Lihavuus on geeneissä
Lihavuus on geeneissä
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Lihavuus on geeneissä
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=825278
Lihavuus on kasvava terveysongelma länsimaissa. Tutkimusten perusteella arvellaan, että lihavuuden taustalla on perintötekijöitä, jotka yhdessä ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden kanssa määräävät kehon ilmiasun.
FM Elina Suviolahti tutki väitöskirjassaan lihavuuden sekä siihen liittyvien aineenvaihdunnan häiriöiden molekyyligenetiikkaa suomalaisessa ja ruotsalaisessa väestössä.
Suviolahti löysi tutkimuksissaan DNA-muutoksia, jotka altistavat sekä lihavuudelle, että siihen tiiviisti liittyville aineenvaihduntahäiriöille, kuten sepelvaltimotaudille ja kohonneille seerumin kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksille.
Tärkein löydös tehtiin X-kromosomaalista. SLC6A14-geenistä löytyi yhden nukleotidin muutoksia (single nucleotide polymorphism, SNP), joiden esiintymisessä oli eroja lihavien ja normaalipainoisten henkilöiden välillä.
SLC6A14-geeni on mielenkiintoinen, sillä se säätelee aminohappoja kuljettavaa proteiinia. Tietyt aminohapot ovat esiasteita aivojen välittäjäaineille kuten tryptofaanille, josta valmistetaan serotoniinia. Serotoniini puolestaan säätelee ruokahalua. Siksi onkin mahdollista, että muutokset aminohapon kuljettaja-geenissä altistaisivat lihavuuteen. SLC6A14-geeni on toinen koko perimämme haun tuloksena lihavuuteen yhdistetty geeni.
Muutokset löytyivät tutkittaessa suomalaisten lihavien sisarusparien aineistossa lihavuuteen kytkeytynyttä kromosomialuetta Xq24. Tulos toistui myös Suomesta ja Ruotsista kerätyssä lihavien ja normaalipainoisten henkiloiden potilasaineistossa.
Tutkimuksessa pystyttiin myös ensimmäisen kerran osoittamaan lipin 1 -geenin yhteys ihmisen lihavuuteen ja sokeriaineenvaihdunnan säätelyyn. Rasvakudoksessa ilmenevä lipin 1 -geeni on välttämätön rasvasolujen normaalin kehityksen ja erilaistumisen kannalta. Hiirellä kyseisen geenin mutaation tiedetään aiheuttavan rasvakudoksen puuttumisen ja insuliiniresistenssiä sekä nostavan triglyseridipitoisuuksia veressä. Tutkimuksessa osoitettiin, että geenin ilmentyminen rasvakudoksessa oli yhteydessä seerumin insuliini- ja sokeritasoihin. Geenin sisäiset DNA-muutokset taas liittyivät seerumin insuliinipitoisuuksiin ja painoindeksiin, erityisesti miehillä.
Tutkituista melanokortiini-4-reseptori (MC4R)- ja pro-opiomelanokortiini (POMC) -geeneistä ei löydetty lihavuutta yksinään selittäviä geenimuutoksia. Sen sijaan yhden nukleotidin muutokset POMC-geenissä olivat yhteydessä matalaan leptiinipitoisuuteen normaalipainoisilla henkilöillä. Leptiini on rasvakudoksen tuottama hormoni, jolla on tärkeä merkitys ravinnon oton ja energia-aineenvaihdunnan säätelyssä.
Lihavuuden molekyylibiologisten mekanismien selvittäminen voi tulevaisuudessa avata tehokkaampia hoito- ja ehkäisykeinoja.
Suviolahden biokemian alaan kuuluva väitöskirja "Search for genetic variants conferring susceptibility to obesity and related metabolic traits" esitetään tarkastettavaksi Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa 21.12.2005.
Lihavuus on kasvava terveysongelma länsimaissa. Tutkimusten perusteella arvellaan, että lihavuuden taustalla on perintötekijöitä, jotka yhdessä ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden kanssa määräävät kehon ilmiasun.
FM Elina Suviolahti tutki väitöskirjassaan lihavuuden sekä siihen liittyvien aineenvaihdunnan häiriöiden molekyyligenetiikkaa suomalaisessa ja ruotsalaisessa väestössä.
Suviolahti löysi tutkimuksissaan DNA-muutoksia, jotka altistavat sekä lihavuudelle, että siihen tiiviisti liittyville aineenvaihduntahäiriöille, kuten sepelvaltimotaudille ja kohonneille seerumin kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksille.
Tärkein löydös tehtiin X-kromosomaalista. SLC6A14-geenistä löytyi yhden nukleotidin muutoksia (single nucleotide polymorphism, SNP), joiden esiintymisessä oli eroja lihavien ja normaalipainoisten henkilöiden välillä.
SLC6A14-geeni on mielenkiintoinen, sillä se säätelee aminohappoja kuljettavaa proteiinia. Tietyt aminohapot ovat esiasteita aivojen välittäjäaineille kuten tryptofaanille, josta valmistetaan serotoniinia. Serotoniini puolestaan säätelee ruokahalua. Siksi onkin mahdollista, että muutokset aminohapon kuljettaja-geenissä altistaisivat lihavuuteen. SLC6A14-geeni on toinen koko perimämme haun tuloksena lihavuuteen yhdistetty geeni.
Muutokset löytyivät tutkittaessa suomalaisten lihavien sisarusparien aineistossa lihavuuteen kytkeytynyttä kromosomialuetta Xq24. Tulos toistui myös Suomesta ja Ruotsista kerätyssä lihavien ja normaalipainoisten henkiloiden potilasaineistossa.
Tutkimuksessa pystyttiin myös ensimmäisen kerran osoittamaan lipin 1 -geenin yhteys ihmisen lihavuuteen ja sokeriaineenvaihdunnan säätelyyn. Rasvakudoksessa ilmenevä lipin 1 -geeni on välttämätön rasvasolujen normaalin kehityksen ja erilaistumisen kannalta. Hiirellä kyseisen geenin mutaation tiedetään aiheuttavan rasvakudoksen puuttumisen ja insuliiniresistenssiä sekä nostavan triglyseridipitoisuuksia veressä. Tutkimuksessa osoitettiin, että geenin ilmentyminen rasvakudoksessa oli yhteydessä seerumin insuliini- ja sokeritasoihin. Geenin sisäiset DNA-muutokset taas liittyivät seerumin insuliinipitoisuuksiin ja painoindeksiin, erityisesti miehillä.
Tutkituista melanokortiini-4-reseptori (MC4R)- ja pro-opiomelanokortiini (POMC) -geeneistä ei löydetty lihavuutta yksinään selittäviä geenimuutoksia. Sen sijaan yhden nukleotidin muutokset POMC-geenissä olivat yhteydessä matalaan leptiinipitoisuuteen normaalipainoisilla henkilöillä. Leptiini on rasvakudoksen tuottama hormoni, jolla on tärkeä merkitys ravinnon oton ja energia-aineenvaihdunnan säätelyssä.
Lihavuuden molekyylibiologisten mekanismien selvittäminen voi tulevaisuudessa avata tehokkaampia hoito- ja ehkäisykeinoja.
Suviolahden biokemian alaan kuuluva väitöskirja "Search for genetic variants conferring susceptibility to obesity and related metabolic traits" esitetään tarkastettavaksi Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa 21.12.2005.
ti 20.12.2005
0
Osittain ikävää kuultavaa. Haluaisin todella, että läskini olisivat peräisin vain huonoista elintavoistani, joihin voin suhteellisen helposti vaikuttaa 
Ei geeneillä kuitenkaan voida selittää sitä, että lihavuus lisääntyy koko ajan. Kyllä suomalaisilla herkkuja on riittänyt jo useamman vuosikymmenen ja silti aikaisemmin ei lihavia ollut näin paljoa vaikka geeniperimä tuskin niin nopeasti on muuttunut. Toisaalta vielä 80-luvulla ihmiset liikkuivat varmasti enemmän (arkiliikuntaa), että olisiko siinä syy.
Ei geeneillä kuitenkaan voida selittää sitä, että lihavuus lisääntyy koko ajan. Kyllä suomalaisilla herkkuja on riittänyt jo useamman vuosikymmenen ja silti aikaisemmin ei lihavia ollut näin paljoa vaikka geeniperimä tuskin niin nopeasti on muuttunut. Toisaalta vielä 80-luvulla ihmiset liikkuivat varmasti enemmän (arkiliikuntaa), että olisiko siinä syy.
ti 20.12.2005
Viestejä 29
Viestejä 29
0
No en minäkään alkaisi pelkästään geenejä syyttämään tämän uutisen jälkeenOsittain ikävää kuultavaa. Haluaisin todella, että läskini olisivat peräisin vain huonoista elintavoistani, joihin voin suhteellisen helposti vaikuttaaHannibal kirjoitti...
Ei geeneillä kuitenkaan voida selittää sitä, että lihavuus lisääntyy koko ajan. Kyllä suomalaisilla herkkuja on riittänyt jo useamman vuosikymmenen ja silti aikaisemmin ei lihavia ollut näin paljoa vaikka geeniperimä tuskin niin nopeasti on muuttunut. Toisaalta vielä 80-luvulla ihmiset liikkuivat varmasti enemmän (arkiliikuntaa), että olisiko siinä syy.
-Tero
ke 21.12.2005
0
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Lihavuus on geeneissä