Hiilarit, proteiinit ja matala verensokeri

Ei ole omaa suoraa kokemusta, mutta sivusta olen seurannut erään läheisen rajuja verensokerin laskemisen oireita ja taistelua asian kanssa, ja siksi opiskellut asiaa.

Proteiinikin aiheuttaa insuliinin eritystä. Eri ruoka-aineiden vaikutuksesta insuliinin eritykseen löytyy listaa täältä "insulin index" -taulukosta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_index
(Huom, eri asia kuin glykeeminen indeksi!)

Joskus proteiinin aiheutama insuliinin eritys voi hetkellisesti aiheuttaa normia alemman verensokerin, varsinkin jos sattuu olemaan joko herkistynyt insuliinille (esim. anoreksian jälkioireena, google: increased insulin sensitivity in anorexia) tai vaihtoehtoisesti insuliinin hyödyntäminen on heikentynyt jolloin elimistö tuottaa sitä helposti liikaa (metabolinen oireyhtymä).

Myös lihavuusleikkaus voi aiheuttaa liian voimakkaita verensokerin laskuja. "Ilmiö johtuu mahalaukun nopeasta tyhjenemisestä ja leikkaukseen liittyvistä sokeriaineenvaihduntaa säätelevien suolistohormonien muutoksista", ks Terveyskirjasto.fi

Tietoa ja käytännön vinkkejä löytyy tutkimalla reaktiivisesta hypoklygemiasta kärsivien tukisivuja. He pitävät oireet kurissa nimenomaan hyvin tarkalla ruokavaliolla. Reaktiivisessa hypoglykemiassa verensokeri laskee syömisen jälkeen niin paljon (alle paastoarvojen), että ihminen voi käytännössä olla toimintakyvytön hetken aikaa, kunnes elimistön "paniikki"-järjestelmät palauttavat verensokerin normaaliksi. (Sana "paniikki" siksi, että arvojen laskiessa vaarallisen alas, elimistö iskee kehiin mm. adrenaliinia ja kortisolia nostaakseen arvot nopeasti. Joskus lekuritkin menee lankaan ja on diagnosoinu alhaisen verensokerin oireet paniikki-häiriöksi.)

Syitä on useita, yksi niistä on harvinainen geenipoikkeama, joka aiheuttaa tätä. Eräs nainen jolla itsellään ja jonka pojalla myös on tämä geenipoikkeama, on kirjoittanut aiheeseen liittyen kirjan ja ylläpitää webissä myös tukisivuja:
http://www.reactivehypoglycemia.info/about/

Suomen lääkäreistä osa ei tunnusta tätä oikeaksi sairaudeksi ja pitävät sitä samana kuin normaali aterian jälkeinen verensokerin lasku (mutta jonka potilas vain sattuu kokemaan voimakkaasti koska lasku tapahtuu nopeasti). Normaalia se ei kuitenkaan ole siinä vaiheessa, jos verensokeri laskee niin alas, että näkö sumenee, ajatus ei kulje, tavarat ei pysy käsissä, ja pahimmillaan lähtee taju. Tähän vaikeasti diagnosoitavaan ongelmaan liittyen löytyy mielenkiintoinen tarina täältä "hankala potilas" -kirjan kirjoittajalta:
http://www.hankalapotilas.net/2012/08/elamaa-hypoglykemian-kanssa/

Tätä on on kyllä tutkittu melko paljon maailmalla. Ja kyllä, se on ihan mitattavin testein todettavissa. Tämä katsaustutkimus vetää yhteen tutkimustietoa ja listaa syitä ja keinoja testata asiaa:
http://www.alfediam.org/media/pdf/revuebrund&m5-2000.pdf
(PDF vaatii PDF Readerin)

Eräs läheiseni tosiaan kärsii tästä oireyhtymästä ja juuri vähän aikaa sitten tämä jo vuosia häntä kiusannut "ongelma" ihan sairaalassa muutaman päivän testeissä todettiin. Toinen lääkäri sentään laittoi ravitsemussuunnittelijalle, mutta toisen ohjeena oli vain "syödä 2 tunnin välein", eli estää aterian jälkeinen lasku syömällä uutta ennen kuin heitto tulee. (Laihduttajan painajainen!) Netistä onneksi löytyy vähän kattavampia ohjeita. Siksi sattumalta juuri lähiaikoina olen tähän asiaan tutustunut. Samalla olen saanut paljon käytännön vinkkejä siihen, miten kuka tahansa meistä suht.koht. normaalilla verensokeri-insuliini-toiminnalla varustetuista voi myös ylläpitää tasaista verensokeria.

Mulla oli raskausaikana (muutaman kerran sen jälkeenkin) vastaavanlainen ongelma. Noin tunti aamiaisen jälkeen tuli todella huono olo ja pyörtyminen oli erittäin lähellä monen. Syy selvisi sitten vasta sokerirasituksen jälkeen. Paastosokeri oli hyvä, mutta jostain syystä tunnin arvo olikin matalampi ja kahden tunnin arvo nousi taas paaston tasolla.

Ohjeeksi sain, että pitäisi syödä aamiainen kahdessa osassa. Toisinaan auttoi, toisinaan taas ei.

Kesällä olisi sitten uusi rasitus edessä, että nahdään mikä on tulos hormonitoiminnan ollessa normitilassa.

Kaikkee kummallisuuksia se kroppa teettääkin...