maanantai 23.06.2008

tiistai 24.06.2008

No niin. Ajattelin blogaamisenkin aloittaa. Toiveena on että omat tämä auttaisi minua ja muita joka samassa suossa tarpoo. Elämässä on tällä hetkellä meneillään kaksi isoa projektia, toinen on tämä vyötärön metsästys ja toinen liittyy omaan työuraan, sen oman jutun löytämiseen ja sillä sektorilla saavutettaviin onnistumisen tunteisiin.

keskiviikko 25.06.2008

Tänään töissä oli aika intensiivinen päivä ja kone lähti vielä kotiinkin. Vielä olisi siis excel-sulkeiset edessä. On se kumma miten tuo stressitason nousu heti aiheuttaa mulle ihan hillittömiä mielitekoja! Piti kahvin kanssa saada keksiä ja iltapäivällä vielä vähän suolapähkinöitä. Onneksi kalorit pysyivät ihan hyvin hallinnassa.

Olen siis tosiaan ollut karkkilakossa 1.1.2008 lähtien. Se on varsin toimiva konsepti, muuten söisin tosi paljon karkkia varsinkin silloin kun stressaa/masentaa/ahdistaa. Minut haastettiin lakkoon, periaatteessa suostun mihin vaan jos joku tulee uhoamaan etten muka pysty siihen. Niin siis kävi tälläkin kertaa. Tarkoitus on olla syömättä karkkia tämän vuoden loppuun asti. Olen ollut vuoden syömättä karkkia ennenkin ja se oli tosi hyvä kokemus. Kun tietää ettei saa syödä karkkia vuoteen niin
"vapautuu" karkin mieliteosta. Suosittelen kaikille joilla on karamelliaddiktio lakkoa, vaikka sitten lyhyempääkin.

Jaahas, taitaa olla kahvitauon paikka. Sitten töihin.

1. Ronja6 sanoi...

Tervetuloa meidän painonpudottajien iloiseen joukkoomme kyllä täällä kilot saa kyytiä ja tsemppi potkuja satelee tasaiseen tahtiin sitä tarvitseville

tiistai 24.06.2008 klo 19:48

torstai 26.06.2008

Olipas tänään työmaaruokalassa upea salaattipöytä! Paistettua lohta ja reajuustoa ja muita herkkuja. Salaatin syötyäni olen aina tosi skarppina, jos syö epähuomiossa raskaamman lounaan niin silloin se työnteko vasta tökkiikin. Työpaikkaruokaloiden salaattipöydät on aika usein luvattoman huonoja. Se on kummallista, tänäänkin moni osti just sen salaatin. Sitä salaattilounasta ehkä pitäis promota enemmän, silloin syntyisi sellainen itseään vahvistava kehä.

Tänään tuli taas sluibailtua duunissa, eilen meni kotikonttorilla myöhään ja tänään ei olisi työnteko maittanut. Onneksi huomenna on perjantai. Viikonloppuna tekisi mieli mennä EMMAan. Luultavasti päädyn kuitenkin vaan palloilemaan keskustan gallerioissa, EMMA kun on kaukana ja sinne meno bussilla on aika tuskaa. Uskon julkiseen liikenteeseen, mutta bussi tuntuu vaan aina vievän minut väärään osoitteeseen.

Eilen näin outoa unta ja aamulla luulin herääväni vanhassa kodissani. Koko päivän on ollut haikea olo kun olen muistellut entistä elämääni. Pitäisi ehkä tehdä pyhiinvaellusmatka vanhoille hoodeille, vielä tosin aika ei liene kypsä...

perjantai 27.06.2008

JEE JEE! Uusi kymmenluku, oi ihanuutta. Tiedetään, kun aloittaa laihduttamisen juuri isomman kymmenluvun alkupuolelta ei teoriassa voi vielä ottaa kunniaa siitä että ysi pyörähti kasiksi, mutta minä en välitä! Aikomuksena on ottaa kaikki kunnia tästä hetkestä, näitä nimittäin ei ole tulossa paljon.

Tuo uusi maaginen kymmen sai minut miettimään tavoitteita. Mitä oikeastaan haluan tältä projektilta? Lisäksi olen miettinyt miksi aloitin tämän nyt enkä ensi viikolla tai joulun jälkeen? Itse asiassa olisi kiva kuulla muiltakin niitä "ei saatana nyt on pakko"-hetkiä jotka sitten enemmän tai vähemmän myötävaikuttivat siihen että tänne päädyttiin.

Itselläni Se Hetki liittyy hyvän ystävän häihin. Morsiamen kanssa ollaan tahkottu yhdessä läpi murrosiät ja naisistuminen ja ruuasta ja kehonkuvasta on juttua riittänyt maailman tappiin asti. No, joka tapauksessa, ystäväni meni naimisiin. Hääkuvia katsoessani jouduin skarppaamaaan, missä minä oikein olin? En nimittäin millään voinut olla se pallo joka pomppi kuvasta toiseen. Milloin minusta tuli tuollainen? Silloin tajusin että näin ei voi jatkua.

Tämä siis ei todellakaan ole mitenkään ensimmäinen kerta kun laidutan. Olen harrastanut tätä hommaa jo kohta 20 vuotta. Palailen siihen laihdutushistoriaan myöhemmin.

Joka tapauksessa nyt olen täällä. Se on tärkeintä. Tavitteenani on (olkoon tämä nyt se foorumi jossa virallinen julistus suoritetaan, puheet pidetään ja josta lähdetään diplomi kainalossa lopulta kotiin) painaa 69 kiloa. Ideana olisi saavuttaa tavoitepaino maaliskuussa 2009. Käytännössä se tarkoittaisi -20kg 38 viikossa. Tavoitteeni kuulostaa minusta aika kunnianhimoiselta mutta realistiselta. Katsotaan miten homma etenee.

Muuten, minkä ihmeen takia Winbledonia ei näytetä missään muualla kuin MTV3Maxilla??? Se on aika perseestä.

1. Taika3 sanoi...

Onnea uudelle kymmenluvulle siirtymisestä. Tiedän, sillä olen siirtynyt sille jo monta kertaa, mutta nyt olisi tarkoitus myös pysyä siellä. Mikä se saa ihmisen jossain vaiheessa tajuamaan ja toisessa ei. Sitä voi vain ihmetellä. Täällä nyt kuitenkin

perjantai 27.06.2008 klo 19:34

2. Taika3 sanoi...

Opetellaan pysyvämpää ymmärtämistä ja onkin mielestäni aika hyvä keino siihen. Koko ajan oppii, vaikka virheitäkin tulee tehtyä. Pääset varmasti tavoitteeseesi. Tuo viimeinen kysymys onkin sitten jo vaikeampi. Olisiko rahalla tekemistä asian kanssa?

perjantai 27.06.2008 klo 19:36

3. Mupuinen sanoi...

Jokaisesta, pienestäkin etapista pitää laihduttaessa iloita. Tietäähän sen eteen jotain tehneensäkin.
Tsemppiä!

perjantai 27.06.2008 klo 21:37

lauantai 28.06.2008

Tänään oli löysä lauantai. Tein TAIVAALLISTA kasviscurrya, tajusin että olis olisin voinut reseptinkin lisätä. Sitä jäi kyllä tähteeksi eli huomenna varmaan ruokalistalla on samat pöperöt. Silloin voisin laittaa sen tänne.
Otin jälkkäriäkin, kinuskikastikettä ja päärynää. Päätin aamulla että tänään pyrin syömään kulutukseni verran.

Kun kävin kaupassa ostin samalla uusimman Is Stylen. Olen lievästi addiktoitunut noihin kiiltäviin ulkomaisiin muotijulkaisuihin. Olen sopinut itseni kanssa että nyt kun on taas parempi elämä-projekti menossa nihin lehtiin saa sitten satsata. Ne on hyvä korvike herkuille. Selaillessa unohtuu mieliteot ja saa vähän extramotivaatiota ihanista vaatteista ja jutuista.

Mulla on ikävä mun siskoo. Olispa se täällä. Oltais menty kaupungille humputtelemaan.

Illalla:
OK, söin sitten ne curryn tähteetkin. Punaiselle mentiin. Järki???

sunnuntai 29.06.2008

Minusta kauppojen sunnuntaiaukiolo on älyttömän hyvä juttu. Olin eilen tosi väsynyt enkä millään jaksanut ajatusta keskustassa pörräävistä miljoonista ihmisistä, mutta onneksi ei ollut mintään tarvetta mennä kaupungille koska tiesi että tänäänkin pääsee. Kun on töissä ei oikein ole mahdollista lähteä kiertlemään kauppoja muulloin kuin viikonloppuisin. Talvisin siis joutuu kamppailemaan elintilasta Stockmannilla kaikkien muiden kanssa lauantaisin. Eläköön kesä!

Vaikka tänään on sunnuntai tarkoitus on palata arkeen ruuan suhteen. Mulla on jotenkin pimee suhde tähteisiin. Jos siis teen ruokaa sitä olisi hyvä tehdä niin että se kaikki menee kerralla. Ajatus että jääkaapissa on ihan oikeaa ruokaa saa minut käyttäytymään ihan holtittomasti. Syön kaiken. Ihan kaiken. Namnam. Mulla ei ole pakastinta eli ruuan tekeminen ja pakastaminen annoksissa ei ole vaihtoehto.

Muutenkin minulla on paha tapa käyttää ruokaa viihteenä. Ruuan viihdekäyttöä siis... Muutenkin teen outoja asioita kun kyllästyn. Pitäisi oppia ennakoimaan nämä turhaumat ja organisoitua johonkin projektiin. Aikaisemmin kun vieä kirjoittelin gradua (valmistuin pari viikkoa sitten) pidin tarkoituksella vapaa-ajan "vapaana" koska käytännossä kaikki aika mikä jäi työn ulkopuolelle oli pyhitetty vain ja ainostaan gradua varten. Aika usein siis istuin läppäri sylissä ja tuijjottelin meditatiivisesti tyhjää ruutua tunnin tai pari. Nyt kun sitten olisi lupa tehdäkin jotain en oikein osaa. Tulee sellainen syylinen olo ja huomaan jääväni kotiin ja turhautuvani.

Jees, mutta nyt kahvin kanssa Simpsoneita Subilta ja sitten suihkun kautta Aleksanterinkadulle tarkastamaan alennusmyynnit!

1. Taika3 sanoi...

Onnea sen valmistumisen johdosta ja oikein mukavaa päivää. Meneehän siinä aikaa, että oppii uusille tavoille, kun on noin rankkaa hommaa vetänyt pitkään. Kyllä se siitä.

sunnuntai 29.06.2008 klo 10:35