Aikuistyypin ahmimishäiriökö?
Aikuistyypin ahmimishäiriökö?
Keskustelun päävalikko > Ravinto > Aikuistyypin ahmimishäiriökö?
Heissan! Haluaisin kysellä onko kenelläkään samaista ongelmaa ihan hoidettu? Luulen siis kärsiväni ahmimishäiriöstä. Olen lukenut mm. terveystalon sivustolta aiheeseen liittyvän oirekuvauksen ja tämä sopii kuin nenä päähän. Olin n. 2,5 vuotta sitten elämäni kunnossa. Paino oli juuri sopiva ja kroppa sellainen missä viihdyin. Otin silloisesta avomiehestäni pesäeron ja muutin kotipaikkakunnalleni takaisin. Tuolloin painoin 62kg (olen 162cm lyhyt) ja nyt painan varmaan 82kg 
ja viimeisen vajaan 2 vuoden aikana on tullut ainakin 15kg läskiä (tuolloin alkoi parisuhde). Saatan pystyä pitämään tiettyä ruokavaliota muutaman päivän, mutta sitten räjähtää. Saatan syödä ekana ruokavalion mukaisen annoksen. Hetki sen jälkeen päätän syödä muutaman leivän extra täytteillä. Tämän jälkeen syön viellä normi kotiruokaa annoksen tai pari jota olen perheelleni tehnyt. Tämän jälkeen koen suurta syyllisyyttä ja päätän että huomenna jatkuu normaalisti, mutta tätä mässäilyä jatkuukin sitten muutamia päiviä eteenpäin. Tiedän terveellisestä ruokavaliosta ja treenauskesta lähes kaiken, mutta se ei tunnu auttavan vaikka muille pystyn antamaan hyviä neuvoja ja tukemaan dieettiä. Tunnen elämänlaatuni laskeneen huimasti, vanhat vaatteet eivät kunnolla istu päälle, mutta en haluaisi ostaa uusia isoja vaatteita, koska silloin tuntuu että luovutan. Jopa mieheni on alkanut kuittailemaan että on masu "hieman" kasvanut ja samoin jenkkakahvat. Tuossa tilanteessa lähinnä vain naureskelen hänelle, mutta sisälläni tunnen suurta itseinhoa. En vain tiedä kuinka pysäyttää tämä oravanpyörä ja olisi kiva kuulla mikäli on vastaavia kokemuksia ja kuinka ongelma on selätetty tai miten sitä tällä hetkellä työstetään. Kiitos jo etukäteen 
ja viimeisen vajaan 2 vuoden aikana on tullut ainakin 15kg läskiä (tuolloin alkoi parisuhde). Saatan pystyä pitämään tiettyä ruokavaliota muutaman päivän, mutta sitten räjähtää. Saatan syödä ekana ruokavalion mukaisen annoksen. Hetki sen jälkeen päätän syödä muutaman leivän extra täytteillä. Tämän jälkeen syön viellä normi kotiruokaa annoksen tai pari jota olen perheelleni tehnyt. Tämän jälkeen koen suurta syyllisyyttä ja päätän että huomenna jatkuu normaalisti, mutta tätä mässäilyä jatkuukin sitten muutamia päiviä eteenpäin. Tiedän terveellisestä ruokavaliosta ja treenauskesta lähes kaiken, mutta se ei tunnu auttavan vaikka muille pystyn antamaan hyviä neuvoja ja tukemaan dieettiä. Tunnen elämänlaatuni laskeneen huimasti, vanhat vaatteet eivät kunnolla istu päälle, mutta en haluaisi ostaa uusia isoja vaatteita, koska silloin tuntuu että luovutan. Jopa mieheni on alkanut kuittailemaan että on masu "hieman" kasvanut ja samoin jenkkakahvat. Tuossa tilanteessa lähinnä vain naureskelen hänelle, mutta sisälläni tunnen suurta itseinhoa. En vain tiedä kuinka pysäyttää tämä oravanpyörä ja olisi kiva kuulla mikäli on vastaavia kokemuksia ja kuinka ongelma on selätetty tai miten sitä tällä hetkellä työstetään. Kiitos jo etukäteen 
ti 13.11.2012
Viestejä 22
Viestejä 22
0
Hei,
Itselläni jo usean vuoden ollut "normi ahmimishäiriö", jonka vuoksi olen juuri hakeutunut hoitoon. Rupesi ahdistus ja itseinho käymään liian raskaaksi ja elämänlaatu huonoksi. Vielä en ole päässyt itse syömishäiriötä hoitamaan, mutta akuuttipsykiatrian puolella käyn juttelemassa siihen saakka että pääsen syömishäiriöihin erikoistuneen ihmisen puheille. Itse syömishäiriö ei ole lähtenyt mihinkään, mutta on helpottavaa voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä tarvi pelätä että tuomitaan..
Sen verran tiedän jo omasta tulevasta hoidosta, että tehdään ensin arviointi sitten hoitosuunnitelma ja ravintoterapeutin kanssa ruokavalio. Hoito on luultavammin avohoitoa, jossa käyn säännöllisesti syömishäiriöpoliklinikalla..
Kehotan hakemaan apua, koska ei siitä oravanpyörästä pääse yksin pois. Ja yleensä tämmöinen johtuu jostain taustalla olevista muista ongelmista, jotka täytyy selvittää ja käsitellä että pääset eteenpäin.
Tsemiä!
Itselläni jo usean vuoden ollut "normi ahmimishäiriö", jonka vuoksi olen juuri hakeutunut hoitoon. Rupesi ahdistus ja itseinho käymään liian raskaaksi ja elämänlaatu huonoksi. Vielä en ole päässyt itse syömishäiriötä hoitamaan, mutta akuuttipsykiatrian puolella käyn juttelemassa siihen saakka että pääsen syömishäiriöihin erikoistuneen ihmisen puheille. Itse syömishäiriö ei ole lähtenyt mihinkään, mutta on helpottavaa voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä tarvi pelätä että tuomitaan..
Sen verran tiedän jo omasta tulevasta hoidosta, että tehdään ensin arviointi sitten hoitosuunnitelma ja ravintoterapeutin kanssa ruokavalio. Hoito on luultavammin avohoitoa, jossa käyn säännöllisesti syömishäiriöpoliklinikalla..
Kehotan hakemaan apua, koska ei siitä oravanpyörästä pääse yksin pois. Ja yleensä tämmöinen johtuu jostain taustalla olevista muista ongelmista, jotka täytyy selvittää ja käsitellä että pääset eteenpäin.
Tsemiä!
ke 21.11.2012
Viestejä 1
Viestejä 1
0
Kyse voi olla syömishäiriöstä, mutta myös "helpommasta" ongelmasta.
Nimittäin, hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa mielitekoja ja ahmimista ilman että taustalla olisi muuta syytä. Itselläni varsinkin leivän syönti aiheutti jatkuvia mielitekoja ja syömistä.
Kun jätin leivät kokonaan pois, lakkasin myös syömästä muutakin ylimääräistä ja sain kiinni ateriarytmistä.
Kannattaa siis kokeilla myös hiilareiden välttelyä jos et vielä ole kokeillut. Hiilarit voi ihan hyvin ottaa kasviksista, marjoista ja maitotuotteista ja jättää jauhotuotteet (leipä, pasta jne) kokonaan pois.
Nimittäin, hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa mielitekoja ja ahmimista ilman että taustalla olisi muuta syytä. Itselläni varsinkin leivän syönti aiheutti jatkuvia mielitekoja ja syömistä.
Kun jätin leivät kokonaan pois, lakkasin myös syömästä muutakin ylimääräistä ja sain kiinni ateriarytmistä.
Kannattaa siis kokeilla myös hiilareiden välttelyä jos et vielä ole kokeillut. Hiilarit voi ihan hyvin ottaa kasviksista, marjoista ja maitotuotteista ja jättää jauhotuotteet (leipä, pasta jne) kokonaan pois.
ke 21.11.2012
Viestejä 1179
Viestejä 1179
0
Itse myös allekirjoitan monia nuista "oireista".
itse sairastin lieväsit bulimiaa ja ortoreksiaa lukioikäisenä ja paino tippui tänä aikana -25kg. Parisuhteen ja amk-koulun myötä lihoin 5vuoden aikana kaikki takaisin ja mukana tuli ahmimishäiriö. Ahmimisen jälkeen on vaikea ex-bulimikon välttää sitä halua mennä oksentamaan se kaikki safka pois kehosta, mutta kun ei sitten saanutkaan oksennettua, niin ahdistus ja syyllisyys oli vieläkin kauheampaa.
Itsellä just ahmiminen saattoi olla mitä tahansa; sipsiä, karkkia, leipää, pastaa, raejuustoo, näkkileipää. Sitä vaan tuli syötyä aivan järjettömästi.
Ja nää ahmimiskohtaukset on aina ollut ailahtelevia; toisinaan tajuan ettei kannata ja saan pidettyä itseni aisoissa, mutta toisinaan sitä vaan ruokkii omaa mieltään ja ahmimistaan ja se saattaa jatkua viikkojakin.
Takana on usein joku "shokki"; krapulamättöilyn syyllisyys, riita kaverin kanssa, läheisen syövän diagnosointi, koulustressi.
Aloitin nyt just Personla Trainerilla käymisen ja se mulkoili kulmiensa alta just sellaisella katseella, kun selitin "pyöristäen" totuuksia, et "sulla on täysin väärä suhde ruokaan". Nyt vasta ehkä tosissaan tajuan, ettei toi mun lukioaikojen syömishäiriö oo muuttunut mihinkään, se on vaan vaihtanut muotoa.
Itsekin harkitse jonnekin asiantuntijalle menoa, että saatais mieli vihdoin kuriin ja balanssi ruokavalioon opeteltua.
itse sairastin lieväsit bulimiaa ja ortoreksiaa lukioikäisenä ja paino tippui tänä aikana -25kg. Parisuhteen ja amk-koulun myötä lihoin 5vuoden aikana kaikki takaisin ja mukana tuli ahmimishäiriö. Ahmimisen jälkeen on vaikea ex-bulimikon välttää sitä halua mennä oksentamaan se kaikki safka pois kehosta, mutta kun ei sitten saanutkaan oksennettua, niin ahdistus ja syyllisyys oli vieläkin kauheampaa.
Itsellä just ahmiminen saattoi olla mitä tahansa; sipsiä, karkkia, leipää, pastaa, raejuustoo, näkkileipää. Sitä vaan tuli syötyä aivan järjettömästi.
Ja nää ahmimiskohtaukset on aina ollut ailahtelevia; toisinaan tajuan ettei kannata ja saan pidettyä itseni aisoissa, mutta toisinaan sitä vaan ruokkii omaa mieltään ja ahmimistaan ja se saattaa jatkua viikkojakin.
Takana on usein joku "shokki"; krapulamättöilyn syyllisyys, riita kaverin kanssa, läheisen syövän diagnosointi, koulustressi.
Aloitin nyt just Personla Trainerilla käymisen ja se mulkoili kulmiensa alta just sellaisella katseella, kun selitin "pyöristäen" totuuksia, et "sulla on täysin väärä suhde ruokaan". Nyt vasta ehkä tosissaan tajuan, ettei toi mun lukioaikojen syömishäiriö oo muuttunut mihinkään, se on vaan vaihtanut muotoa.
Itsekin harkitse jonnekin asiantuntijalle menoa, että saatais mieli vihdoin kuriin ja balanssi ruokavalioon opeteltua.
to 22.11.2012
Viestejä 68
Viestejä 68
0
Puhutte kaikki asiaa ja on varmasti vaikea päätellä äkkiseltään mikä on kenenkin kohdalla perimmäinen ongelma. Siis syömishäiriö vai esim juuri tuo Marizan mainitsema hiilari-/leipäongelma. Minullakin leivän todella reilu vähentäminen auttaa myös muun ruokakokonaisuuden hallinnassa, mutta joskus on myös pahoja ahmimiskausia, jolloin paino voi ihan helposti nousta 5-10 kg muutamassa viikossa. Heräsin nyt vasta taas todellisuuteen, kun vaatteet ei oikeasti mahdu päälle. Onneksi on tämä kalorilaskuri, mulla toimii tarkka laskeminen ja merkkaaminen. Mutta varmasti tulee koko loppuelämä olemaan taistelua tämän asian kanssa.
ma 26.11.2012
Viestejä 60
Viestejä 60
0
Niin ja leivästä päällisineen tulee myös hirveesti kaloreita hiilareitten lisäksi, joskus pari siivua ruisleipää on minusta kuitenkin paikallaan...
ma 26.11.2012
Viestejä 887
Viestejä 887
0
Keskustelun päävalikko > Ravinto > Aikuistyypin ahmimishäiriökö?