maanantai 18.01.2010

Uskomatonta miten paljon saa (ja pitää) syödä, että tarvittavat kalorit tulevat täyteen, kun jättää herkut pois ja liikkuu jonkin verran! Enkä todellakaan syö pelkkää salaattia (eilen itse tehtyjä lihapullia, tänään spagettia ja jauhelihakastiketta...). Koko viime viikon yritin vältellä sokeria myös ruoassa ja sen huomaa kyllä virkeydessä - en muista milloin viimeksi olen ollut näin pirteä! Tosi hyvä olo, tosin minussa asuva pessimisti (ja kokemuksen syvä rintaääni) muistaa kyllä tällaiset hurmokset aiemmistakin dieeteistä, mutta yllättävän helpolta on nyt tuntunut olla ilman makeaa. Tai vaikka makeaa olisikin tehnyt mieli, siitä tunteesta on päässyt eroon nopeammin kuin ennen, eikä se karkkipussia vaativa sisäinen pirulainen ole jaksanut inistä kuin pienen hetken

tiistai 19.01.2010

Luin jostain naistenlehdestä jutun ihmisen biologisesta painosta. Tämän teorian mukaan ihmisen oma elimistö yrittää aina ylläpitää korkeimman saavutetun painon. Laihdutuksen jälkeenkin keho siis pyrkii takaisin biologiseen painoonsa. Tätä teoriaa tukevat aika vahvasti omat kokemukseni: alkuvuonna 2007 painoin 75,8 kg, vyötärönympärykseni oli 88 cm. Laihdutin viitisen kiloa kunnes taas unohdin terveet elämäntapani ja pikkuhiljaa rupesin lihomaan, minkä jälkeen tuli taas aika päättää, että ei helkutti, tälle painolle on pakko tehdä jotain!!! Joulukuussa 2008 uskaltauduin puntarille katsomaan kuinka paljon hallaa olin kropalleni tehnyt: paino oli 75,8 kg eli tismalleen sama kuin aiemman dieetin alussa puolitoista vuotta takaperin! No, tällä kertaa onnistuin laihduttamaan puolen vuoden aikana 8 kg ja olin jo varsin tyytyväinen hoikentuneeseen ulkomuotooni. Motivaattorini oli ollut siskon häät, ja niihin mennessä olinkin ehtinyt tuon 8 kg laihduttamaan. No, en olisi kunnon jojolaihduttaja, jos en tässä tilanteessa olisi sitten "säikähtänyt" hyvää oloani ja uudistunutta ulkomuotoani ja antanut kilojen tulla takaisin...eikä tilannettani auttanut stressaava syksy, joka pikkuhiljaa ajautui unettomuuteen, eikä minua auttanut myöskään mirtatsapiini, tuo kaikkien laihduttajien vihollinen (jota minulle määrättiin nukahtamisvaikeuksiin)...puhumattakaan kilpirauhasen vajaatoiminnan mukanaan tuomista haitoista...(ja puhumattakaan niistä varmaan kymmenistä kiloista karkkia ja suklaata, joita kieltämättä nautin aika paljon...).

Nyt olen vähän harhautunut aiheestani eli biologisen painon teoriasta, mutta kohokohta tulee tässä: viime marraskuun alussa pitkällisen "kypsyttelyn" jälkeen päätin taas, että no niin, pisteidenlasku kehiin ja laihdutusprojekti käynnistyköön. Uskaltauduin pitkästä aikaa puntarille, ja kyllä - painoni oli tismalleen 75,8 kg, vyötärönympärykseni tasan 88 cm.

Toivottavasti kroppani joskus hyväksyy biologiseksi painokseen vähän pienemmänkin luvun

torstai 21.01.2010

Aika isoa heittelyä painossa tällä viikolla, 1,5 kg suuntaan tai toiseen. No, ehkä siitä ei kannata stressata...eikä siitä, että stressihormoni muokkaa rasvasoluista erityisen pulleita (tämä lause on jäänyt kummittelemaan mun mieleen jostain naistenlehdestä)...mulla mitattiin alkusyksystä stressihormonin määräksi aikamoinen luku, ja lääkäri vain totesi siihen, että "joo-o, kyllä nyt näyttää vahvasti siltä, että sä stressaat paljon" Aijaa? No enpä olisi itse osannut arvata...teen tässä huonolla palkalla osa-aikatyötä opiskelujen ohella, kirjoitan gradua ja taistelen kaikenlaisten terveysongelmien kuten unettomuuden kanssa, mutta ai että stressiä, hmm...

Mun uudenvuodenpäätös oli (ainaisen laihdutuslupauksen lisäksi) vähentää stressaamista ja keskittyä hyvinvointiin, yrittää rentoutua ja nauttia elämästä. Tätä mä olen nyt yrittänyt toteuttaa parhaani mukaan kiireisen elämän keskellä ja kyllä jotain on muuttunut, koska paino on nyt ruvennut laskemaan. Jee!

sunnuntai 24.01.2010

Tämä laihdutus sujuu nyt jotenkin liian helposti. Odotan aikaisemman kokemuksen perusteella koko ajan sitä retkahdusta ja makeanhimoa, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja. Perjantaina söin kaverin luona laskiaispullan, koska niitä oli varta vasten meille tehty/ostettu, enkä olisi kehdannut kieltäytyä, ja se maistui todella makealta. Ihan hyvää oli, mutta ei kyllä jäänyt mitään sellaista fiilistä, että nyt ruokakaupan kautta kotiin hakemaan lisää makeaa...päinvastoin, sain siitä sokeria "varastoon" taas pitkäksi aikaa!

Suurin ongelma tässä on nyt se, että ruokavalioon pitäisi saada enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja. On meillä kaapissa jotain ihme proteiiniherajuomaakin, suklaanmakuista, mutta eipä oikein houkuttele. No, toistaiseksi keskityn vain ihmettelemään tätä kokonaisvaltaista hyvää oloa ja pirteyttä, murehdin niitä protskuja vaikka parin kilon päästä

tiistai 26.01.2010

Tänään pääsi pitkästä aikaa käymään niin, että minulle oli kehittynyt sudennälkä siinä vaiheessa, kun pääsin ruoanlaittopuuhiin. Ei ollut mikään helppo nakki seistä R-kioskilla jonottamassa postilähetystä, kun joka puolella, siis minne tahansa katse osui, oli suklaata, karkkia, suklaata, karkkia...seisoin siinä kaikki aistit virittyneinä ja mielessäni pyöri ajatus siitä, miten mahtavaa olisi ostaa tuo suklaalevy ja tuo ja tuo ja tuo...siltikään missään vaiheessa päähäni ei edes pälkähtänyt, että olisin OIKEASTI ostanut jotain karkkia tai suklaata. Kaiken sen makeanhimon keskellä pystyin suhtautumaan tilanteeseen omituisen tyynesti ja ikään kuin ulkopuolisen silmin miettimään, että tässä minä nyt seison haaveilemassa Maraboun pähkinäsuklaasta. Tosi hämärä tunne. Karkki ja suklaa ovat aina olleet pahimmat kompastuskiveni. Nyt en edes harkinnut ostavani mitään, olin vain omituisella tavalla tietoinen mieliteoistani. Epävirallista herkkulakkoani on kestänyt nyt reilut 2 viikkoa. Viime perjantaina söin laskiaispullan ja sunnuntaina söin jäätelöä, molemmilla kerroilla olin kylässä ja söin herkut hyvällä omallatunnolla, vaikka jos totta puhutaan niin eivät ne edes maistuneet niin jumalaisen hyviltä kuin voisi luulla.

Nykyään iltaisin mieleni tekee hedelmiä...onkohan minut hypnotisoitu unissani? Siinä vaiheessa, kun rupean himoitsemaan salaattia, minut täytyy viedä hoitoon

1. Tridusida sanoi...

Oho vau!! olen pahanlaatuinen sokerihiiri, ja tollanen "tila" olis kyllä upea saavuttaa onnittelut!! hedelmiä....*hihittelee*
Lisäks vielä kommentoin äskeistä ryhmäpostausta, mä en jaksa kunnolla tehdä edes yhtä naisten punnerrusta!!! millä sitä..

tiistai 26.01.2010 klo 14:56

2. Tridusida sanoi...

..treenaisi, et alkais sujumaan noi punnerrukset? Tuntuu jotenkin ylivoimaisen vaikealta, onkohan mun tekniikassa vikaa? Ja juu, mä kans haluisin yläkroppaa ryhtiä ja sellasta timmiä lookia. Kerropa vinkkiä jos satut hyviä kuulemaan

tiistai 26.01.2010 klo 14:58

3. Tiikeriraita sanoi...

Heips! Tulin sanomaan moi, kun tuolla foorumilla kerroit että oot menossa heinäkuussa naimisiin -niin olen minäkin Kauhistus, me ei olla valssia ikinä vielä kokeiltukaan, ukkoa en saa kurssille Tsemppiä laihdutukseen!

tiistai 26.01.2010 klo 17:18

keskiviikko 27.01.2010

Eilen ihmettelin sitä, että miten R-kioskin herkkuhyllyjen äärelläkään (nälkäisenä!) en edes harkinnut herkkujen ostamista, vaikka ajatus suklaasta tuntuikin niin houkuttelevalta. No, illalla kierreltiin vähän kauppoja sisustustarvikkeita etsien ja käytiin Kodinykkösessä. Ja siellä, aivan yhtäkkiä, mut valtasi niin järkyttävän suuri karkinhimo, että ihan hirvittää. Ei ollut nälkä, olin ennen lähtöä vielä "varmuuden vuoksi" syönyt jugurtin, ja silti, karkinhimo oli aivan valtava ja jotenkin hämmentävä, kun se tuli niin puun takaa. Onneksi siellä myytiin Läkeroleja, ostin salmiakkiaskin ja vedin sen autossa kauhealla hädällä...mulla oli siellä kaupassa sellainen olo, että tämä tilanne on nyt pois mun "kontrollista", että jotain karkkia tai karkin tapaista on vain pakko saada. Huhhuh. Mä olen kyllä osannut odottaakin tätä, koska todellakin olen aina ollut karkin suurkuluttaja, mutta silti se tilanne tuli vain niin yhtäkkiä ja kauhealla voimalla!!! Mikähän siinä sokerissa niin kiehtoo ihmistä...kun ei siitä mitään hyötyä ole.

Olen tätä karkkiasiaa muutenkin pohtinut, että miksi ihmeessä sitä aina unohtaa sen huonon olon, äklötyksen, morkkiksen ja väsymyksen, joka ainakin mulla on aina seurauksena karkkien syömisestä? Vähän sama juttu kuin krapulassa, kun sitä päättää, ettei koskaan enää juo niin paljon, ja sitten taas seuraavana viikonloppuna vetelee tervaleijonashotteja ilman huolen häivää...aika lyhyt on ihmisen muisti tällaisissa asioissa. Itseään on niin helppo huijata. Kuinkahan monena sunnuntai-iltana mä oon perustellut herkkujen ostamisen sillä, että kun huomenna nyt todellakin alkaa se dieetti ja tämä on varmasti viimeinen ilta kun syön karkkia ja ostankin sitten oikein kunnolla, kun huomennahan alkaa ne terveelliset elämäntavat...liikunnan suhteen taas mun mieli toimii ihan päinvastoin ja pyrkii unohtamaan sen hyvän olon, joskus jopa euforisen tunteen, kun on vetänyt itsensä piippuun ja on tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestään ja energinen ja reipas...liikunnan jälkeen en oo kyllä koskaan harmitellut, että no voi kurjuus, pitikin taas mennä ja oikein hölkätä, tai voi harmin paikka, kun raahauduin sinne jumppaan ja kulutin 400 kcal. Melkoinen mysteeri on kyllä se, että jos liikunta = hyvä olo ja karkit ja muu makea = huono olo niin miksi ihminen niin paljon helpommin kallistuu makean eli huonon olon kannalle ja välttelee sitä liikuntaa/hyvää oloa?!

torstai 28.01.2010

Nyt se makeannälkä on sitten iskenyt ja pahasti. Tai oikeastaan se jäi päälle sieltä Kodinykkösestä. Eilen yritin huijata itseäni viinirypäleillä ja rusinoilla (ei sekään kauhean järkevää, kun rypäleistä turpoaa maha ja rusinoista tulee kauheat hiilihydraatti- ja energiavyöryt), tänään olen jatkanut rusinalinjalla...ja tilasin Painonvartijoiden nettikaupasta 2 pisteen suklaapatukoita yms. muuta vähäkalorista herkkua. Toivottavasti tämä herkutteluhimo tästä taas laantuu. Ehkä ne Painonvartijan patukatkin tulee ajoissa viikonloppua varten

Tänään pitäisi mennä etsimään (vuokra) hääpukua. Mun alkuperäinen suunnitelma joskus loppukesästä oli painaa jo tässä vaiheessa "sopivasti" ettei tarvitse hääpukua etsiessä hävetä kilojaan, mutta ei multa ole tippunut kuin muutama hassu kilo. Toivottavasti silti löytyisi hyvä puku!!!