lauantai 31.12.2011

Vuosi vaihtuu, joten perinteisesti hyvä aika liittyä laihduttajien joukkoon. Täällä tarkoitus ei ole niinkään laihduttaa, vaan saada ruokavalio kuntoon. Tai toki tavoite on laihduttaa, mutta ei niin että imetys häiriintyisi. Muumimammasta timmiksi mammaksi olis tavoite...
Ruokapäiväkirjan pito alkakoon ensi vuodesta sillä tänään on herkuttelupäivä enkä ajatellut masentaa kirjaamalla syömisiä ylös...

tiistai 10.01.2012

AAMU:
Pojan nimiäiset herkkuineen onnellisesti ohi. Nyt voin siis aloittaa ruokalaskurin käytön hyvällä omallatunnolla, eikä tarvitse heti masentua repsahtamisesta (sillä kyllä minäkin niitä herkkuja söin). Kyllä tämä eläminen masentaa muutenkin ihan tarpeeksi. Onneksi on sentään nyt lunta maassa. Taidan viedä pojun päiväuniaikaan kunnon vaunulenkille!

ILTA:
Oho, merkkasin myös mässäilyt eikä muka menny kalorit yli, whaaat? Toisaalta meni taas mönkään se ajatus et olis syönyt kaksi lämmintä ateriaa. Tuli taas syötyä yks iso. Ja sehän ei meikäläisen aineenvaihdunnalle tee hyvää. Ja nuo nimiäsisitä yli jääneet kakut sais jo loppua. grr. ei viitsi kuitenkaan poiskaan heittää. Harmi kun ei oo ketään kuka vois tulla niitä mun puolesta tuhoamaan.

Ihminen on ravintoketjun huipulla, mutta sen lisäksi, että ihminen on ihmiselle peto, niin samalla ihminen on myös itselleen peto. Ainakin siltä tuntuu, kun näitä omia syömisiä ja liikkumisia miettii. Ja mikä siinä onkaan, että kun joskus on ollut himoliikkuja ja rakastanut liikuntaa, inhonnut päiviä jolloin ei vain ehtinyt/päässyt lenkille/sählyyn/lätkätreeneihin/lentopalloon jne. niin miten sellaisesta ihmisestä voikin tulla tälläinen sohvan rakastaja. Ja samalla inhoan tätä sohvaa, missä nytkin istun ja kirjoitan. Voin vannoa, että pelaisin edelleen sählyä ja lentopalloa, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja taas, liuta tekosyitä MIKSI EI. Vaikka kai sen mahdollisuuden sais jos oikein yrittäisi.

Yhdessä asiassa muuten oon jo aika hyvä, nimittäin tekosyiden keksimisessä. Huono keli, pienet vaatteet, pimeää, just syöny... jne. loputtomiin. Mitäs jos sitä vaan menis ja tekis. Vaikka oliskin lenkin jälkeen läpimärkä - kukaan tuskin märäks on jääny...

keskiviikko 11.01.2012

Hellurei! Aamulla piti nousta jo aikaisin lääkärintarkastukseen, joten tässä on oltu hereillä jo paljon kauemmin kuin normaalisti. Poika olis nukkunut varmaan ekat kunnon unet juur tänä yönä, sillä mun piti HERÄTTÄÄ se aamulla syömään et kerkeen sinne lääkäriin. Poika oli siinä vaiheessa nukkunu yli 3 tuntia edellisestä syötöstä, mitä ei yleensä tapahdu enää ekan yösyötön jälkeen. Noh, ehkäpä tämä toistuu ja sillon saa sit itekin koisia vähän pidempään. Vaikka onhan tämä kiva olla hereillä koko aamupäivän. Nyt on lounaskin jo laitettu ja syöty. Ehkä tänään onnistuu siis kunnon ateriarytmityskin. Taivaalta tulee vettä ja räntää vuorotellen, mutta eiköhän sitä jonkinlainen lenkkikin tuu tehtyä tuossa kohtapuoliin, kunhan saan kumottua kaikki tekosyyt (ei sopivia ulkoiluvaatteita). Kunhan seuraava vanhempainraha tulee niin tää mamma menee kyl ostaan itelleen kunnon lenkkeilyvarusteet niin eipä oo sit siitä kii!!

torstai 12.01.2012

Pieleen meni tää päivä. Ensin en kerenny väsäämään lounasta ajoissa ja sitten kun piti lähteä lenkille niin jouduinkin navetalle ottaan vastaan vasikan ostajaa. Siinä meni hukkaan pojan päiväunet eli lenkkeilymahdollisuus. Toisia unia en viitsi vaunuissa nukuttaa kun tarkoitus olis yrittää rytmittää tätä meidän päivää niin et mentäis illalla ajoissa nukkumaan.

Huomenna tähtäyksenä kevyempi aamiainen ja tasaiset ruokailut. Saa nähdä toteutuuko, sillä olis tarkoitus pakata poika ja koira autoon ja lähteä tien päälle, mahdollisesti pariksikin päiväksi. Muualla tulee yleensä syötyä vähän miten ja vähän mitä sattuu. Mutta hajoaa pää täällä kotona kun mieskään ei oo käy kun kääntymässä ovella nykyään. Pakko lähteä johonkin.

lauantai 14.01.2012

Hopsan.
Lähdin eilen reissun päälle pakoon synnytyksen jälkeistä masennusta (sillä sellaiseen tässä on selvästi vajoamassa!). Pakkasin autoon lastenvaunut, koiran, sukset, ison kasan kasseja ja pojan ja lähdin ajelemaan kohti asutumpaa Suomena. Oma isäntä jäi orpona kotiin ja kysyikin jo, että aionko muuttaa pojan kanssa pois (on kai jo alkanut hieman ymmärtää, etten oo ihan innoissani siitä että se on aina pois kotoa). Ensin kävin tuttavaperheen luona, jossa on 4 kk ikäinen poika. Ihanaa jutella pitkästä aikaa jollekin, joka vastaa takaisin ymmärrettävällä puhekielellä ja voi purkaa vähän murheitakin. Sieltä matka jatkui vielä parin tunnin ajon verran vanhempieni luokse. Täällä jätin pojan muutamaksi tunniksi mummonsa hoiviin ja lähdin käymään isäni kanssa vähän shoppailemassa - niitä monet kerrat haaveiltuja ulkoiluvaatteita! Tuli ostettua vedenpitävä kuoripuku, jota voi sitten pitää kaikessa ulkoilussa säässä kuin säässä. Uusi lämpökerrasto ja fleecepusakkakin tuli hankittua, jotta on sitten millä harrastaa kerrospukeutumista. Nyt ei sitten ainakaan oo vaatteista kiinni, että voiko lähteä lenkille vai ei. Eli jos joku saa mut kiinni siitä et valitan jotta en voi mennä ulos kun sataa/tuulee, niin sopii huomauttaa että mitä oon täällä kirjoitellut.
Nyt on tullut vähän tankattua taas liikaa hiilareita, mutta eiköhän nuo kalorit saa pysymään aisoissa kuitenkin. Kotona parempaa kyttäilyä, nyt ajattelin nauttia siitä että on vähän "vapaata" mammailustakin. Vaikka se ihanaa onkin, että on superihanan pojan äiti, <3 niin on se vaan kiva saada vähän omaakin aikaa...

1. Cattleya sanoi...

Mites suksille kävi? Vaatteet taitaa olla jo. Itse mietiskelin ladun tekemistä puutarhaan... Pappan vanhoilla puusuksilla saisi varmaan vähän leveämmän ladun ensin alkuun.

lauantai 14.01.2012 klo 22:22

sunnuntai 15.01.2012

Tänään kaks lenkkiä, ensin rauhallinen puoltuntinen vaunujen kanssa ja sitten ripeä kävely koiran kanssa. Oli taas mukava päästä heiluttaan käsiä. Nyt saunaan, ihanaa kun on just tullu pakkasesta. Kummasti masennuskin helpottaa kun pääsee liikkumaan!

maanantai 16.01.2012