keskiviikko 27.04.2011

Nyt on pääsiäispossu punnittu ja yllättäen tilanne ei ollut ihan niin paha kuin olin arvellut. Paino siis melkein 150kg ja siitä pitäisi sitten taas lähteä tappelemaan alaspäin... Jos vaikka ilman jojoefektiä tällä kertaa?

Tämän päivän liikuntasuoritukseksi sai kelvata puolen tunnin reipas kävelylenkki, jota varten kaivoin kesäkengätkin vihdoin esiin. Lenkin puolivälissä tuntui tyhmältä kääntyä jo kotiin päin, mutta siinä viimeistä ylämäkeä puuskuttaessani totesin, että ehkä ihan hyvä vaan. Ei kauheasti lihaskivut innostaisi, niitä kun on jo ennestäänkin ja vaikeuttavat vaan liikkumisen jatkamista huomenna.

On se vaan vaikea saada 1200 kaloria syötyä nyt, kun ei pikaruoalle suostu antamaan periksi. Tuntuu että jatkuvasti kotona ollessa olen pupeltanut jotain, mutta silti päivän loppusaldo on 1161 kaloria. Tänään söin jopa sen välipalapatukankin, ei näemmä auttanut hirveästi :P Jospa sitä yrittäisi keksiä jonkin proteiinipitoisen välipalan ruokaympyrää koristamaan kun kerta on suorastaan pakko syödä enempi

1. Odlas sanoi...

On niin ihanaa yllättyä vaa'alla positiivisesti! Sullahan on jo hieno rutistus takana, nyt vaan kevään kunniaks vielä uudemmat kujeet. Itse oon kokemuksesta oppinut, että vajetta ei kannata päästää turhan suureksi, koska se kostautuu pidemmän päälle

torstai 28.04.2011 klo 06:01

2. Odlas sanoi...

Hirveen nälän muodossa. Lisäksi voi keho jumahtaa säästöliekille eli kroppa polttaa hädissään lihasta ja paino ei tipu vaikka miten vähän söis. Kannattaa koitaa vähentää hiilareita ja tankata protskua tilalle, ne pitää hyvästi nälkää. Samoin esim rahka

torstai 28.04.2011 klo 06:03

3. Odlas sanoi...

Marjoilla tai ananasmurskalla on hyvä välipala, sekaan voi ripotella hiukan myös raejuustoa (kuulostaa ällöltä, mut on oikeesti ihan jees). Tsemppiä sinne, kyllä me tästä vielä huvetaan! [KUVA]

torstai 28.04.2011 klo 06:05

tiistai 26.04.2011

No niin, nyt taas itseä niskasta kiinni ja menoksi. Vähän päälle kaksi viikkoa meni masennuksen takia täysin reisille ja eiköhän ne tiputetut kilotkin sieltä (reisiltä) nyt löydy. Käyn huomenna aamulla vaa'alla että nähdään millaisiin lukemiin sitä on tällä kertaa syöttöporsas itsensä saanut, villi veikkaus on 153kg ja pelko 158kg.

Se siitä vähemmän hyödyllisestä itsevihasta. Tänään siis päätin (taas vaihteeksi) jäädä tälle planeetalle hengaamaan vielä vähän pitemmäksi aikaa ja työmatkojen/töiden lisäksi liikuntaa tuli jopa kahdesta lenkistä, joista toisen otin rauhallisesti ja toisen niin reippaasti että jalkoihin alkoi tuntumaan. Mies on tänään 15 tuntia töissä, joten ihan itse olen saanut metsästää myös ruokani. Nyt on viimeinenkin Atrian hampurilainen syöty, itse tehty kanawokki oli ihan ok ja iltapalaksi meni kaksi ruispalaa 40% Kevyt Levillä. Pitäisi muistaa huutaa vähän kovemmin siitä oikeasta levitteestä miehelle, jos sen samalla saisi ostamaan jotain vihanneksia ja hedelmiäkin. Itse en pysty/halua kaupassa käydä, ruokakaupassa olen tainnut käydä viimeksi vuonna 2007. Ikeassa kävin kerran alkuvuodesta 2010 ja tuolloin sen ruokapuolen ohi juostiin hieman paniikissa karkuun (onneksi se on vasta kassan jälkeen että pakeneminen on mahdollista). Muuten ei olekaan tullut kaupoilla käytyä... Jännästi.

Päivän loppukalorit jäivät vähän rajan alle 1039:ään, mutta ei voi mitään. Huomenna voisi harkita syövänsä välipalapatukan jossain välissä, varma tapa saada järkyttävä kalorimäärä nopeasti Toisaalta lähtee niillä kyllä nälkäkin.

Tänään loppui myös antibioottikuuri ja viikon flunssan jälkeen täytyy ottaa vähän rauhallisemmin, mutta toivottavasti se ei jatkossa kauheasti haittaa menoa. Vielä kun saataisiin pää kuntoon, niin ei kaipaisi huolehtia itsensä sabotoimisesta aina kun alkaa mennä vähänkin paremmin. Mutta miten sitä menee lääkärille selittämään mitään, kun ei pysty edes niin alkeelliseen asiaan kuin kaupassa käymiseen?

perjantai 07.01.2011

Huh huh, kuntopyöräily on ilmeisen rankkaa. 15 minuuttia sain äsken kasaan (syke n. 130, 20km/h), josta viisi ensimmäistä minuuttia olivat "tuskaa". Sen jälkeen opin hengittämään, löysin oikean asennon ja sain motivaation "jatkaa vielä pari sekuntia". Huomasin myös, että oikein mielenkiintoinen tv-ohjelma auttaa jatkamista, vie keskittymisen kivusta muualle Ehkä tämä tästä vielä lähtee, nyt tavoite olisi hypätä kuntopyörän satulaan joka päivä vähintään viideksi minuutiksi.

tiistai 21.12.2010

Ei ole tämä blogin kirjoittaminen oikein omalle luonnolle luotu, mutta jos vaikka pari sanaa kirjoittaisi Otin joulun kunniaksi konvehdit ruokavalioon n. viikko sitten ja on ollut kohtuullisen valtava yllätys, että niitä on myös tullut syötyä maltilla. Ennen pystyin helposti syömään koko konvehtipaketin kerralla, mutta nyt muutama konvehti päivässä riittää. Tänään muistaakseni söin huimat 3 kpl Saa nähdä kuinka käy sitten jouluaterian kanssa, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

lauantai 16.10.2010

Viikkopäivitys: viime lauantaina 156 kg ja tänä lauantaina 153.7 Aika epäuskoinen olo on joka aamu vaa'alla, en nimittäin todellakaan ole syönyt mitenkään kovin terveellisesti joka päivä tai edes liikkunut paljoa. Hitaasti mutta varmasti kohti parempaa elämää?

1. Pallomaha sanoi...

Hieanoo, noin se pitääkin mennä - meinaan että laihduttaa rennosti. Monet tekee sen virheen että yrittää muuttaa liikaa kerralla ja kieltää itseltään kaikki herkut ja liikkuu liian rankasti... sitä ei pitkään jaksa.

sunnuntai 17.10.2010 klo 09:23

2. Pallomaha sanoi...

Pikku hiljaa kun muuttaa elintapoja, ne on helpompi ottaa osaks *normaalia* elämää (vrt. hetken kestävä dieetti). Ja jos ei liian tiukasti kiellä itseltään kaikkea hyvää, niihin ei synny pakonomaista himoa. Tsemppiä sulle!

sunnuntai 17.10.2010 klo 09:27