keskiviikko 09.10.2013

Yritys palata takaisin ruotuun. Herkut jäi tänään kaupan hyllylle. Hyvä minä, ehkä.
Kyllä se suklaa on hyvää, mutta tuona kontrolloimattomana mässyaikana kaipasin koko ajan niitä parempia päiviä, kun *mulla itselläni* oli valta ja kontrolli siihen mitä kroppaani tungen. Silloin kun ahtaa vaan jotain mättöä kurkusta alas, on jotenkin kadottanut itsensä. Aivan kuin joku, tai jokin muu veisi ja johtaisi sitä tapahtumaa, laittaisi mut ahtamaan herkkuja.
Tuntuu heti paremmalta, kun on päättänyt taas itse hallita tuota asiaa. Se on mukava tunne, kun tajuaa ja oivaltaa, että valta on oikeasti *mulla* jos vaan sen haluan.
Päivä kerrallaan.

1. Hheidi sanoi...

Niin se on, mättöä ahtaa sisäänsä ihankuin jonkin toisen voiman viemänä, kun kuitenkin koko ajan sisin huutaa, että tää ei mee oikein..

Mä oon seurannu mielenkiinnolla näitä uusimpia tieteellisiä tutkimuksia, joissa todetaan että sokeri ja rasva koukuttaa, ja kun menee tietyn vaiheen yli, niin elimistö oikeesti huutaa sitä epäterveellistä syötävää. Lumipalloilmiö vakavaan lihomiseen syntynyt.. tosin mun kohdalla on jonkinlainen syömishäiriö (ahmiminen) kyseessä, mutta sen käsistä ryöstäytymiseen voi liittyä toi elimistön oma tahtotila...

Nyt on paljon parempi!

keskiviikko 09.10.2013 klo 18:30