maanantai 03.11.2014

Maanantaiaamu ei voisi olla ankeampi, harmaampi ja sateisempi - mutta tätähän tämä armaan kotomaan ilmasto vaan on! Ajomatkalla töihin kokeilin aivojen harhautuskikkaa: vedin sinnikkäästi suuta hymyasentoon vaikka pää oli väsynyt ja yhtä sumuisen oloinen kuin ympäröivä maisemakin. Kumma kyllä, tuo harhautus toimii: aivot luulevat, että nyt sille emännälle tapahtuu jotain hauskaa ja mieliala nousee ainakin asteen, pari.

Olen tavattoman iloinen ja ylpeä itsestäni: olen nyt TASAN YHDEN VIIKON ollut sokeritta. Kaltaiselleni sokeririippuvaiselle tämä on ollut mielenkiintoinen, haastava kokemus - ja aion jatkaa toisen viikon heti perään. Jonkun blogista hiljattain luin, että kaksi viikkoa elimistö jaksaa huutaa sokeria, ja sitten helpottaa. Myönnän että söin viikonloppuna esim. pähkinöitä ja juustoa, jotka sisältävät paljon kaloreita, mutta niin suureen muutokseen en kerralla ryhtynyt, että olisin kokonaan luopunut myös viikonlopun herkuttelusta...

tiistai 28.10.2014

Takareidet vinkuvat tuskissaan

Eilen PT piti napakan pikkutreenin salilla ja sitten mentiin metsään happea haukkaamaan mäkitreeniin. Oikeasti tuntuu että HENKI LOPPUU kesken mäen ylös punnertamisen, mutta niin vain neljä kertaa mentiin ylös-alas - melkoisilla sykkeillä...

Keskustelimme myös tästä painoasiasta. Vaikka yritän olla ajattelematta koko asiaa ja nautin liikunnan tuomasta ilosta ja kunnon kohenemisen aiheuttamasta tyydytyksen tunteesta , tuntuu silti vähän turhauttavalta ettei painossa tapahdu mitään. Ei se nyt ihan tuossa 88,5 :ssa koko aikaa jökötä, mutta jotenkin en jaksa edes merkitä painoseurantaan viikottaisia -300 g, +250 g, -500 g, + 200 g..... Siis sellaista johdonmukaista LASKUSUUNTAA ei vain ole!

1. Valpukka sanoi...

Heh, kiva kun olet löytänyt hengenheimolaisen Mites sokerittomuus edistyy? Minulta ei tuollaista itsekuria löydy, joku on sen minulta vienyt! Lueskelen sinua myöhemmin, nyt on mentävä kouluun

Mukavaa alkavaa viikkoa

maanantai 03.11.2014 klo 08:38

maanantai 27.10.2014

Maanantaita kohtalotoverit! Ihan kuin ylösnousemus olisi ollut piirun verran helpompaa kellojen siirtelyn johdosta.

Viikonlopun liikunnat jäivät vähäisiksi. Esikoinen tuli sotkemaan kuviot ja oikeasti se oli ihanaa! Teimme omenasosetta viimeisistä omenista esikoisen omaan huusholliin vietäväksi, saunottiin, juteltiin ja pitkästä aikaa pianokin soi ilokseni.

Tänään PT pitää minulle taas treenin - huhheijaa, ihan jännittää mitä hän on tällä kertaa keksinyt

YRITÄN aloittaa nyt jonniinmoisen sokerilakon. Paino sanoilla YRITÄN ja JONNIINMOISEN. Olen nyt useammalta ihmiseltä kuullut, että sokerilakko tuottaa tuloksia (miksi ei tuottaisi, jos suurin syntiinlankeemus tapahtuu aina jäätelöannoksen tai korvapuustin äärellä...) ja että vieroitusoireet kestävät noin 2 viikkoa. Miten kestän noin kauan ilman kaffepullaa - en saata ymmärtää...Pakastimessa on vielä ihanaa mehevää omppupiirastakin... Karkkeja en juuri ole syönyt ikiaikoihin, vain jonkin satunnaisen karamellin kun joku on tarjonnut töissä tms.

Olisipa kiva kuulla kokemuksia sokerilakosta!

torstai 23.10.2014

Eilen oli lepopäivä. Kuopuksella syysloma ja itselläni sellainen olo työpäivän jälkeen, että nyt on elämässä oltava jotain muutakin kuin urheilua

Sokoksella on hiusten hemmotteluviikko. Ihania shampoita, naamioita, suolasuihkleita, hoitavia öljyjä... Poikkesin myös vaateosastolla, mutta farkkujen osto saa nyt odottaa aikaa laihempaa. Entä jos sitä ei koskaan tulekaan? Jäänkö farkuttomaksi loppuelämäkseni ja haen aina vain uudet Seppälän Great girls-joustovyötäröhousut? Miten tässä elämässä näin kävi? Ja joskus maailmassa harmitti ettei mahtunut alle 30 tuuman Levikset jalkaan... Hah hah - riemusta pomppisin jos nyt saisin 30 tuuman mitkä tahansa farkut päälleni!

No, hemmotteluilta jatkui eilen niin etten vähään aikaan voi nähdä untakaan farkuista, koska menimme lapsosten ketterien kanssa syömään nepalilaiseen ravintolaan ja sieltä jatkoimme vielä kuopuksen kanssa leffaan käsilaukussa (pikkuruinen) pussi suklaarusinoita jälkiruuaksi. Nepalilainen ruoka oli herkullista ja sitä todellakin oli riittävästi koska lihaskimppu-keskimmäinenkin jätti osan syömättä! Arvelen että puolisokin tykkäisi (tämä ravintola on aika äskettäin avattu) koska lammas on hänen favoriittiaan ja se oli hyvin valmistettua! Keskimmäinen 20 vee ilahdutti äitiään auttamalla palttoon päälle lähtiessä ja käyttäytymällä muutenkin perin herrasmiesmaisesti. Ja kuopus-kulta oli kaunis ja hehkuva niinkuin aina. Onni on omat mukulat

keskiviikko 22.10.2014

Eilen oli ulkotreenin vuoro. Personal trainerini johdatti minut ja kanssani tunnin jakaneen ystäväni metsäpolulle, pitkän ja korkean mäen juurelle. Talvisin tässä maastossa polveilee melkoisen vaativa, SM-tason hiihtolatu, sulan maan aikaan pururata, jota välillä käyn sauvomassa. Nyt oli MÄKITREENIN aika!

Alkulämmittelyksi askelkyykkyjä, peruskyykkyjä, polvennostokyykkyjä, pumppauskyykkyjä ja sitten sykemittari päälle ja ripeää vauhtia mäen päälle ja takaisin alas. Neljä minuuttia, syke 145 - eikä enää ollut ollenkaan kylmä, vaikka -1 aste oli tuntunut kotoa lähtiessä varsin kalsalta. Minuutti palautusta ja taas mentiin. Uudelleen ja taas uudelleen! Yhtään juoksuaskelta en koko treenin aikana ottanut, mutta lopussa jalat olivat aivan setsuuria ja hiki valui pipon alta silmille. En ikinä olisi uskonut että kykenen tällaiseen rääkkiin! Muutaman viikon säännöllinen harjoittelu (vaikka se onkin ollut enemmän lihaskuntoa kuin aerobista) on tehnyt tehtävänsä!

Pimeässä illassa kompastumisen pelossa porrastreenin sijaan tehdyt loppukyykkäykset eivät enää tuntuneet missään...Tai no, totuuden nimissä tuntuivat, mutta niin hillitön määrä oli mielihyvähormoneja tulvahtanut kehoon, että tuska ja kipu kaikkosivat! Kotiin mennessä fiilis oli mahtava: vapise maailma, täältä tulee supermamma!

Kotona vielä lankutus ja 10 yleisliikettä, tuo jokailtainen kotiläksy, ja sitten saunan lauteille!

Aamulla oli pienoinen pettymyt, ettei paino ole lähtenyt ollenkaan laskemaan. En nyt mitään erityistä dieettiä ole noudattanutkaan, vaan todellakin keskityn nyt liikkumisen haasteisiin ja riemuun tavoitteena liikuvampi, vahvempi, notkeampi, rivakampi, jaksavampi Eevalii, mutta silti voisin kuvitella painon laskevan näillä liikkumisilla ja herkkujen syömisen kohtuullistamisella. Mutta ei, paino jököttää 88,5 kilossa! PT:n ohje oli, että en kävisi pariin viikkoon nyt ollenkaan vaakalla... Ehkäpä teenkin sen. Jos kahden viikon kuluttua paino ei ole nitkahtanut grammaakaan alaspäin voin varmaan vaan todeta että lihas on todellakin läskiä painavampaa!

tiistai 21.10.2014

torstai 16.10.2014

Vautsi, takapuolessani on kuin onkin tuon muhkuraisen istuintyynyn alla LIHAKSIA, koska ne ovat kipeytyneet kyykkytreenistä! Eivätkä polvet edes kipeytyneet, vaikka sitä siinä kyykkäillessäni vähän pelkäsin...

Työpaikkaruokalassa hernaripäivä. Pannariakin vetäisin jälkkäriksi pikkupalasen hilloineen. Hyvää oli, mutta maha vähän murahtelee - on se vaan perinteinen torstaiherkku aika tuhti paukku!

Tänään iltaohjelmassa palauttava kävelylenkki. Ehkäpä kuopus lähtee mamman seuraksi

1. Sirpy sanoi...

Oi ihanaa sinäkin täällä jälleen! <3
PT- hankinta on hyvä sijoitus....ei riko itseään väärillä liikkeillä ja tekniikoilla sen minäkin aion hankkia kohan saan ensin uuden polvinivelen...jonossa olen
Pikkumustan kanssa käyn päivittäin korttelilenkeillä...jotain mielenpiristystä ja liikuntaa

torstai 16.10.2014 klo 20:15