maanantai 08.12.2008

Ensimmäinen viikonloppu tätä HC-laihdutuskuuria on ohitse. Meni yllättävän helposti, vaikka houkutuksetkin vaivasi. Motivaatio on tällä hetkellä varsin korkea, minkä näki myös äskeisellä kauppareissulla, jolta tarttui mukaan kaikkea sellaista mihin ei "normaalisti" tulisi koskettua.

Kaiken ylimääräisen sokerin lähes täysin pois jättäminen lienee se vaikein homma tällä hetkellä. Päätä särkee ja olo on muutenkin hiukan poissaoleva ja kiukkuinen. Eiköhän tuo kuitenkin tässä helpota vielä.

Jokin liikuntamuoto pitäisi tähän vielä itselleni kehittää. Koiran kanssa tulee ulkoiltua kevyesti, mutta se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Juoksu, lenkkeily ja muut lajit eivät tule onnistumaan pienoisen jalkavamman takia, joten ehkä kuntosali on sitten se lopullinen vaihtoehto. Jokin sosiaalisempi laji olisi kuitenkin mielekkäämpi. Täytyy miettiä...

1. Kirsikka811 sanoi...

Ihan pakko kysyä että mikä on HC-kuuri? Tsemppiä projektiin!

maanantai 08.12.2008 klo 16:14

2. Powerslave sanoi...

HC-dieetti on sama asia kuin kaiken hyvän syömisen seinään lopettaminen

maanantai 08.12.2008 klo 19:58

3. Kirsikka811 sanoi...

*hatun nosto*
Niinkuin tuossa Joulupossulle mainitsin jo aiemmin, tupakoinnin lopettaminen seinään onnistui itseltäni helpommin kuin herkuttelun.

maanantai 08.12.2008 klo 20:43

tiistai 09.12.2008

Tuntuupa hyvältä että parissa päivässä näkyy jo jonkinlaisia tuloksia, vaikkeivat ne sinänsä suuria olekaan. Vaaka näytti tänään 400 grammaa vähemmän kuin eilen, mikä luo mukavasti uskoa siihen, että tätä kannattaa jatkaa vaan eteenpäin.

Epäusko ja luovuttaminen kyllä pakottavat takaraivossa kokoajan, sillä tuntuu että kokoajan on nälkä ja vaikka syö säännöllisesti ja määrällisesti kuitenkin melko paljon, niin tuntuu kuitenki siltä, että vatsa ei täyttisi ollenkaan. Täytyy ohjata noita ajatuksia vähän muualle ja koettaa vaan purra hammasta.

Valitsin tarkoituksellisen itsekidutuksellisesti tämän joulukuun uusien eläväntapojen aloittamiseksi. Alkoi hirvittää se kaiken tulevan mässäilyn määrä, joten ajattelin ottaa asiaan melkoisen nollatoleranssin, ainakin mitä konvehteihin ja muihin herkkuihin tulee. Laatikoista ja kinkusta tuskin tulee kieltäydyttyä, eikä olisi tarviskaan. Ovat kuitenkin laskettavissa ns. perusruoaksi omissa kirjoissa. Täytyy vaan vähän vahtia niitä määriä mitä syö. Tämä antaa vielä ehkä hieman etua niihin ihmisiin, jotka joulun jälkeen aloittavat kesäkuntoon pääsemisen urakat. Tällöin sitä on itse jo hieman kevyempi, eikä tarvitse märehtiä joulukilojen aiheuttaman masennuksen kourissa. A Cunning plan!

1. Kirbbu sanoi...

Paljon tsemppiä jatkoon ! Päätin itsekin antaa luvan herkutella jouluna, mutta yritän vain pysyä "sallituissa rajoissa" eikä se haittaa vaikka yhtenä päivänä kalorit paukkuisi yli

keskiviikko 10.12.2008 klo 07:07

lauantai 13.12.2008

Olin melkoisen yllättynyt, kun vaaka näytti tänä aamuna 400 grammaa vähemmän kuin eilen. Eniten tuossa yllättää se, että eilen iltasella tuli käytyä ulkona syömässä, eikä ateria ollut mistään keveimmästä päästä. Laskin kaiken sen ruokamäärän kyllä rehellisesti laskuriin, eikä laskuri edes heilahtanut tavoitteen ulkopuolelle, mutta silti tuollainen kodin ulkopuolella syöminen tuntui pahemmanpuoleiselta rikokselta

Ehkäpä sitä toisinaan uskaltaa käydäkin syömässä jossain sellaisessa paikassa, jossa sitä aterian kokoa ei pystykään itse tarkasti määrittelemään. Tuon lauseen sanottuani, niin alkoi heti tuntemus, että olenkohan liian ankara itselleni tämän laihdutuskuurin johdosta. Todennäköisesti olen, mutta olen varma siitä, että se on ainoa mikä kohdallani toimii. Sellainen lepsu tyyli, joka antaisi minun välillä napsia mitä sattuu ei kyllä toimisi. Jäisin sille napsimisen polulle taas takaisin lopullisesti.

Ravintolasyöminen herätty myös pedon sisälläni. Juuri sen pedon, joka huutaa syömään kaikkea rasvaista, sokerista ja suolaista. Olin tässä ensimmäisen laihdutusviikon aikana saanut sen sammutettua melkoisen hyvin, mutta se uinuu melkoisen pintapuolista unta. Vähänkin kun hemmottelee vatsalaukkua jollain ylimääräisellä, niin sen rauhoittaminen vaatii aikamoista pinnistelyä. Heti ensimmäiseksi tämän huomasi elokuvateatterissa, jonka popcorn-kojun tuoksu oli varsin huumaava. Vesi oli vahvasti kielen päällä, mutta jäi poppikset onneksi ostamatta.