tiistai 04.03.2008

No niin, tässä sitä ollaan taas vaihteeksi järkyttävän äreänä. Lähes 21-vuotta polttaneena (2/3elämää!!) päätin vihdoin lopettaa ennen naamataulun lopullista kurpsahtamista. Siihen samaan syssyyn vielä serotoniinit pois ja avot -täältä kuoriutui melkoinen kotihirmu. Järkyttävää huomata kuinka kaikki "kiva" katoaa ja joka asia ärsyttää entistä positiivisuuden perikuvaa. Mieskään tuossa vieressä ei ole enää 6-viikon jälkeen vakuuttunut siitä että tupakan lopettaminen olisi sittenkään se paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta, vaikkei itse tapaa himourheilijana ymmäräkään.

Sanotaan että muutaman kilon painonnousu on mitätöntä tupakoinnin lopettamisen hyötyjen rinnalla, mutta itselleni se on paha paikka. Kahden lapsen jälkeen kantelin 25kg ylimääräistä ja tunsin itseni todelliseksi luuseriksi koko sen ajan (ja syömällähän oloa helpotettiin). Eron jälkeen sain kokonaan uuden elämän (-25kg) ja vaatekaapin, ja olo oli TODELLA HYVÄ! Päätin etten ikipäivänä päästä itseäni samaan mitättömyyden tilaan jossa olin elänyt.

Nyt siis kuutisen kiloa -eli kilo per tupakoimaton viikko- tullut painoa lisää ja olo on kamala. Näin se viimeksikin alkoi nousemaan, salamyhkäisesti masentaen. 70 kilon rajapyykki on minulla se, missä helposti luovutan ja annan mennä loputkin. Valitettavasti jo tämänasteinen painonnousu saa jalkani särkemään ja selkäni huutamaan rauhaa, hartioista puhumattakaan. Asentovirheitä ilmeisesti, mutta kipeää tekee ja jalkojen suonet poksahtaa! Kaksi suonikohjuleikkausta jo takana, ja tätä vauhtia saa varata aikaa pikaisesti kolmanteen. Jo kolmisen kiloa lisäpainoa varressa pullottaa suonia mukavasti.

Eli meikäläinen on fyysisesti luotu elämään 60-kiloisena, mutta henkisesti olen se 250-kiloinen Amerikan-serkku joka nautiskelee elämästä syömällä. Koko ikäni ruoka on hallinnut elämääni ja olen tahtomatta siirtänyt saman ajatusmallin lapsillenikin. Heti kun silmä aukeaa, ON PAKKO SYÖDÄ tai tulee paha olo, ennen yhtään mihinkään lähtöä on SYÖTÄVÄ, kun tulee sisälle kauppakeskukseen tai kotiin, on IHAN PAKKO SYÖDÄ, sama kun telkkaria katsellessa tai lukiessa. Ilman naposteluahan pyörtyy. Mihinkään ei voi lähteä edes kylään kun ruokarytmi menee sekaisin (!!!) Tätähän ei muut tietenkään näilllä sivuilla nää, sillä täällä olen skarppaamassa ja etsimässä itselleni uutta elämää.

Kesäksi kuntoon jo lastenkin takia!

1. Jojoilija sanoi...

Kiitoksia kannustuksesta ja tsemppiä sinnekin! Itsekin taistelen tupakkaa vastaan ja voin vain kuvitella miten vaikeaa sinulla on ollut kun itse ehdin polttaa vasta 3 vuotta. Kyllä se siitä taas lähtee kun ottaa oikean asenteen ja miettii mikä loppujen

tiistai 04.03.2008 klo 18:04

2. Jojoilija sanoi...

Lopuksi on tärkeintä. =) onnea ja menestystä sinne suuntaan! =)

tiistai 04.03.2008 klo 18:05

3. Ardelie sanoi...

Kiitos, vaikka ei se aika kuulemma niinkään vaikuta, mutta... Juurtunut on persoonaan kyllä ja lujaa!

tiistai 04.03.2008 klo 22:28

keskiviikko 05.03.2008

torstai 06.03.2008

MEGARAIVOSTUTTAVAA kun ei saa syödä mitään! Nyt on vasta aamu ja 80% energiasta jo täynnä. Loppupäivän 317kaloria riittääkin kivasti... Töissä kärvistellään pelkillä pupun papanoilla yöhön saakka.

Tulin töistä yhden jälkeen yöllä ja nälkä oli ihan järkyttävä vaikka olin koko illan järsinyt porkkanaa tms. jopa kotimatkan. Taidan lähteä hakemaan apua joltain lääkäriltä tai sitten laihdutuslääkkeitä jostain Venäjän puolelta (siis jotka estävät ravinnon imeytymisen elimistöön.) Miksi mulla on tällainen ruokahalu/elimistö? Taidan aloittaa Kromipillereiden ostosreissusta tämänpäiväisen avunhaun. Kuulin että ne auttaisi ainakin makeanhimoon.

Loppupäivän kaloreissa on vielä koiralenkkikin mukana Muuhun liikuntaan en tänään kerkiä, tosi mälsää.

perjantai 07.03.2008

Olis ihan kiva jos maha toimisi joskus!! Kolmas päivä taas vaihteeksi ilman mitään toimintaa.

1. Ses sanoi...

Tohon sun ummetukseen voi vaikuttaa nuo sun hurjat määrät kuituja. Yritä muistaa juoda tosi paljon vettä kun syöt noin paljon kuituja, jäävät jumittamaan muuten

perjantai 07.03.2008 klo 19:01