikea ymmärtää sitä, että sieltä kaupasta voi aina tuoda karkkia, suklaata ja pullaa, muttei oikeastaan koskaan esim. hedelmiä. Ei vaikka erikseen pyydän. Jos haluan hedelmiä ja vihanneksia niin mun pitää itse sinne kauppaan lähteä eikä aina ehdi (kun yhteen suuntaan on 30km) ja jotenkin olen ajatellut että kun yhdessä asutaan niin sieltä kaupasta tuodaan aina kerralla ne molempien tarvitsemat asiat kun ne listaan on kirjoitettu.
Huh.. Olen avautunut
la 31.8.2013
Viestejä 87
Viestejä 87
0
Minäpienelle.
Ehkä miehesi pelkää menettävänsä sinut kun laihdut ja näytät varmastikin hänenkin mielestään silloin paremmalta? Ehkä hän haluaa, ettei mikään muutu ja pelkää sinussa tapahtuvaa muutosta? Itsevarmuutta, päättäväisyyttä yms ja pelkää menettävänsä kontrollin sinusta - kuka tietää... Kysy häneltä!
Muista, että sinä ruuan suuhusi laitat, ei hän. Hän ei tee muutoksestasi helppoa, mutta päätös on sinun - riippuu siis omasta tahdonlujuudestasi. Löydät varmasti keinot pitää terveellistä ruokaa jääkaapissa tai vaikkapa pakastimessa.
Toivotan sinulle tsemppiä ja vahvuutta oman päämääräsi tavoittelussa!
Ehkä miehesi pelkää menettävänsä sinut kun laihdut ja näytät varmastikin hänenkin mielestään silloin paremmalta? Ehkä hän haluaa, ettei mikään muutu ja pelkää sinussa tapahtuvaa muutosta? Itsevarmuutta, päättäväisyyttä yms ja pelkää menettävänsä kontrollin sinusta - kuka tietää... Kysy häneltä!
Muista, että sinä ruuan suuhusi laitat, ei hän. Hän ei tee muutoksestasi helppoa, mutta päätös on sinun - riippuu siis omasta tahdonlujuudestasi. Löydät varmasti keinot pitää terveellistä ruokaa jääkaapissa tai vaikkapa pakastimessa.
Toivotan sinulle tsemppiä ja vahvuutta oman päämääräsi tavoittelussa!
la 31.8.2013
Viestejä 17
Viestejä 17
+1
Täällä taas.
Erosin miehekkeestä ja paino lähti välittömästi alaspäin. Yksin olen asunut kuutisen viikkoa ja paino laskenut 6-7kg (en tiedä ihan tarkkaan kun en käynyt puntarilla muuttaessa). . Eikä ole vaatinut mitään erityisponnisteluja, olen syönyt kohtuudella herkkuja kun on ollut lasten synttäreitä ja muita juttuja.
Suurin yllätys tässä on se, ettei minua enää ahdista ja kun ei ahdista, ei ole pakkomiellettä mässyttää herkkuja, ei ole ollut minkäänlaisia mättöpäiviä siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Kukaan ei myöskään naputa vieressä 'elä laihdu enempää tai kuihdut pois' (niin varmasti kun painoindeksi on jossain 30 nurkilla...). Energiaa on ihan eri tavalla. Kun käy itse kaupassa niin kukaan ei täytä kaappeja herkuilla. Kun istuu yksin sohvalla niin kukaan ei vinoile siitä, että rouskutan porkkanaa suklaan/karkin/pullan sijaan. Lääkitykseni kun yhäkin tekee suhteettoman nälän illaksi, mutta sen kanssa pärjää kun on vähäkalorista pureskeltavaa kaapissa.
Se on mieletön tunne kun ennen kiristävät housut alkavat tippua päältä
Erosin miehekkeestä ja paino lähti välittömästi alaspäin. Yksin olen asunut kuutisen viikkoa ja paino laskenut 6-7kg (en tiedä ihan tarkkaan kun en käynyt puntarilla muuttaessa). . Eikä ole vaatinut mitään erityisponnisteluja, olen syönyt kohtuudella herkkuja kun on ollut lasten synttäreitä ja muita juttuja.
Suurin yllätys tässä on se, ettei minua enää ahdista ja kun ei ahdista, ei ole pakkomiellettä mässyttää herkkuja, ei ole ollut minkäänlaisia mättöpäiviä siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Kukaan ei myöskään naputa vieressä 'elä laihdu enempää tai kuihdut pois' (niin varmasti kun painoindeksi on jossain 30 nurkilla...). Energiaa on ihan eri tavalla. Kun käy itse kaupassa niin kukaan ei täytä kaappeja herkuilla. Kun istuu yksin sohvalla niin kukaan ei vinoile siitä, että rouskutan porkkanaa suklaan/karkin/pullan sijaan. Lääkitykseni kun yhäkin tekee suhteettoman nälän illaksi, mutta sen kanssa pärjää kun on vähäkalorista pureskeltavaa kaapissa.
Se on mieletön tunne kun ennen kiristävät housut alkavat tippua päältä
pe 22.11.2013
Viestejä 87
Viestejä 87
+4
Kun yksi ovi sulkeutuu... toinen aukee vähän leveempänä!
Toivotan hyvää oloa ja rauhaisaa mieltä jatkossakin.
Toivotan hyvää oloa ja rauhaisaa mieltä jatkossakin.
pe 22.11.2013
Viestejä 162
Viestejä 162
0
Siis aivan mahtavaa olet tehnyt suuren päätöksen elämässä ja uskon, että ei ollut helppo päätös. Tsemppiä jatkoon minapieni!
olet tehnyt suuren päätöksen elämässä ja uskon, että ei ollut helppo päätös. Tsemppiä jatkoon minapieni!pe 22.11.2013
Viestejä 294
Viestejä 294
0
Jotkut miehet vain haluavat hallita naistaan ruualla ja ehkä pitävät pulleista naisista Ikävää, kun kohdalle sattuu. Ei ole ollut varmaan kuitenkaan mikään helppo ratkaisu sinulle tuo eronne? Aikansa kutakin.. Tsemppiä sinulle uudessa elämän vaiheessasi!!
Ikävää, kun kohdalle sattuu. Ei ole ollut varmaan kuitenkaan mikään helppo ratkaisu sinulle tuo eronne? Aikansa kutakin.. Tsemppiä sinulle uudessa elämän vaiheessasi!!pe 22.11.2013
Viestejä 1580
Viestejä 1580
0
Hui kamala, mitä ihmisiä löytyy. Periaatteessa itsekin tiedostanut tämän, niin en ole omaa pientä projektiani jakanut kuin omalle perheelle, suvulle ja kouralliselle ystäviä. Paras ystävä tuli kahville ja toi Leaderin protskupatukan testiin, eikä mitään kahvipullaa Tuli niin ihana fiilis!
Perhe kans vähän hykerrelly ja heittänyt ivaa hyvässä hengessä, mutta kuitenkin tukevat. Mummokin ymmärtää, vaikka varmistaa monta kertaa haluanko jotain syötävää. Pahinta tuntuu heille olevan se, että katson kun he itse syövät ja potevat huonoa omaatuntoa, vaikka vakuuttelen ettei hätää ole
Avokki aluksi pyöritteli vähän silmiään punnitsemiselle, mutta on itsekin puhunut kuinka on alkanut laihtumaan, kun en kanna enää herkkuja kotiin ja muutenkin hän syö vasta silloin kun on mun pääruuan aika.
Tarkoituksella olen jättänyt huutelematta sosiaalisessa mediassa yms. tästä, koska tiedän että joku voi olla kateellinen/ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja juurikin joku mainitsi siitä, ettei pääse lällättelemään, jos joskus palautuu takaisin samoihin mittoihin, vaikka olen käynyt korkeintaan 25 BMI puolella (syötyäni ja vaatteet päällä), eli 24 BMI hujakoilla aamupainossa. Kukaan välttämättä ei edes huomaa muutosta, ellen ala tässä kiinteyttämään itseäni urakalla, olen siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Tsemppiä teille kaikille, be proud and be yourself :3
Tuli niin ihana fiilis! Perhe kans vähän hykerrelly ja heittänyt ivaa hyvässä hengessä, mutta kuitenkin tukevat. Mummokin ymmärtää, vaikka varmistaa monta kertaa haluanko jotain syötävää. Pahinta tuntuu heille olevan se, että katson kun he itse syövät ja potevat huonoa omaatuntoa, vaikka vakuuttelen ettei hätää ole
Avokki aluksi pyöritteli vähän silmiään punnitsemiselle, mutta on itsekin puhunut kuinka on alkanut laihtumaan, kun en kanna enää herkkuja kotiin ja muutenkin hän syö vasta silloin kun on mun pääruuan aika.
Tarkoituksella olen jättänyt huutelematta sosiaalisessa mediassa yms. tästä, koska tiedän että joku voi olla kateellinen/ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Ja juurikin joku mainitsi siitä, ettei pääse lällättelemään, jos joskus palautuu takaisin samoihin mittoihin, vaikka olen käynyt korkeintaan 25 BMI puolella (syötyäni ja vaatteet päällä), eli 24 BMI hujakoilla aamupainossa. Kukaan välttämättä ei edes huomaa muutosta, ellen ala tässä kiinteyttämään itseäni urakalla, olen siinä mielessä onnellisessa asemassa.
Tsemppiä teille kaikille, be proud and be yourself :3
pe 22.11.2013
Viestejä 36
Viestejä 36
+2
Juu ei ollut helppo ratkaisu, mutta ainoa oikea kuitenkin. Oli muitakin isoja ongelmia kuin vain mun syömiset kuitenkin. Ja lopulta miehen olemassaolo ahdisti niin paljon että pahaa teki.
Kiitos tsempityksistä, niitä tarvitaan
Kiitos tsempityksistä, niitä tarvitaan
ke 27.11.2013
Viestejä 87
Viestejä 87
+2
Keskustelun päävalikko > Mieli ja ihmissuhteet > Sabotaasiyritykset