sunnuntai 27.02.2011

Ihana sunnuntai, tuli herättyä aikaisin ja kaupungilla oli sunntainmeininkiä - hiljaista ja tyhjää. Tästä on tulossa hyvä päivä, virtaa riittää.

Eilen tuli syötyä ehkä vuoteen ensimmäistä kertaa poppareita, olipa suolaisia! Eikä niitä mennyt kuin kourallinen, ei oikeastaan kauheasti napannut enää sen ensimmäisen kourallisen jälkeen. Näin sitä ajatusmaailma muuttuu.

Nimim. Toista se oli ennen kun poppareita tehtiin kolme kattilallista / leffailta..

perjantai 25.02.2011

torstai 24.02.2011

Puuh, näemmä tästäkin draamaviikosta voi selvitä ilman kummempaa mässytyshimoa. Sääli että sisälämpötilan huidellessa jossakin vajaassa seitsemässätoista asteessa suosikkilohturuuat on ihan pannassa: jos nyt söisin mahtavan annoksen puoliksi kohmeessa olevia marjoja ja rahkaa saisin varmaan irrottaa takapuolen sohvasta jollakin jääkairan tapaisella.. kylmä on. :< Ja sekin ottaa päähän pienentymisessä, ihmisellä pitäisi olla jokin luontainen kyky näin pohjoisessa kerätä talven varalle vähän ylimääräistä ja sitten hulauttaa se kevään tullen pois päältä kuin talviturkki.

Hitto. Maailmassa on virhe.

keskiviikko 23.02.2011

Heippatirallaa taas tuli ostettua aikaa ihan vaan omaksi iloksi ja riemuksi. Joulu meni siis hyvin ja sen jälkeen tiputus on ollut tasaisen tappavaa kyytiä, suunta edelleen oikein mukava ja oikea. Näillä näkymin 82 ei ehkä toteudu vähän päälle kuukauden päästä mutta yritys on kyllä kova.. kun vaan ehtisi liikkumaan, pöh.

Kokonaispudotus tällä päivämäärällä kuitenkin se tasan 40 kg, huhhuh.

sunnuntai 12.12.2010

Hemmettiläinen kun tuo paino nyt laskee aika nopeasti ja huvittaisi kovasti saada se sinne tasalukuun jouluksi. Ehkä kuvittelen tasaluvun (tai siinä pysymisen) estävän joulumässäilyä?

Toisaalta hyvä motivaattori on se mitä tapahtuu joulun jälkeen: olemme menossa suhtkoht urheilulliselle lomanjatkolle, jossa pitää käppäillä ykkösissä, uikkareissa ja saattaapa joku tuntematon antaa kokovartalohieronnankin.. ei semmoseen kehtaa millään joulupömpöllä mennä.

Klo 20. Taas pukkaa rautavajari -oireita, joten eikun kaupan lihatiskille ja vähän appelsiinimehua kans kassiin ja syömään. Pitäs muistaa, toistuuhan tää sama joka ikinen kuukausi. Vaan muisti on joskus niin lyhyt.. Jos joku tietää konstin akuutin raudanpuutteen torjumiseen niin helposti että sitä tekisi säännöllisestikin saa vinkata.

lauantai 11.12.2010

Aamulla oli niin hirveä nälkä, että se kyllä heti kertoi eilen tulleen syödyn liikaa. Vajeella kuitenkin, mutta ihan liikaa suhteessa aktiivisuuteen. Sen olen ainakin oppinut, että aamuinen tapponälkä on pahapahapaha, eikä suinkaan JEEsaansyödäsikanakunonnäinnälkäoonvarmaansyö
nytliianvähäneilen -tila. Tietysti on niitäkin olotiloja ollut että suorastaan röyhtäilee vielä aamullakin kun on tullut mässytettyä koko ilta ja yö rasvaa ynnä hiilareita eri muodoissaan.. onneksi niistä ajoista on jo vuosia, huh.

Tuossa aamiaislautasta kasatessa tuli mieleen miten aika moni tiirailee kummastuneena nykyisiä annoksiani, erityisesti siis hotelliaamiaisilla ja ravintoloissa. Hotelleissa muita naurattaa se miten väsäilen suorastaan neuroottisella tarkkuudella rehuista, leikkeleistä ja juustoista itselleni "kerrosleivän", jonka sitten syön suurella mielihyvällä veitsen ja haarukan avulla. Kun hyvä itsepalvelutiski osuu ravintolassa kohdalle, on lautaseni yleensä todella täynnä kaikenlaista, eikä siitä varmaan heti ensi silmäyksellä huomaa että enin osa on kasviksia ja proteiinia.. Joskus yksikin kommentoi, että pitääkö minun nyt olla syömättä tai olenko ollut syömättä päiväkausia että voin vedellä hymyillen ko. satsin? No ei pidä, normisettiä!

1. Hellsangel sanoi...

On se kumma ettei sitä saa rauhassa syödä mitä huvittaa vaan pitää tulla/alkaa kommentoimaan ... *murh*. Kuulostaa niiiin tutulta tuo . Tsemppiä sulle!

lauantai 11.12.2010 klo 15:18

perjantai 10.12.2010

Jäipä aika vähiin kalorit parilta päivältä, täytyy ottaa tänään vähän takaisin. Onneksi pakastimesta sattui löytymään pitsaa. <3

Päätinpä aloittaa totaalisen sokerilakon ennen joulua. Toiveissa olisi, että jouluksi muille tekemäni sokeripaukut maistuisivat silloin niin överiltä omaan suuhun, että jäisi vaan muutamaan palaan..