maanantai 01.03.2010

Aloitin laihduttamisen Keventäjissä viime syksynä, syntymäpäiväni kunniaksi. Siellä kalorimäärä ei muutu painon laskiessa, vaan pysyy samana koko ohjelmaan valitun viikkomäärän mukaan. Eri ravintoaineiden osuus vastaa Kalorilaskurin "suomalainen ravitsemussuositus"-asetusta, eli proteiinejakin on vain 10 - 15%. Minä en millään pystynyt pysyttelemään tuossa määrässä, koska aloitin aktiivisen liikunnan tammikuussa ja olin kuolla nälkään noilla proteiineilla. Painokaan ei oikein pudonnut. Oikeastaan hyvä, koska en haluaisi laihtua kokonaan lihaksia...

Kalorilaskuriin vaihdoin kymmenisen päivää sitten, ja jatkuva ärsyttävä näläntunne on poistumassa taka-alalle. Se näkyy painossakin, se on notkahtanut hurjaan laskuun. Olen viimeisten viiden kuukauden aikana oppinut syömään liikaa Keventäjien systeemin mukaan, enkä tahdo millään saada täyteen päivän proteiinikiintiötä. Inhoan juustoja, kananmunia ja monia muita hyviä proteiininlähteitä enkä oikein kestä ajatusta syödä iltapalaksi 200g poronkäristystä ilman lisukkeita. Juon toki maitoa, mutta se ei riitä tasapainottamaan väriympyrää.

Tänään sain sangon postista. Päätin turvautua suklaapäällysteisiä proteiinipatukkoja halvempaan vaihtoehtoon, ja tilasin neljän kilon saavin proteiinilisää nimeltään Mass Whey. Maku on raikkaan minttuinen, eikä mitenkään kuvottava. Toivottavasti tämä auttaa paikkaamaan puutteet proteiineissa. Suurimman osan yritän saada ruoasta, mutta jos päivään on kuulunut paljon liikuntaa, on apu tarpeen.

keskiviikko 03.03.2010

Oli huono idea tehdä samana päivänä 1,5 tunnin kävelylenkki ja tavata PT. PT:n kanssa treenasin ensiksi spinningiä. Se kuuluu vakiovalikoimaani ryhmäliiikuntatunneissa ja oli hyvä juttu, että hän korjasi vähän pyöräilyasentoani ja pyörän säätöjä. Jännitän aina liikaa hartioitani ja varsinkin ekoilla tunneilla kädet olivat usein väsyneemmät kuin jalat.

Pyöräilytreenin lisäksi kävimme läpi uudet kuntosaliharjoitukset keskivartaloa varten. Siinä tuli yllättäen huono olo, edellisestä ruokailusta oli ehtinyt kulua joitain tunteja eikä kroppa ollut oikein valmistautunut kahteen hikitreeniin samana päivänä. Nyt sain kotiläksyksi pitää kirjaa siitä, että syön tarpeeksi usein, eikä verensokeri pääse heittelemään. Oli taas hyödyllinen tapaaminen, kyljet olivat kipeät seuraavan päivän...

torstai 04.03.2010

Olin Power-tunnilla, ja hymyilen vieläkin kuin Naantalin aurinko. Tämä on ehdottomasti ensimmäinen saavutus liikuntaharrastuksessani. Lisäsin kaikkiin kappaleisiin painoja ja silti jaksoin tehdä vaikeuksitta! Jos ennen oli kilo, nyt kaksi, ennen 2,5, nyt 3,5 - 4,5kg. Pienistä määristä on edelleen kyse, mutta ajatelkaa prosentteina! Kyllä 50% lisäys on iso asia.

Kun ensimmäistä kertaa kävin Power-tunnilla tammikuussa, laitoin painoja sen mukaan mitä ohjaaja suositteli ensikertalaiselle. Seuraavat kaksi päivää täytyi ottaa seinästä tukea kun istui alas, lihakset olivat niin kipeät. Ristin tunnin uudelleen tuskatunniksi enkä ymmärtänyt, miten ystäväni saattoi kehua pumpin maasta taivaaseen. Oli ihan kamalaa. PT neuvoi minulle aloittelijapainojakin kevyemmät painot, ja niillä harjoittelu lähti sitten sujumaan. Ei se ollutkaan niin kamalaa... Vetelin menemään kilon käsipainoilla, enimmillään tangossa taisi olla 2,5kg per pääty.

Olin vähän väsynyt eilisen treenin jälkeen eikä liikunta oikeastaan huvittanut, mutta kuntopyörällä tehdyn lämmittelyn jälkeen endorfiinit alkoivat virrata ja tunnin ohjaaja on mahtava motivoimaan. Päätin kokeilla kuitenkin, laitoin isommat painot ekaan kappaleeseen ja kun ei kuolema tullutkaan, jatkoin samaa rataa lisäillen painoja. Oli mahtava olo katsella peilistä kun jaksoin pysyä mukana eikä tehnyt niin tiukkaa, että olisi pitänyt antaa periksi. Ensimmäistä kertaa liikuntaharrastukseni aikana huomasin, että jokin on tosiaan muuttunut, olen saanut lisää voimaa lihaksiin enkä ole enää yhtä vetelä ja voimaton kuin ennen. Konkreettinen, havaittava muutos, todiste siitä että en ole turhaan hikoillut salilla. Tämä motivoi vielä pitkälle tulevaisuuteen.

perjantai 05.03.2010

Kokeilin tänään pilatesta. Ei tosiaankaan ole minun lajini. Ensimmäinen tunti tänä vuonna jossa täytyi katsoa sykemittarin kelloa nähdäkseni milloin tunti loppuu. Varmaan venytykset olisivat tehokkaita kun tekniikan oppisi hyvin, mutta minun kärsivällisyyteni ei riitä. Pystyn tekemään tehokkaita syviin lihaksiin kohdistuvia liikkeitä bosun päällä, eikä se vaadi keskittymistä hengitykseen. Ohjaaja ei neuvonut ensikertalaista enempää kuin muitakaan. Ehkä siksi minulle jäi vähän tylsä kuva, mutta tunnin aikana ei tullut edes hiki.

On yllättävää huomata, miten oma käsitykseni siitä millaisesta liikunnasta pidän, eroaa todellisuudesta. Kaikki liikunta on tylsää ensimmäisen vartin ajan, ja mietin kuinka oikeastaan väsyttää vähän, olisi kiva olla kotona yms. mutta sitten kun alkaa tulla hiki ja jatkaa vain, liikkumisesta tulee kevyempää ja endorfiinit alkavat tuntua. Vasta sen pisteen jälkeen tulee mahtava olo, ja haluaa tulla huomennakin.

lauantai 06.03.2010

Eilen kalorit menivät tonnilla ylitse: näköjään olisi parempi syödä kaksi tortillaa eikä jättää mahaan tyhjää tilaa, sillä kaksi lasillista punaviiniä aikaansaavat hervottoman suolaisennälän. Ei tuo nyt niin vakavaa ole kuitenkaan. Tuhat kaloria ovat kuitenkin vain kaksi kunnollista vajepäivää lisää. Tänään on tiedossa käynti kiinalaisessa ravintolassa, joten jätin aamupalamyslit pois ja söin sen sijaan porkkanan ja maalaisviipaleen.

Tällä viikolla olen muutenkin pysytellyt huonosti tavoitteessani. Pidän edelleen -500 kalorin vajetta, ja tavoitepainoon on matkaa viisi kiloa. Liikuntapäivät menevät useimmiten hyvin, mutta viikon kaksi lepopäivää ovat aika vaikeita. Niille tulee harvemmin mitään erityistä ohjelmaa, joten olen kotona jääkaapin kanssa, enkä voi syödä liikuntakaloreista lisää kuten olen tottunut. Käyn salilla viitenä päivänä viikossa ja kulutan kaloreita yleensä 400 - 600, joten lepopäivä tuntuu jo ruokalautasella. Ehkä asiaa auttaisi, jos keksisin oikein kiinnostavaa tekemistä. Pari paksua kirjaa kirjastosta lainaan.

Viikon kuluttua tulee täyteen kaksi kuukautta Elixialla. Olen itsestäni todella ylpeä Aiemmin olen kunnostautunut liikunnassa ainoastaan lintsaamisessa. Inhosin liikuntaa yläasteella eikä asiaa tietysti auttanut, että minä ja opettaja olimme jatkuvasti sotajalalla. Ensimmäisen kerran koskaan nautin liikunnasta, kun esikoista odottaessani kävin pari kertaa mammajumpassa. Kaikki olivat yhtä kömpelöitä, eikä ohjaaja edes ehdottanut liikkeitä joissa olisi pitänyt tehdä käsillä ja jaloilla eri asioita yhtä aikaa. Into ei silloin iskenyt, vaikka huomasinkin että ison mahan aiheuttamat selkäkivut hellittivät aina muutamaksi päiväksi jumpan jälkeen.

Tammikuussa kaipasin epätoivoisesti jotain omaa. Olen ammatiltani omaishoitaja, ja siinä työssä vapaa-aikaa ei ole. Koko elämä pyörii omaishoidon ympärillä, ja koska kyse on läheisestä ihmisestä, tuntuu usein liian rankalta keskittyä vain elämän varjopuoliin. Unohtaa iloita hänen läsnäolostaan, kun pelkää niin tulevaisuutta. Ryhdyin miettimään, mitä sellaista voisin tehdä joka joustaisi aikataulujen suhteen mutta tapahtuisi kodin ulkopuolella. Sitten muistin, että kuopuksen syntymän jälkeen olin kovasti utelias kokeilemaan spinningiä. Ryhdyin selvittämään, missä sitä voisi harrastaa, ja mikä kuntokeskus sopisi aikataulujensa vuoksi minulle parhaiten. Päädyin Elixiaan koska minulla on useimmiten vapaata päiväsaikaan, ja muut kuntokeskukset tarjoavat nihkeästi tunteja ennen viittä.

Maksu tietysti on aika kallis, omaishoidon tuki ei ole mikään ruhtinaallinen ansio. Lupasin itselleni, että voin sijoittaa koko tuhlausbudjettini kuukausimaksuun jos käyn kolme kertaa viikossa. Silloin yhden tunnin hinnaksi tulee 5,6 euroa, joka kuulostaa jo ihan järkevältä. Olen onnistunut tässä tavoitteessani hyvin ja ylittänytkin sen muutamana viikkona. Ainoastaan sairastelu tai puolison työmatka ovat olleet poikkeuksia. Minua jäsenmaksu motivoi käymään, en halua maksaa tyhjästä isoa summaa kuukaudessa.

sunnuntai 07.03.2010

Rankin liikuntapäivä tähän saakka. Tein salilla keskivartalotreeniä - älkää tömäyttäkö kahvakuulaa kengän päälle, varsinkaan joka viikko - ja sen jälkeen xycling-tunnille. Jo tunnille mennessä voimat olivat vähissä, syke heilui koko tunnin jossain 160 - 185 välillä enkä jaksanut oikein tehdä muiden mukana. Toisaalta ei näitä harjoituksia olisi voinut tehdä toisinpäinkään, tunnin jälkeen on pakko suunnata suihkuun. Koitoksen lopussa sykemittari näytti 1166 tuhottua kaloria.

On hassua, miten yksikin onnistunut päivä kannustaa jatkamaan dieettiä. Vaikka vihreä numero laskuriin olisikin tullut kovan liikunnan avustuksella, silti seuraava päivä tuntuu jo toiveikkaalta.

maanantai 08.03.2010

Tänään on lepopäivä. Olen ihan tyytyväinen, sillä eilinen oli rankka, ja kyljet ovat arat keskivartalotreenin takia. Kiekon kanssa tein oikein, mutta kahvakuulasta pitää vielä tarkistaa vähän liikkeen suuntaa PT:ltä. Paino näköjään junnaa uskollisesti 68,5 - 68,0 välillä, mutta se ei haittaa. Kunhan saan enemmän vihreitä päiviä ja eilisen turvotus laskee, painokin varmaan lähtee taas laskemaan. Minulle sopii punnitseminen joka aamu. Silloin kun punnitsin itseni kerran viikossa Keventäjissä, suhtauduin paljon vakavammin painon nousemiseen. Kun käy vaa'alla joka päivä ja huomaa, että paino sahaa jatkuvasti samaa väliä, ei parinsadan gramman nousu tunnu miltään.

Muutenkin olen vain iloinen, että rankka treeniviikko on ohitse, ja nyt on vuorossa keveämpää ohjelmaa. Tänään lepäilen, hoidan asioita ja luen pääsykoekirjaa. Toiset maisterinpaperit ovat haussa.