Kalorivajeen kanssa jaksaminen
Kalorivajeen kanssa jaksaminen
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Kalorivajeen kanssa jaksaminen
Hei, olen nyt vajaan vuoden tehnyt muutoksia (enemmän ja vähemmän onnistuen) elämäntapoihini. Ensin ruokavalioon ja sitten lisännyt liikuntaa. Painoa on pudonnut reilusti ja vielä on paljon pudotettavaa. Tavoitteena on, että jossain vaiheessa suhde ruokaan ja liikuntaan on terveellä pohjalla ilman suurempia pohdintoja ja kaloreiden laskemista. Mutta mikä siinä on, että sitten kun takkuaa niin takkuaa oikein kunnolla? Ja minun kohdallani se on ruokavalio. Kaks kuukautta on mennyt ihan rutkasti kaikkea "paskaa" syödessä 
Onni tässä on se, että paino ei ole juurikaan noussut, mutta ei laskenutkaan, koska liikuntaa olen kuitenkin harrastunut aika kohtuudella. Miten te ihmiset olette saaneet juurrutettua uudet ajattelumallit ja toimintatavat pysyviksi elämäntavoiksi, vai oletteko? Vai onks mulla nyt jokin vinksallaan omissa ajatuksissani? Miten suhteen ruokaan saa normaaliksi? Liikunnan määrään olen suht tyytyväinen (3 krt viikossa kuntosali, 1-2 kertaa viikossa pitkä kävelylenkki ja lisäksi työmatkakävelyjä noin 20km viikossa sekä vanhan koiran leppoisaa ulkoilutusta sekä kävellen liikkumista joka paikkaan). Ja nyt kun kirjoitan tätä oivallan erään kysymyksen, joka mun pitäis esittää ihan vain itselleni: mikä tässä mättää? No tässähän mättää se, että puhti kalorivajeen pitämiseen on kadonnut... ja sen myötä tuli tuo uusi otsikkokin... alkuperäinen oli "suhde ruokaan normaaliksi" 
Onni tässä on se, että paino ei ole juurikaan noussut, mutta ei laskenutkaan, koska liikuntaa olen kuitenkin harrastunut aika kohtuudella. Miten te ihmiset olette saaneet juurrutettua uudet ajattelumallit ja toimintatavat pysyviksi elämäntavoiksi, vai oletteko? Vai onks mulla nyt jokin vinksallaan omissa ajatuksissani? Miten suhteen ruokaan saa normaaliksi? Liikunnan määrään olen suht tyytyväinen (3 krt viikossa kuntosali, 1-2 kertaa viikossa pitkä kävelylenkki ja lisäksi työmatkakävelyjä noin 20km viikossa sekä vanhan koiran leppoisaa ulkoilutusta sekä kävellen liikkumista joka paikkaan). Ja nyt kun kirjoitan tätä oivallan erään kysymyksen, joka mun pitäis esittää ihan vain itselleni: mikä tässä mättää? No tässähän mättää se, että puhti kalorivajeen pitämiseen on kadonnut... ja sen myötä tuli tuo uusi otsikkokin... alkuperäinen oli "suhde ruokaan normaaliksi" 
ti 1.7.2014
Viestejä 26
Viestejä 26
+1
Ja jatkaakseni vielä, uusi kysymyksenasettelu onkin: mistä löytää sen puhdin, että saa vajeen taas kohdalleen ja painoa alaspäin? Pudotettavaa on vielä ainakin 25kg...
ti 1.7.2014
Viestejä 26
Viestejä 26
0
Tavoitteet, suunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi ja itsekuri suunnitelman noudattamiseksi! Kokemusta painonpudotuksesta ja ruoan kanssa tappelusta on vuosia (lapsuudesta asti). Olen perso ruualle ja osaan olla liikunnan suhteen todella laiska, ja uskon että nämä ominaisuudet eivät minnekään tule häviämään kokonaan, ehkä vain painumaan ajoittain taka-alalle.
Suuri merkitys mielestäni on sillä, miten päivänsä viettää; miten liikkuu ja mistä päivittäiset kalorinsa ottaa. Oikeanlaisen ruokavalion löytämiseksi tarvitaan kärsivällisyyttä kokeilla erilaisia dieetti-vaihtoehtoja, toisin sanoen löytämään itselle parhaiten sopiva hiilarien, rasvan ja proteiinin suhde. Miten jaksaa parhaiten, ei tule kova nälkä ja mistä ruuista tykkää? Mikä ruoka sopii, mikä ei? Kaikkea kannattaa kokeilla! Liikunta kannattaa yrittää pitää mukana sen tuoman hyvän olon vuoksi, sen takia olisi tärkeää löytää ne itselle sopivat liikkumismuodot. Itselläni laiskuusvaiheen "pakkoliikuntana" (kun ei oikein huvittaisi vaikka tietää että jälkeenpäin on huippufiilis) toimii kaverin&koirien kanssa lenkkeily ja toisen kaverin kanssa ryhmäliikuntatunnit.
Oma uskomukseni on siis se, ettei sitä autuutta koskaan saavuteta, sen vuoksi täytyy jatkossakin työskennellä, läpi elämän. Välillä tulee menemään paremmin, välillä huonommin, mutta itsekurin voimin aina noustaan. Ei saa luovuttaa, ainakaan liian pitkäksi aikaa! Tavoitteiden pitää olla realistiset, ja pitää olla konkreettiset työkalut (ruokavalion runko, liikunta ja stressinhallinta) tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suuri merkitys mielestäni on sillä, miten päivänsä viettää; miten liikkuu ja mistä päivittäiset kalorinsa ottaa. Oikeanlaisen ruokavalion löytämiseksi tarvitaan kärsivällisyyttä kokeilla erilaisia dieetti-vaihtoehtoja, toisin sanoen löytämään itselle parhaiten sopiva hiilarien, rasvan ja proteiinin suhde. Miten jaksaa parhaiten, ei tule kova nälkä ja mistä ruuista tykkää? Mikä ruoka sopii, mikä ei? Kaikkea kannattaa kokeilla! Liikunta kannattaa yrittää pitää mukana sen tuoman hyvän olon vuoksi, sen takia olisi tärkeää löytää ne itselle sopivat liikkumismuodot. Itselläni laiskuusvaiheen "pakkoliikuntana" (kun ei oikein huvittaisi vaikka tietää että jälkeenpäin on huippufiilis) toimii kaverin&koirien kanssa lenkkeily ja toisen kaverin kanssa ryhmäliikuntatunnit.
Oma uskomukseni on siis se, ettei sitä autuutta koskaan saavuteta, sen vuoksi täytyy jatkossakin työskennellä, läpi elämän. Välillä tulee menemään paremmin, välillä huonommin, mutta itsekurin voimin aina noustaan. Ei saa luovuttaa, ainakaan liian pitkäksi aikaa! Tavoitteiden pitää olla realistiset, ja pitää olla konkreettiset työkalut (ruokavalion runko, liikunta ja stressinhallinta) tavoitteiden saavuttamiseksi.
ke 2.7.2014
Viestejä 13
Viestejä 13
0
Mulla toimii tsempparina läheisten huono esimerkki Jos liikkumattomalla ylipanoisella ikää on 60 v ja kunto kuin 85 v 
, niin jotain tarttis tehdä ettei itse ole samassa jamassa aikanaan.
Olen niin peruslaiska - mukavuudenhaluinen
- ja namista tykkäävä, että joskus saa lipsahtaa, mutta jos en yhtään katsoisi mitä söisin, painaisin varmaan tuplat nykyiseen. Sama teema kuin lapsilla; kaikki mitä tekee mieli ja olisi kivaa, ei ole hyväksi. Pitkän linjan ajatukset kantaa mulla, silloin satunnainen repsahduskaan ei romuta koko projektia.
(muokattu kirjoitusvirheitä
)
Jos liikkumattomalla ylipanoisella ikää on 60 v ja kunto kuin 85 v , niin jotain tarttis tehdä ettei itse ole samassa jamassa aikanaan. Olen niin peruslaiska - mukavuudenhaluinen
- ja namista tykkäävä, että joskus saa lipsahtaa, mutta jos en yhtään katsoisi mitä söisin, painaisin varmaan tuplat nykyiseen. Sama teema kuin lapsilla; kaikki mitä tekee mieli ja olisi kivaa, ei ole hyväksi. Pitkän linjan ajatukset kantaa mulla, silloin satunnainen repsahduskaan ei romuta koko projektia.(muokattu kirjoitusvirheitä
)ti 8.7.2014
Viestejä 4
Viestejä 4
0
Hyvä kysymys. Itse odotin pari vuotta puhdin löytymistä ja nyt saa taas nähdä, kuinka pitkälle sitä tällä kertaa riittää.
Voisit kokeilla ihan spontaanisti ns. paastopäivää jonkun mässsäilyillan jälkeen. Pienenpieni aamiainen ja sitten lykkäät syömistä mahdollisimman myöhään, mielellään ihan iltamyöhään. Jos saat pidettyä kalorit 500 - 600 haarukassa loistavaa, jos et ihan, ei sekään ole katastrofi, ylihuomenna tai ensi viikolla on päivä uus jolloin voi taas yrittää. Itselleni vastaava temppuilu sai tällä kertaa murrettua hälläväliä-roskaruoka-noidankehän.
Olen jatkanut satunnaisten, spontaanien minikaloripäivien pitämistä, usein sopivalta on tuntunut repsahduspäivän ja illan jälkeen, kun aamulla ei ole ollut kova nälkä.
Voisit kokeilla ihan spontaanisti ns. paastopäivää jonkun mässsäilyillan jälkeen. Pienenpieni aamiainen ja sitten lykkäät syömistä mahdollisimman myöhään, mielellään ihan iltamyöhään. Jos saat pidettyä kalorit 500 - 600 haarukassa loistavaa, jos et ihan, ei sekään ole katastrofi, ylihuomenna tai ensi viikolla on päivä uus jolloin voi taas yrittää. Itselleni vastaava temppuilu sai tällä kertaa murrettua hälläväliä-roskaruoka-noidankehän.
Olen jatkanut satunnaisten, spontaanien minikaloripäivien pitämistä, usein sopivalta on tuntunut repsahduspäivän ja illan jälkeen, kun aamulla ei ole ollut kova nälkä.
pe 18.7.2014
Viestejä 38
Viestejä 38
0
Suosittelen kokeilemaan "ruokavalio terveelliseksi"-kohdan valitsemista ja pyrkimään siihen että proteiinia, kuitua ja kasviksia tulee tarpeeksi. Jo se että paino ei nouse voi olla saavutus. Jos harrastaa liikuntaa ja paino pysyy samana niin kehon koostumus muuttuu, eli rasvakudosta häviää ja lihasta tulee tilalle. Liian suuri vaje rasittaa elimistöä ja psyykettä, joskus kannattaa relata niin että pyrkii vain kohtuuteen ja opettelee kalorilaskurin avulla pois tolkuttomasta syömisestä.
Mitään järkeä ei ole vetää kaloreita 500-600 kaloriin.
Mitään järkeä ei ole vetää kaloreita 500-600 kaloriin.
ma 21.7.2014
Viestejä 32
Viestejä 32
0
Munkaan mielestä paastosta ei ole pitkässä juoksussa hyötyä. Sekoittaa vaan elimistön nälkäsignaalit vaikka niitä juuri pitää opetella kuuntelemaan.
Suosittelen itse, että keskittyy muuttamaan yhtä asiaa kerrallaan, eikä kaikkia kertaheitolla. Ottaa vaikka yhden-kahden viikon projektiksi liikunnan lisäämisen. Ei vielä koskekaan ruokavalioon. Sitten toiseksi projektiksi, kun liikunta alkaa sujumaan, esim. unen laadun parantamisen. Huolehtii että mene ajoissa nukkumaan ja saa tarpeeksi unta. Jos tää on jo reilassa niin ok. Sit seuraavaksi vasta ottaa projektiksi ruokavalion sovittamisen. Kiinnittää vaikka ensin huomion ateriatiheyteen, sitten vasta sisältöön.
Jotenkin kummasti, kun syö tarpeeksi usein, ruokamäärät vähenee ja ruoat terveellistyy. Sama vaikutus on myös urheilulla, tekee mieli syödä terveellisemmin. Ei norsuakaan syödä kertapuraisulla.
Suosittelen itse, että keskittyy muuttamaan yhtä asiaa kerrallaan, eikä kaikkia kertaheitolla. Ottaa vaikka yhden-kahden viikon projektiksi liikunnan lisäämisen. Ei vielä koskekaan ruokavalioon. Sitten toiseksi projektiksi, kun liikunta alkaa sujumaan, esim. unen laadun parantamisen. Huolehtii että mene ajoissa nukkumaan ja saa tarpeeksi unta. Jos tää on jo reilassa niin ok. Sit seuraavaksi vasta ottaa projektiksi ruokavalion sovittamisen. Kiinnittää vaikka ensin huomion ateriatiheyteen, sitten vasta sisältöön.
Jotenkin kummasti, kun syö tarpeeksi usein, ruokamäärät vähenee ja ruoat terveellistyy. Sama vaikutus on myös urheilulla, tekee mieli syödä terveellisemmin. Ei norsuakaan syödä kertapuraisulla.
su 17.8.2014
Viestejä 18
Viestejä 18
0
Jos haluaa kokeilla jotain uutta niin kannattaa googlata EOD ja JUDDD.
Nykyään moni jakaa laihdutuksen aktiiviseen laihdutusvaiheeseen ja sitten painonhallinta vaiheeseen. Nämä kaksi voi olla about samat tai sitten erota toisistaan ihan kokonaan.
Aika harva varmaan onnistuu juurruttamaan spartalaisen elämän todelliseksi minuudekseen, jos ei sitten satu olemaan heille geneettisesti läheistä sukua.
Nykyään moni jakaa laihdutuksen aktiiviseen laihdutusvaiheeseen ja sitten painonhallinta vaiheeseen. Nämä kaksi voi olla about samat tai sitten erota toisistaan ihan kokonaan.
Aika harva varmaan onnistuu juurruttamaan spartalaisen elämän todelliseksi minuudekseen, jos ei sitten satu olemaan heille geneettisesti läheistä sukua.
ma 18.8.2014
Viestejä 369
Viestejä 369
+1
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Kalorivajeen kanssa jaksaminen