torstai 22.07.2010

Siirry sivulle!

Ah, yes.

On se oikeasti kumma, kun ihmiset ympärillä ei voi hyväksyä sitä, että sanoo itsestään, että on läski/lihava/pullea/whatever. Ja olen pitkään jo ollut hämmentynyt ja ärtynyt, jos joku on ruvennut kieltelemään "Et sinä ole ylipainosen näköinen! " jos olen joskus maininnut jostain painooni liittyvästä asiasta.

Olen ajatellut, että se tarve kieltää tämä fakta johtuu kuvitelmasta, että kalastelen kohteliaisuuksia... mikä on syy siihen, että se reaktio ärsyttää. Olen suhteellisen sinut painoni kanssa (toisaalta), enkä tarvitse kenenkään vakuutteluja. Lisäksi haluan todenmukaisen kehonkuvan rakentaa, eikä siihen auta se, jos minulle tolkutetaan, että en ole pullea tms. Kun selvästi olen! Näkeehän sen mittanauhasta, vaatteiden koosta, puntarista, peilistä, valokuvista. Läskimpiäkin ihmisiä toki on, mutta se ei poista sitä, että minäkin olen läskimpi kuin monet muut ja läskimpi kuin olisi se kummallinen "ihannepaino". Turha pullikoida tutkainta vastaan.

Mutta luin tuon kirjoituksen ja tajusin, että sitä se juuri on. Sanat läski, ylipainoinen, tukeva, pullea... Ne ei tarkoita vain sitä, että on enemmän ylimääräistä rasvaa kehossa kuin joillain muilla. Ne kantaa myös merkityksiä tyhmä, laiska, itsekuriton, yksinäinen jne jne. Ja tietenkin omat lähimmäiset näkee, että en ole mitään noista asioista, ja siksi eivät voi hyväksyä sitä, että ääneen todetaan minun olevan todellakin läski. Vaikka todellisuudessa ylipainolla ei ole mitään tekemistä noiden asioiden kanssa. Se, että olen läski, on vain yksi minua kuvaava sana monien muiden neutraalien sanojen joukossa.

Olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että fat-acceptance tarkoittaa ehkä minun kohdallani sitä, että jollain pienellä tavalla haluan omassa elämässäni vaikuttaa siihen, miten ihmiset ajattelee läskeistä ja miten läskit ihmiset kuvataan mediassa jne... Eli jos vaikka saisin jonkun perheenjäsenen huomaamaan läskeihin kohdistuvaa syrjintää, se olisi jonkinlainen voitto.

Silti tuntuu ristiriitaiselta, että itse en halua olla läski. En ole kyennyt hyväksymään itseäni ylipainoisena. En pidä itseäni rumana enää, kun katson kuvia (sen verran on tultu eteenpäin), mutta ajattelen silti, että 10 kiloa laihempana olisin *vielä sievempi*.

No, elämänmittainen rojektihan tämä on. Saa nähdä tuleeko minusta ulkonäön suhteen tyytyväinen hoikka vai läski ihminen. Molemmat käy.

perjantai 03.04.2009

Alle 65 kg :')

Pittää kyllä taputtaa itteä olalle ja sanoa että hyvin teit kuomaseni.

oi vitsin pimpulat, ensi viikolla synttärit, ja jos nyt en kauheasti mitään tyhmäile, niin painan sillon jo jotain 64.5 eli siis jotain viis kiloa vähemmän ku viime vuonna synttäreillä ^^ JA! Saan ehkä jotain synttäritlahjoja ja lisäksi vielä hankin itelle palkintolangat tästä ekasta välietapista. Kudon itselle jonkin kivan puuvillatopin kesäksi - kokoa pienemmän kuin muutama kuukausi sitten. Ah ^^

Juu, on tänään onnen päivä

1. Pelina sanoi...

Onnea !

perjantai 03.04.2009 klo 12:59

torstai 02.04.2009

Niin sitä vaan lähtee, muutama sata grammaa kerrallaan.

Valitettavasti ens viikolla synttärit, ja "joudun" aina viettämään kolmet synttärit... tosin tänä vuonna saattaa olla oikeastikin että joudun, koska sitä kermakakkua pitää mättää niin pirusti, ettei kaikki vuoronperään loukkaannu :L Turha yrittää sanoa että en nyt halua lisää kakkua, kun vastaus on "no eihän se nyt käy laatuun ettei saa yhtenä päivänä vuodessa syödä mitä haluaa". Niin. Eikö voisi juhlia jotenkin kevyemmin, koska jotakin kevyempää oikeasti haluaisinkin. Ja se, että joudun syömään saman satsin samaa skeidaa vielä kahdesti, ei kelpaa selitykseksi, koska sitten ollaan loukkaantuneita.

Suoraan sanottuna vituttaa aina, jos sosiaalisen paineen takia pitää syödä jotaki mitä ei halua, ja seuraavana aamuna paino noussu taas kilon :|

Mutta mutta. Terapiassa tuli taas jotenki parempi mieli. Hoksasin, että oon taas keskittyny niihin juttuihin mitkä on menny syömisen kanssa huonosti, vaikka oikeasti mulla menee edelleen todella mahtavasti verrattuna siihen mitä söin ennen. Ja tärkeintä on, että paino ei oo missään vaiheessa ratkaisevasti noussu.

Mainitsin siitäkin, että on ollu ihan sairas stressi, varsinkin viimeisen kuukauden ajan, ja silti oon pitäny suurinpiirtein kaikista ruokailutavoista. Terapeutti löi käsiä yhteen ja sanoi että hienoa, tästä on tullut elämäntapa!

En ollut ajatellut sitä niin, enkä ole ihan varma kyllä itse vielä ettenkö voisi helposti lipsua pikkuhiljaa takaisin entiseen, kun tätä on kuitenki jatkunu vasta kaks kuukautta. Aika epätodennäköiseltä se kyllä tuntuu, mutta en halua unohtaa sitä mahdollisuutta. Ne jotka eivät tunne historiaa, ovat pakotettuja toistamaan sitä ja niin pois päin.

No, kohti uusia haasteita.

tiistai 31.03.2009

6:35
Huomenta -.-

Päärynä on muuten kiva hedelmä, mutta vähän epäkäytännöllinen.

Sisäinen kelloni on oikeasti 5:35.

Luvassa toinen pitkä päivä. Nam.

Tänään myös ravitsemusterapiaa, saattaa olla viimeinen kerta. Hieman ahdistaa mennä sinne, kun ei ole mennyt nappiin. Toisaalta tietysti se tulee mahtavaan väliin, koska saan varmaan tsemppausta, mutta jostain syystä mulla tulee aina tarve todistaa että kyllä minä ossaan Vaikka joo joo itsen takia sitä laihutetaan eikä muiden.

sunnuntai 01.02.2009

lauantai 31.01.2009

perjantai 30.01.2009