Selitystä karppauksen periaatteisiin..
Selitystä karppauksen periaatteisiin..
Keskustelun päävalikko > Ravinto > Selitystä karppauksen periaatteisiin..
Haluaisin lisäselvitystä muutamaan ravintokysymykseen. Pääosin nämä nousivat karppauksen periaatteita lukiessani.
Olen jo pitkään ollut selvillä hiilihydraattien eroista ja pyrkinyt saamaan hitaasti imeytyviä hiilareita. Voisiko joku asiasta tietävä silti selittää varsinaisen käytännön eron hitaasti ja nopeasti imeytyvien hiilareiden toiminnasta kehossa? Itse olen selittänyt itselleni, että hitaasti imeytyvä hiilari ei ehdi elimistössä olonsa aikana imeytyä, eikä siksi muutu energiaksi. Mikäli syy on tämän tapainen, niin millainen ero sitten on hiilareillä käytännössä: montako kilokaloria saa nopeasti imeytyvästä hiilarigrammasta ja montako vastaavasta määrästä hitaasti imeytyvää? Vai onko edes periaate oikein?
Toinen kysymys koskee karppausta. Miksi rasvaa suositaan niin paljon? Ymmärrän hiilareiden vähäisen käytön ja niihin kiinnitettävän huomion, mutta miksi energiasta pitää tulla niin paljon rasvasta? Eikö olisi parempi, että se tulisi proteiinista? Tottakai rasvaa pitäisi silloinkin saada riittävästi, mutta miksi sitä on niin paljon (luin jostain, että jopa 65% saadusta energiasta)?
Olen jo pitkään ollut selvillä hiilihydraattien eroista ja pyrkinyt saamaan hitaasti imeytyviä hiilareita. Voisiko joku asiasta tietävä silti selittää varsinaisen käytännön eron hitaasti ja nopeasti imeytyvien hiilareiden toiminnasta kehossa? Itse olen selittänyt itselleni, että hitaasti imeytyvä hiilari ei ehdi elimistössä olonsa aikana imeytyä, eikä siksi muutu energiaksi. Mikäli syy on tämän tapainen, niin millainen ero sitten on hiilareillä käytännössä: montako kilokaloria saa nopeasti imeytyvästä hiilarigrammasta ja montako vastaavasta määrästä hitaasti imeytyvää? Vai onko edes periaate oikein?
Toinen kysymys koskee karppausta. Miksi rasvaa suositaan niin paljon? Ymmärrän hiilareiden vähäisen käytön ja niihin kiinnitettävän huomion, mutta miksi energiasta pitää tulla niin paljon rasvasta? Eikö olisi parempi, että se tulisi proteiinista? Tottakai rasvaa pitäisi silloinkin saada riittävästi, mutta miksi sitä on niin paljon (luin jostain, että jopa 65% saadusta energiasta)?
ke 14.1.2009
Viestejä 4
Viestejä 4
0
Hidas hiilihydraatti tarkoittaa että siinä on matala glykeeminen indeksi. Tämä tarkoittaa että hiilihydraatti imeytyy hitaammin, eli nostaa verensokeria hitaammin. Nopea hiilihydraatti taas nostaa verensokieria nopeammin. Kaloreita on molemmissa tyypissa saman verran eli 4kcal/g. Hitaita hiilihydraatteja suositellaan koska ne vähentävät verensokerin heilahteluja, jotka korreloivat jonkun verran esim. diabeteksen esiintyvyyden kanssa. Laihdutuksen kannalta ei pysty yksiselitteisesti osoittamaan että hitaat hiilihydraatit olisivat parempia, koska ruoka-ainessa joissa on hitaita hiilihydraatteja on usein myös muita vaikuttavia aineita kuten kuitu.
Karppauksessa suositellaan varmaankin rasvaa niin paljon koska suuri proteiinimäärä rasittaa joidenkin tutkimusten mukaan munuaisia.
Karppauksessa suositellaan varmaankin rasvaa niin paljon koska suuri proteiinimäärä rasittaa joidenkin tutkimusten mukaan munuaisia.
to 15.1.2009
Viestejä 189
Viestejä 189
0
Itse karppajana ollessa tuntui aivan mahdottomalta syödä proteiinia suuria määriä. Tarkoitan sanoa että se on useampi kilo lihaa päivässä. proteiinissa on sama 4kcal/g ja jos haluisi sitä syödä vaikka 1000kcal edestä se tekisi 250g proteiinia. Kanafileessä on noin 18g/100g proteiinia joten se tekisi ihan kanafileenä jo n. 1,4kg kanaa.. rasvalla saa helposti kalorit ylöspäin (8kcal/g ruokalusikallinen rypsäriä 14g tekee n 110kcal) . Liika proteiini myös ottaa tosiaan munuaisiin ja sen lisäksi jos ei saa tarpeeksi kuituja niin on aivan varmasti maha niin jumissa että.
ke 21.1.2009
Viestejä 8
Viestejä 8
0
Karppaillessa proteiininsuositusten määrä ei muutu mihinkään kun vertaa normaalisuosituksiin. Jotkut karppigurut suosittelevat myös vähemmän proteiineja, mutta en ole kuullut yhdestäkään, joka suosittelisi enemmän. Myös karppi syö proteiineja 1-2 g per ihannepainokilo riippuen esimerkiksi siitä, miten paljon liikkuu. Lihaa EI siis mene kilotolkulla päivässä. Lihan määrä ei siis itseassa lisäänny lainkaan, jos on jo aiemmin noudattanut voimassaolevia suosituksia.
Rasvaa tulee lisätä muun muassa siksi, että pelkästään proteiinista saatava energia ei riitä. Kaloreita täytyy kuitenki jostain saada, jos ei halua polttaa lihaksia ja mennä säästöliekille. Jos jätät x-määrän kilokaloreita pois hiilihydraateista, otat vastaavan määrän energiaa rasvasta. Rasvalla on toki paljon muitakin vaikutuksia esim. se auttaa vatsan toiminnassa (enkä puhu nyt rasvaripulista
). Minulla kuitujen määrä jää säännöllisesti n. 10 grammaan päivässä ja vatsa toimii erinomaisesti. Jotkut karpit ottavat kuitulisää, toiset syövät enemmän kuituja sisältäviä hitaita hiilihydraateja: leseitä, täysjyväleipää tms. Monilla homma toimii kuitenkin hyvin vähemmälläkin kuidulla.
Nopeiden ja hitaiden hiilihydraattien ero taas on glygeemisessä indeksissä kuten Marcus totesi. Nopea hiilihydraatti imeytyy nopeasti aiheuttaen elimistöön insuliinipiikin, jonka vaikutuksesta verensokeri taas laskee nopeasti --> seuraa nälkä --> lisää nopeita hiilihydraatteja --> taas nälkä ---> hups kalorit ylittyivät
! Hidas hiilihydraatti, proteiini ja rasva imeytyvät hitaammin ja siten nostavat myös insuliinitasoja vähemmän ---> pitävät kauemmin nälän poissa. Karpatessa minulla ei ole juuri koskaan nälkä ja kalorit pysyvät helposti aisoissa.
Rasvaa tulee lisätä muun muassa siksi, että pelkästään proteiinista saatava energia ei riitä. Kaloreita täytyy kuitenki jostain saada, jos ei halua polttaa lihaksia ja mennä säästöliekille. Jos jätät x-määrän kilokaloreita pois hiilihydraateista, otat vastaavan määrän energiaa rasvasta. Rasvalla on toki paljon muitakin vaikutuksia esim. se auttaa vatsan toiminnassa (enkä puhu nyt rasvaripulista
). Minulla kuitujen määrä jää säännöllisesti n. 10 grammaan päivässä ja vatsa toimii erinomaisesti. Jotkut karpit ottavat kuitulisää, toiset syövät enemmän kuituja sisältäviä hitaita hiilihydraateja: leseitä, täysjyväleipää tms. Monilla homma toimii kuitenkin hyvin vähemmälläkin kuidulla. Nopeiden ja hitaiden hiilihydraattien ero taas on glygeemisessä indeksissä kuten Marcus totesi. Nopea hiilihydraatti imeytyy nopeasti aiheuttaen elimistöön insuliinipiikin, jonka vaikutuksesta verensokeri taas laskee nopeasti --> seuraa nälkä --> lisää nopeita hiilihydraatteja --> taas nälkä ---> hups kalorit ylittyivät
! Hidas hiilihydraatti, proteiini ja rasva imeytyvät hitaammin ja siten nostavat myös insuliinitasoja vähemmän ---> pitävät kauemmin nälän poissa. Karpatessa minulla ei ole juuri koskaan nälkä ja kalorit pysyvät helposti aisoissa.ti 3.2.2009
Viestejä 127
Viestejä 127
+1
Suomen Akatemiassa järjestetään medialle julkinen keskustelutilaisuus hiilihydraattien rajoituksesta. Joko tämä foorumi on harkinnut lähettää tilaisuuteen oman edustajansa. Tässä lehdistötiedote:
LEHDISTÖTIEDOTE
Julkaisuvapaa: 3.2.2009
PITÄISIKÖ HIILIHYDRAATTEJA SYÖDÄ NYKYISTÄ VÄHEMMÄN?
Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Länsi-Turunmaa. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY) ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto). Lisäksi kuullaan vähähiilihydraattisiin (VHH) ruokavalioihin perehtyneiden asiantuntija- ja/tai maallikkoedustajien arvioita tästä ruokavaliosta.
Keskustelutilaisuudessa on jaossa runsain määrin materiaalia. Materiaalin avulla ja seuraamalla keskustelua saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme. Olemme varanneet medialle tilaisuuden haastatella panelisteja erikseen keskustelutilaisuuden jälkeen klo 16.00-17.00.
Olemme varanneet rajallisen määrän paikkoja mediaa varten. Mikäli ette vielä ole varanneet paikka tilaisuuteen lähettäkää tieto kiinnostuksestanne tilaisuuden puheenjohtajalle Christer Sundqvistille (yhteystiedot alla).
TERVETULOA!
Lisätietoja:
Mikael Fogelholm, p. 050 526 1844, mikael.fogelholm(at)aka.fi.
Christer Sundqvist, p. 040 752 9276, christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi
Alustajien esitysten tiivistelmät
Yksikön johtaja Mikael Fogelholmin mielestä hiilihydraattien saantisuosituksia voitaisiin ehkä hieman pienentää, mikäli vähennykset koskevat nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja. Samalla voidaan ehkä hieman lisätä tyydyttymättömän rasvan saantisuosituksia. Nykyisin hiilihydraattien osuudeksi energiansaannista suositellaan 50—60 %. Fogelholm veikkaa, että uudet suositukset ovat 45—55 % eli ”hiilihydraattivyötä” vähän kiristetään. Jos ja kun tämä tehdään vähentämällä sokerin ja vaalean viljan käyttöä, mitään olennaista terveellistä ei jää pois. Lisäksi näyttöä nopeasti imeytyvien, vähäkuituisten hiilihydraattien runsaan käytön terveyshaitoista on tullut lisää. Hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa rasva- tai proteiinisuosituksiin tai molempiin. Fogelholm arvelee, että jompikumpi suositus nousee viisi prosenttiyksikköä. Ehkä ennemmin rasvan saanniksi suositellaan 30—40 % energiasta kuin proteiinien 15—25 %, mutta hän ei usko, että tyydyttyneen rasvan saantia suositeltaisiin lisättäväksi. Väitteet nykyisten ravitsemussuositusten epäterveellisyydestä ovat kuitenkin vailla pohjaa.
Biologi Christer Sundqvistin mielestä VHH pitäisi käsittää nimenomaan laajaa hyväksyntää hakevaksi vaihtoehdoksi virallisen lautasmallin rinnalle. Näytöt mm. epilepsiassa (ketogeeninen ruokavalio toimii), sokeritaudissa (erityisesti 2-tyypin diabetes) ja painonhallinnassa saavutetuista terveyshyödyistä puhuvat VHH:n puolesta. Sundqvist pitää väestötasolla toteutettavissa suosituksissa lähestulkoon mahdottomana sellaista ajatusta, että siirryttäisiin vähitellen runsashiilihydraattisesta ruokavaliosuosituksesta vähähiilihydraattiseen suuntaan. Tässä ei-toivotussa siirtymävaiheessa kuljetaan taatusti ”epäterveellisen vaiheen” läpi, jossa ruokavaliossa on energiaravintoaineina runsaasti sekä hiilihydraatteja että rasvaa. Kompromissina esitetään tieteellisen ja kokemusperäisen näytön myötä nykyisten ravitsemussuositusten rinnalle selkeätä VHH –vaihtoehtoa.
Pääjohtaja Pekka Puskan mukaan ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin asiantuntijayhteenvetoihin koko tähänastisesta tutkimuskokonaisuudesta. Tiedossa ei ole mitään merkittäviä muutostarpeita. Yksityiskohdat ja painotukset muuttuvat vuosien kuluessa mm. ruokakulttuurin muuttuessa. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa. Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.
Tutkija FT Saska Tuomasjukan mukaan niukasti rasvaa ja runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa veren rasvapitoisuuden kasvuun ja epäedulliseen kolesterolijakaumaan. Runsas hiilihydraattien syöminen yhdistyykin tuoreissa epidemiologisissa tutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yhteys on voimakkain ylipainoisilla, joiden kohdalla ruokavaliosuosituksia pitäisi Tuomasjukan mielestä tarkastella kriittisesti. Erityisesti nopeasti imeytyvät hiilihydraatit on pyrittävä minimoimaan. Toisaalta rasvoissa laadulla on merkitystä; tasapainoinen valikoima juoksevia kasvirasvoja edistää selkeästi kansanterveyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että personoidun ravitsemusohjauksen siintäessä jo horisontissa on pidettävä mielessä, että ravitsemusterveys on oikeus, ei valinta: suositukset eivät ole ohjeistus vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle teollisuus ja kauppa mukaan lukien.
Liikuntatieteiden maisteri Anssi Manninen pitää hiilihydraattien rajoittamista hyödyllisenä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta.
Kemisti Pasi Saario tuo keskusteluun maksan toimintahäiriöt ja ravintoaineen, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, eli fruktoosin. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellään maksassa. Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen (T2D)? Maksan toimintahäiriöt ovat metabolisen oireyhtymän keskipisteessä. Jotta T2D -epidemia talttuu on tunnistettava ravitsemuksella ohjattavat mekanismit, joiden avulla yksilötason kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan. Näin ollen VHH pitäisi saada viralliseksi vaihtoehtoehdoksi metabolisten sairauksien hoitoruokavaliona.
Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ymmärsi muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuden kasvu oli omalla kohdalla johtunut. Hän oli syönyt aivan liikaa hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa. Nykyään hän syö usein esim. vihanneksia, pekonia ja kananmunia. Hän on lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossaan. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Paino on laskenut, terveys kohentunut ja kaikki veren rasva-arvot parantuneet ruokavaliomuutoksen jälkeen. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka?
Kiropraktikko (DC) Juhani Tevrén ryhtyi vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Hän havaitsi saaneensa ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Hän ymmärtää, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun Tevrén syö tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitaso pysyy oikealla tasolla. Hän pitää tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaansa. Virkeämpänä on paljon helpompi ohjata syömisiään ja jaksaa paremmin liikkua.
Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ei usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni glykeeminen indeksi. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.
Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka pitää diabetesta syntytavaltaan vaihtelevana, monimuotoisena ja yksilöllisesti käyttäytyvänä aineenvaihduntasairautena, joka diagnosoidaan kohonneen verensokerin perusteella. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Liiallinen rasvan varastointi on tyypillistä osalle diabeetikoista. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia hiilihydraattien sekä rasvan aineenvaihduntaan. Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Tavoitteena on räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.
LEHDISTÖTIEDOTE
Julkaisuvapaa: 3.2.2009
PITÄISIKÖ HIILIHYDRAATTEJA SYÖDÄ NYKYISTÄ VÄHEMMÄN?
Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Länsi-Turunmaa. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY) ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto). Lisäksi kuullaan vähähiilihydraattisiin (VHH) ruokavalioihin perehtyneiden asiantuntija- ja/tai maallikkoedustajien arvioita tästä ruokavaliosta.
Keskustelutilaisuudessa on jaossa runsain määrin materiaalia. Materiaalin avulla ja seuraamalla keskustelua saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme. Olemme varanneet medialle tilaisuuden haastatella panelisteja erikseen keskustelutilaisuuden jälkeen klo 16.00-17.00.
Olemme varanneet rajallisen määrän paikkoja mediaa varten. Mikäli ette vielä ole varanneet paikka tilaisuuteen lähettäkää tieto kiinnostuksestanne tilaisuuden puheenjohtajalle Christer Sundqvistille (yhteystiedot alla).
TERVETULOA!
Lisätietoja:
Mikael Fogelholm, p. 050 526 1844, mikael.fogelholm(at)aka.fi.
Christer Sundqvist, p. 040 752 9276, christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi
Alustajien esitysten tiivistelmät
Yksikön johtaja Mikael Fogelholmin mielestä hiilihydraattien saantisuosituksia voitaisiin ehkä hieman pienentää, mikäli vähennykset koskevat nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja. Samalla voidaan ehkä hieman lisätä tyydyttymättömän rasvan saantisuosituksia. Nykyisin hiilihydraattien osuudeksi energiansaannista suositellaan 50—60 %. Fogelholm veikkaa, että uudet suositukset ovat 45—55 % eli ”hiilihydraattivyötä” vähän kiristetään. Jos ja kun tämä tehdään vähentämällä sokerin ja vaalean viljan käyttöä, mitään olennaista terveellistä ei jää pois. Lisäksi näyttöä nopeasti imeytyvien, vähäkuituisten hiilihydraattien runsaan käytön terveyshaitoista on tullut lisää. Hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa rasva- tai proteiinisuosituksiin tai molempiin. Fogelholm arvelee, että jompikumpi suositus nousee viisi prosenttiyksikköä. Ehkä ennemmin rasvan saanniksi suositellaan 30—40 % energiasta kuin proteiinien 15—25 %, mutta hän ei usko, että tyydyttyneen rasvan saantia suositeltaisiin lisättäväksi. Väitteet nykyisten ravitsemussuositusten epäterveellisyydestä ovat kuitenkin vailla pohjaa.
Biologi Christer Sundqvistin mielestä VHH pitäisi käsittää nimenomaan laajaa hyväksyntää hakevaksi vaihtoehdoksi virallisen lautasmallin rinnalle. Näytöt mm. epilepsiassa (ketogeeninen ruokavalio toimii), sokeritaudissa (erityisesti 2-tyypin diabetes) ja painonhallinnassa saavutetuista terveyshyödyistä puhuvat VHH:n puolesta. Sundqvist pitää väestötasolla toteutettavissa suosituksissa lähestulkoon mahdottomana sellaista ajatusta, että siirryttäisiin vähitellen runsashiilihydraattisesta ruokavaliosuosituksesta vähähiilihydraattiseen suuntaan. Tässä ei-toivotussa siirtymävaiheessa kuljetaan taatusti ”epäterveellisen vaiheen” läpi, jossa ruokavaliossa on energiaravintoaineina runsaasti sekä hiilihydraatteja että rasvaa. Kompromissina esitetään tieteellisen ja kokemusperäisen näytön myötä nykyisten ravitsemussuositusten rinnalle selkeätä VHH –vaihtoehtoa.
Pääjohtaja Pekka Puskan mukaan ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin asiantuntijayhteenvetoihin koko tähänastisesta tutkimuskokonaisuudesta. Tiedossa ei ole mitään merkittäviä muutostarpeita. Yksityiskohdat ja painotukset muuttuvat vuosien kuluessa mm. ruokakulttuurin muuttuessa. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa. Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.
Tutkija FT Saska Tuomasjukan mukaan niukasti rasvaa ja runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa veren rasvapitoisuuden kasvuun ja epäedulliseen kolesterolijakaumaan. Runsas hiilihydraattien syöminen yhdistyykin tuoreissa epidemiologisissa tutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yhteys on voimakkain ylipainoisilla, joiden kohdalla ruokavaliosuosituksia pitäisi Tuomasjukan mielestä tarkastella kriittisesti. Erityisesti nopeasti imeytyvät hiilihydraatit on pyrittävä minimoimaan. Toisaalta rasvoissa laadulla on merkitystä; tasapainoinen valikoima juoksevia kasvirasvoja edistää selkeästi kansanterveyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että personoidun ravitsemusohjauksen siintäessä jo horisontissa on pidettävä mielessä, että ravitsemusterveys on oikeus, ei valinta: suositukset eivät ole ohjeistus vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle teollisuus ja kauppa mukaan lukien.
Liikuntatieteiden maisteri Anssi Manninen pitää hiilihydraattien rajoittamista hyödyllisenä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta.
Kemisti Pasi Saario tuo keskusteluun maksan toimintahäiriöt ja ravintoaineen, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, eli fruktoosin. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellään maksassa. Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen (T2D)? Maksan toimintahäiriöt ovat metabolisen oireyhtymän keskipisteessä. Jotta T2D -epidemia talttuu on tunnistettava ravitsemuksella ohjattavat mekanismit, joiden avulla yksilötason kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan. Näin ollen VHH pitäisi saada viralliseksi vaihtoehtoehdoksi metabolisten sairauksien hoitoruokavaliona.
Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ymmärsi muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuden kasvu oli omalla kohdalla johtunut. Hän oli syönyt aivan liikaa hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa. Nykyään hän syö usein esim. vihanneksia, pekonia ja kananmunia. Hän on lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossaan. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Paino on laskenut, terveys kohentunut ja kaikki veren rasva-arvot parantuneet ruokavaliomuutoksen jälkeen. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka?
Kiropraktikko (DC) Juhani Tevrén ryhtyi vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Hän havaitsi saaneensa ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Hän ymmärtää, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun Tevrén syö tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitaso pysyy oikealla tasolla. Hän pitää tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaansa. Virkeämpänä on paljon helpompi ohjata syömisiään ja jaksaa paremmin liikkua.
Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ei usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni glykeeminen indeksi. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.
Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka pitää diabetesta syntytavaltaan vaihtelevana, monimuotoisena ja yksilöllisesti käyttäytyvänä aineenvaihduntasairautena, joka diagnosoidaan kohonneen verensokerin perusteella. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Liiallinen rasvan varastointi on tyypillistä osalle diabeetikoista. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia hiilihydraattien sekä rasvan aineenvaihduntaan. Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Tavoitteena on räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.
to 5.2.2009
Viestejä 1
Viestejä 1
0
Kiitos crisu mielenkiintoisesta luettavasta. Olisi kyllä aikaa saada lautasmalliin muutosta.
to 5.2.2009
Viestejä 189
Viestejä 189
0
Kiitos vastanneille. Olen tämän innoittamana alkanut ottamaan itse enemmän selvää asioista.
Itse olen valinnut omaksi ruokavaliokseni jotakin hyväkarppauksen ja perinteisten terveyssuositusten väliltä (lähempänä terveyssuosituksia). Ja löysin tuon linjauksen jälkeen hyvän sivuston, jonka perusteella olen aina vain vakuuttuneempi valinnastani.
En sano tätä mitenkään pahalla, enkä tahdo loukata ketään, mutta mielestäni karppaus saavuttaa monella "uskonnolliset" mittasuhteet. Eli tuntuu että sitä noudatetaan ja pidetään ainoana totuutena. Mielestäni kaikkien tulisi laihduttaa sen mukaan, mikä sopii parhaiten. Jos se on karppaus, niin oikein hyvä. Mutta tässä linkki mielestäni hyvin perusteltuun ruokavalioon, joka siis on käytännössä nykyisten terveyssuositusten mukainen.
http://www.kutri.net/lowcarb.html
(myös http://www.kutri.net/gi.html ja muut sivuston sivut)
Tarkoitus ei siis todellakaan ole käännyttää ketään mihinkään, mutta kuulisin mielelläni varsinkin karppaajien mielipiteitä asiasta.
Itse olen valinnut omaksi ruokavaliokseni jotakin hyväkarppauksen ja perinteisten terveyssuositusten väliltä (lähempänä terveyssuosituksia). Ja löysin tuon linjauksen jälkeen hyvän sivuston, jonka perusteella olen aina vain vakuuttuneempi valinnastani.
En sano tätä mitenkään pahalla, enkä tahdo loukata ketään, mutta mielestäni karppaus saavuttaa monella "uskonnolliset" mittasuhteet. Eli tuntuu että sitä noudatetaan ja pidetään ainoana totuutena. Mielestäni kaikkien tulisi laihduttaa sen mukaan, mikä sopii parhaiten. Jos se on karppaus, niin oikein hyvä. Mutta tässä linkki mielestäni hyvin perusteltuun ruokavalioon, joka siis on käytännössä nykyisten terveyssuositusten mukainen.
http://www.kutri.net/lowcarb.html
(myös http://www.kutri.net/gi.html ja muut sivuston sivut)
Tarkoitus ei siis todellakaan ole käännyttää ketään mihinkään, mutta kuulisin mielelläni varsinkin karppaajien mielipiteitä asiasta.
ti 17.2.2009
Viestejä 4
Viestejä 4
0
Keskustelun päävalikko > Ravinto > Selitystä karppauksen periaatteisiin..