maanantai 04.01.2010

Kävimpä tuossa sauvakävelemässä aamusta ja ihmeellisen nihkeetä oli koko matkan.. Mälsää! Olen kyllä niin juntturassa että nyt tarvii vaan sinnikkäästi yrittää jaksaa nää alkukankeudet (henkiset ja fyysiset) niin sitten alkaa lenkkeilykin maistua hyvältä. Jepa!

1. Evelius sanoi...

Heissan!
Hienosti sulla painoa jo lähtenyt näin lyhyessä ajassa! Ollaan samanmittaisia ja lähtöpainotkin lähes samat! Oon vuosimallia 1981. Tänään ensimmäistä kertaa tutustuin tähän sivuun ja tänään siis aloitin painonpudotuksen!

maanantai 04.01.2010 klo 20:43

lauantai 02.01.2010

Jaahas, tänään ostan liikuntalippuja töistä että pääsen läheiseen saliin vähän jumppailemaan! Olen varannut jo bodypumppiin ja -balanceen tunnit, on tää niin jännää aloittaa uusi vuosi näin

Meinasin kävellä töiden jälkeen matkan kotiin joka tarkoittaa puoli tuntia pakkasessa, n. 2,7 km. Otan senkin ihan iisisti, ettie pääse flunssa taas karkaamaan käsistä. Vitamiinit on nyt kunnossa! Olin aika ylpeä itsestäni eilen, kun söin sipsejä niin mulle tuli stoppi. Yleensä syön niin kauan kun tavaraa riittää (vaikka tosiasiassa se ei koskaan maailmasta lopu, ei vaikka kuinka söis) mutta eilen meni pussin jämä takaisin kaappiin. Syödään se sitten pois kun kalorit antaa periksi ja tekee mieli vähän hemmotella itseäni. Mitään en aio itseltäni kieltää, mutta kaikkea joudun rajoittamaan... mitä tuo nyt sisältääkään :P

perjantai 01.01.2010

Sormia ja varpaita syyhyttää mennä ulos reippailemaan. Ja mähän menen, ihan iisille sunnuntaikävelylle. Nyt ei terveys anna periksi tehdä hirveetä hikilenkkiä, täytyy siis olla varovainen ettei tule se hiki päälle

"Jokainen vieroitusoire on merkki siitä, että olet pääsemässä irti vanhasta, joten iloitse siitä". Tämä viisaus pätee ihan kaikkeen, se pätee tupakointiin, laiskuudesta reippauteen, alkoholismista raittiuteen, herkuperseydestä terveelliseen elämäntapaan. Olo on mitä vahvin ja olen kuin uudesti syntynyt. Uuden vuoden yö on kuin nappi jota on vihdoin painettu ja aloitettu elämä uudella vaihteella, uudella nopeudella uusilla renkalla. Mikä ihanuus <3

Ei muuta kuin ruokaa naamariin ja lenkkareita asfalttiin!! Hikoile lenkkipolulla, älä keittiössä!!!

torstai 31.12.2009

Noniin, aloittelen uutta vuotta jo tänään ja suuntaan kauppaan ostamaan uusia juoksukenkiä. Treenaus alkaa heti, kun flunssa hellittää enkä jaksa odottaa uutta kumppanuutta sykemittarin ja kenkien kanssa! Täytyy nyt tähän heti alkuun todeta, että miten hyvältä kaurapuuro lisukkeineen maistuukaan.. Se on taivaallista. Atkinssit on nyt kokeiltu, se oli mulle liian hankala ja aloitellaan nyt uudestaan, uusilla lähtökohdilla:

1. Kunnon kohottaminen
2. Ulkonäön ja ryhdin parantuminen
3. Painon normalisoituminen

Edellyttää siis pitkää aikaa ja jäntevää omistautumista asialle. Vuosi sitten aloitin kunnonkohotus-kuurin (uutena vuotena, kuinka ollakaan) ja tähän on tultu, olen siitä ajasta laihtunut n. 9 kg ja kunto on kuin onkin parempi. Kesällä tein takapakkia, nyt otetaan taas sama spurtti alusta ja pidän kesää silmällä. Tupakointi se silti jatkuu.. Huomenna loppuu. Mua oksettaa rööki, sitä silti "pitää" polttaa. En käsitä. Mutta se loppuu ennen kuin se on viimeinen asia mitä teen ja mitä ajattelen.

tiistai 29.12.2009

Atkinssin alku oli mahtava mutta niin kauheen kyllästyttävä. Joulu tuli ja meni, tuli herkuttelut ja meni herkuttelut. Ja pari kiloa tuli lisää, rööki on jäänyt ja samoin on jäänyt Atkinssin ruokavalio, mää en jaksa sitä enää :/

Noh, nyt otetaan karppauslinjalla silti sillä olen kokenut sen olevan kaikkein paras ruokavalio juuri mulle. Lisäksi latasin nyt taas lisäaikaa tälle foorumille, se ehtikin olla off-linessa joulupyhät ja kuka nyt herkkujaan tonne merkkailee.. Heh

Hyvät naiset ja herrat, tää on uusi alku!! Sairaslomalla kun olen niin on hyvää aikaa taas katsella ja kuulostella terveyttään. Aion levätä ja nukkua ainakin 16 tuntia päivässä sillä nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin!

tiistai 22.12.2009

Nonnih, viikko etenee ja mässytys jatkuu Tuntuu etten nyt hallitse sitä ollenkaan, tai hallitsen mutta tietysti ajattelen ensin että ei yksi herkkupala yksin haittaa, eikä toinenkaan.. Lopulta mietin, että koko päivä on jo menetetty joten ANTAA PALAA VAAN, koko rasia sitten! Hah hah

Joo, tupakoimattomana olen pysynyt edelleen. Kiitos paljon tsemppauksista, niitä tarvitaan. Muistan viimeeksi kun lopetin, olin todellinen hermoraunio. Mutta tällä kertaa on eri, tunnen sisimmässäni että tämä on oikein enkä enää isompaa palvelusta omalle itselleni voisi tehdä. Tähän ajatteluun on päädytty: Tupakka tappaa. Kun poltin, en nähnyt tupakkaa tupakoimattoman silmin vaan riippuvaisen silmin. Ajattelin olevani immuuni sen tuholle, en edes haise röökille kuten muut. Olen ihan eri tapaus! Ei se muhun vaikuta, kaikki muut voi saada keuhkosyövän ja joutua ravaamaan tutkimuksissa ja valohoidoissa sen sijaan, että toteuttaisivat unelmaansa kotona tai töissä - paitsi minä. En mä ajatellut, että voisin ihan yhtälailla saada aivoinfarktin, sydänkohtauksen tms.. Olen oikeasti samalla viivalla kuin muut. Sillä viivalla seisovista arvotaan (entten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapola vissun..) kenet ammutaan seuraavaksi ja nyt kun lopetin, poistuin siltä viivalta eikä mun tarvitse enää koskaan pohtia hiljaa mielessäni tupakoinnin terveysasioita ja potea pahaa oloa siitä, että harrastan sitä, aiheutan riskit tietoisesti ja vaarannan terveyteni. Ihan tahalleen vieläpä. Mikä tahansa voi olla mun seuraava ja viimeinen rööki. Uh... Ajattelin tosiaan, ettei rööki vaikuta muhun, kuten ei tietysti ne suklaatkaan mitä olen nyt syönyt -päivittäin. Bullshit!

Kukaan ei ole immuuni. En edes minä. Ja kuka tahansa ulkopuolinen voi pistää mut samalle viivalle seisomaan ja laukausta odottamaan tupakoivien joukkoon ja lopulta heittää mut samaan ruumiiden kasaan, vaikka tunsin aina etten kuulu sinne, mutta kyllä mä sinne kuuluin. Tässä on nyt oikeesti tosi kyseessä enkä aio enää ikinä polttaa -jo nyt se haisee niin pahalle. Enkä myöskään paheksu polttajia, se on riippuvuus. Hyvin on mennyt tähän asti ja tää tämmönen itselleni todistelu tämän oikeellisuudesta auttaa eteenpäin savuttomana. Huoh!

Ja romaanihan tästä tuli. Mässytykset annan toistaiseksi anteeksi itselleni, ei sitä joka päivä parannuta riippuvuuksista. Meinasin tänäänkin mennä lenkille, mutta tää väsymys.. ja työn paljous.. Miten sitä jaksaisi. Nukuin tunnin pidempään. Nyt jaksais, mutta enää ei ehdi. Katotaan jos nyt oikeasti saisin itseni takaisin ruotuun, en mä syyllisyyttä vielä kanna siitä että tulee syötyä turhia asioita, mutta pian kyllä. Jos ennen aattoa koittais pysyä ruodussa

maanantai 21.12.2009

Ensimmäinen aamu ilman röökiä -aamu jolloin mun piti myös mennä aamusta lenkille mutten jaksanut!! Sänky oli niin ihanan pehmoisa ja lämmin.. Ja niin ihanasti nukuttikin vieläpä. Se myös, että ulkona pyrytti lunta vahvisti lopullisesti päätökseni jäädä sittenkin vielä puoleksi tunniksi sängyn pohjalle nautiskelemaan. Ihanaa, ettei ollut kiire tupakalle eikä aamukahvin keittopuuhiin, aamupesulle eikä varsinkaan sinne tupakalle! On oikeestaan voittajafiilis, että vihdoin mä päätän lopettaa (oikeestaan päätin jo, olen tupakoimaton nyt) mutta toisaalta mulla on fiilis, että jotain puuttuu, että on olemassa jotain mikä estää mua nauttimasta elämästäni kuten ennenkin ja juuri se puuttuu. Se ei todellakaan pitä paikkaansa, mä tiedän sen mutta milloin mulla olis tunteet kuunnellu mitä järki sanoo? Tai päin vastoin. Täytyy pitää vain pää kylmänä enkä anna vanhan ja oikeasti olemassaolevan riippuvuuden huijata itseäni!

On omituista varata töihin ruokaa niin paljon. Jokaiselle tauolle jotain. Ennen hoidin ne tauot vetäisemällä pari myrkkysätkää keuhkoihin ja pienessä huimauksessa jatkanut työntekoa. Tunnen oloni pirteäksi nyt.. mistäköhän se johtuu

1. Spetke sanoi...

Tsemppiä tuo tupakan kanssa. Itse vasta leikittelen ajatuksella, että siitä kohtapuoliin voisi päästä eroon... Mut ensin nämä kilot!

maanantai 21.12.2009 klo 10:29