torstai 15.01.2009

Pidemmittä puheitta tänään - olen sen verran väsynyt, että tänään ei tehdä yhtikäs mitään ihmeempää enää (lukuun ottamatta marsun syötöt). Yöllä pitää herätä 02 ja pysytellä aamuun asti hereillä. Siin sitä on ihmettelemistä. Onneksi päivällä kun käytiin kaupassa, en muistanut koko asiaa - ei tullut ostettua mitään puputus-hereillä-pysymis-viihdyke-ruokaa
Huomenna, näin lupasin itselleni (tai lauantai-aamusta) käyn vaa'alla. Duh. Just nyt ainakin tuntuu niin turvonneelta pökkelöltä olo että hyvä jos ei plussalukemia hirveästi näytä. Tai sitte palaan takaisin joka-aamuiseen punnitukseen, vois olla lohdullisempaa seurata niitä ylä-alamäkiä kun näkee ne päivittäin verrattuna tähän harvaan tahtiin.

Huomiseen vaan... toivottavasti sitä ois virkeämpänä ja paremmalla tuulella!

1. Digihemppa sanoi...

Tsemppiä sinne taistoihin.

torstai 15.01.2009 klo 18:38

keskiviikko 14.01.2009

Vierähti töissä tovi pidempään kuin ajattelin, huomennakin menen sinne vielä yhtä juttua tekeen plus jotain pientä sälää het aamutuimaan.
Kohtapuoliin lähdetään hakeen meitin marsupoikaa eläinlekurilta, vein sen sinne aamusella ja toivon mukaan sieltä ei mitään vakavampaa syömättömyyden takaa ole löytynyt (hampaita on tasoiteltu viime aikoina). Eläinhoitaja arveli eilen, että poskissa jotain olisi - tiedä sitten mitä.

Jee.. ja neljäs päivä menossa, elämä voittaa... ok pieni korjaus; selvisin kokouksen kakkutarjoilusta, mutten enää kotona kun kuopus toi kääretorttumaistiaisen koulusta - pakkohan sitä pikkuruista litistynyttä kääretorttua oli sitten kaffen kera jälkkäriksi ottaa. Ja hyvää oli, mikä ettei Siin ny tuli sitten sokereita sun muuta, mutta c'est la vie.

Perjantaina onkin valvomisaamuyö, kun joudutaan kuopuksen kaa oleen hereillä 02:sta alkaen. Neiti menee aamulla uni-EEG:hen ja äitee koittaa pysyä valveilla saman ajan ja valvoa ettei neiti ota nokosia ennen tutkimusta. Tällä kertaa en erehdy jäämään tutkimushuoneeseen ettei se valonvälke tipauta meikäläistä tuolilta (niin meinas viimes käydä heh!).

Iltamietiskelyä
Meillä ollaan nyt aika hissunkissun. Eläinlääkäri kun ei antanut jäärin toiveikasta ennustetta meitin marsupojun selviämisestä. Mitään luupiikkejä tms. ei suusta onneksi löytynyt, nestettä antoivat ja antibiootti- ja vitamiinipiikin. Kotiin saatiin "superruokaa" joka tarkoitettu jyrsijöille joille ruoka ei syystä tai toisesta maistu - sitä olis tarkoitus 6 krt päivässä pojulle antaa.
Kuopukselle oli tosi kova paikka kun kuuli eläinlääkärin kommentit, hänellä kun on oma sairastuminen vielä niin pinnassa, oma kuolemanpelko, että meni vähän shokkiin koko tyttö kun tajusi että oma marsu voidaan joutua viemään takaisin nukutettavaksi pois. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan jouduta, mutta ellei poju ala superruoan myötä syömään omatoimisesti muutamassa päivässä niin vaihtoehdot on vähissä. Järjellä tämän ymmärtää, jos eläin kärsii, tunnetasolla luopuminen ei ole helppoa.

(hetken hiljaisuus)
Joo. Jospa tässä jatkaisi vähäsen iltapuuhia, suunnittelin huomenna pikaisesti poikkeavani töissä, yksi palaveri pitää selättää ja sen jälkeen takaisin kotio toipuilemaan.

1. Kynsi64 sanoi...

Toivottavasti marsu selviää !! Lemmikin kuolema on aina rankka asia, meiltäkin kuoli toinen koira toukokuussa, ja päivittäin se on vieläkin mielessä. Lapsilla suru tuntuu vielä suuremmalta kun eivät näe tätä hetkeä pidemmälle, elävät niin tässä päivässä.

keskiviikko 14.01.2009 klo 22:43

tiistai 13.01.2009

Pitäis paketoida käsi muovipussiin, että pääsis suihkuun - en ihan viel jaksanu vaan tulin tähän lueskelemaan hetkeksi ja näköjäns sitten muutaman sanan kirjoittelemaankin. Kolmas päivä menossa vähähiilarisena, just nyt ei tunnu napostelutarvettakaan, toisaalta se ruukaakin painottua iltapäivään ja alkuiltaan se pahin vimma.

Eilen kirosin tekniikkaa ja sen "hienoutta". Olen yleensä turkasen laiska kaikenmailman säätöjen suhteen, mutta kuis ollakaan, olin uuteen telkkuun/digiboksi-sydeemiin aikanaan hakenut suosikkikanavat ja käteväksi todennut käytön. Mikä lie sitten eilen iskenyt kun päätinkin ykskaks päivittää kanavat. AAARGH. Kaikki favoriittikanavat hävisivät, kaikki etukäteen tallennettavaksi laitetut ohjelmat katosivat ajastuksista... voi saaplari että kihisin hetken tuhkaa ja murusia. En eilen viitsinyt tehdä asialle yhtikäs mitään, mutta tänään olen kiltisti ne vakiotallennukset laittanut talteen... suosikkikanavia en enää muistanut miten ne haettiin, kaitpa ne nekin löytyisivät, mutten just nyt viitti paneutua asiaan. Mutinaa-jupinaa.. olin vaan jotenkin olettanut että kaik pysyis tallessa....

Nykyään ei telkusta tahdo tulla mitään katsottavaa, sitä suuremmalla syyllä ne vähät ja harvat sarjat mistä tykkää, haluaa myös nähdä. Olen pahasti koukuttunut aussien McLeodien tyttäriin. Silmä lepää sarjan maisemissa, jotka muistuttaa niitä itärannikon ja sisämaan maisemia missä tuli kierreltyä kauan sitten. Ollapa nuori ja ollapa vielä siellä...

maanantai 12.01.2009

Maanantai ja sateisen harmaa keli. Olo on eilistä parempi. Vähän väsynyt. Koululaiset alkavat pikku hiljaa kotiutumaan koulutieltään ja tulee oma hälinänsä. Tänään en aio lähteä liikenteeseen, en aio edes kaupassa käydä vaikka niin eilen suunnittelinkin - eiköhän me huomiseen ihan hyvin pärjätä näillensäkin. Eipähän tule turhia kiusauksia eteen

Taidan mennä tästä syömään, lämmitteleen eilistä ruokaa itselleni ja laitteleen koululaisille omaa syötävää. Niin se tämäkin päivä kallistuu pikku hiljaa iltaa kohden....

sunnuntai 11.01.2009

Sitä jotenkin ymmärtää paremmin muunkinlaisia riippuvuuksia, kun on oivaltanut omansa. Elimistö huutaa hiilihydraattien perään tällä hetkellä. Halu napostella jotakin, melkeinpä mitä tahansa, on ihan uskomaton. Tänään koitan saada pidettyä sokerin kokonaan poissa. Hetki hetkeltä eteenpäin, nyt ollaan jo yli puolen päivän. Eilen se ei ihan onnistunut, iltasella puputin viimeiset joulutoffeet pois, jostain tuli se pakko tehdä niin ja kun toffeet oli syöty en voinut kuin ihmetellä itsekseni miten ja miksi niin kävi. [KUVA] Jekyll & Hyde -olo!

Tänään paremmalla onnella sitten. Sitä nöyrtyy itselleen, demonien jyllätessä pääkopassa mitä kaikkea sitä vois tai haluais seuraavaksi syödä. Ei minulla nälkä ole, sen tunnistan, paremminkin juuri riippuvuutta. On kärsimätön olo, keskittymiskyvytön, lyhyt pinna - elimistön (aivojen?) kapina hiilihydraatteja saadakseen.
Siksi otin ja laitoin kalan ja vihanneksia uuniin, otin vesipullon kainaloon ja tulin tähän virtailemaan ajatuksia. Saan tämän hetken ohittuun.

Ollapa jo kaksi viikkoa mennyt.

Ei se ilmaiseksi tapahdu, pakko tämä aika vaan on elää päivä kerrallaan ja hh-demoneja vastaan taistellen. Vieroittautua. Helpottaa tämä, päivä päivältä, tiedän senkin. Nämä ensimmäiset päivät on ne pahimmat.

Päivän positiivinen välähdys.. onneksi minulla on vain tämä yksi (subjektiivisesti koettuna kurja) addiktio, sokeri. En ole koskaan pitänyt esmes alkoholista ja se lie oma pelastukseni, pelottava ajatus jos olisi siihen kehittynyt samanlainen addiktio kuin sokeriin. Kaitpa jokaisen kohdalla on oma addiktionsa, paheensa, jolla kulla se pysyy vaan paremmin kurissa kuin toisilla.

Onneksi tänne voi tulla virtailemaan päänsä tyhjäksi. Voi istahtaa alas niin kirjoittamaan kuin lukemaankin, muitten kuulumisia ja ajatuksia ilman että tarvitsisi lähteä mihinkään. Täältä saa tuulahduksen ulkomaailmasta omaan olohuoneeseen. [KUVA] Tsemppiä kaikille tähän päivään!

1. Mirliina sanoi...

Se onkin tässä laihdutuksessa kumma, että koko ajan ajattelee ruokaa, on sitten nälkä tai ei ole nälkä, niin ruoka on koko ajan mielessä.
Toivottavasti kätesi paranee ennalleen
Mukavaa sunnuntaita!

sunnuntai 11.01.2009 klo 18:36

2. Sirpan sanoi...

Leikkaus lienee onnistunut, kertaakaan ei ole sormet olleet puuduksissa keskiviikon jälkeen.

Nyt ollaan jo illassa joten so far so good ....

sunnuntai 11.01.2009 klo 19:02

3. Saaranen77 sanoi...

Saas nähdä koska itselle iskee vieroitusoireet leivästä...

tiistai 13.01.2009 klo 18:54

lauantai 10.01.2009

Hauks. Käytiin me sitten iltasella vielä tasotuttamassa marsuherran hampaan, nyt on senkin kivempi mussutella ruokaa. Tuntuu muuten aika hyvältä, kun saa aidosti hyvää palvelua ilman että siinä olisi rahastuksen makua mukana.

Päätä särkee ja kättä särkee, nukuin huonosti, niin että hyvää huomenta vaan maailma. Kaksi viikkoa. Siihen, että sokeri on palanut elimistöstä pois, edellyttäen ettei korvaa sitä uudella. Sitten se helpottaa, olo siis. Oli muuten hauska (vähemmän) huomata, että leikkausaamun ja leikkauksen jälkeisen aamun vaakalukema oli +2 kiloa. Ei naurattanut, tosin voi olla että tavanomaista kehnommalla tuulellakin oli osuutensa. Järki lohdutteli, että lääkkeet sai nesteet jymähtään. Nooo, eipä sillä, eiköhän tämä tästä, päivä päivältä paremmalta ala tuntuun.

Mu ny alkaa oleen nälkä, se on vissiin aamupalan aika! [KUVA] Aurinkoista lauantaita ja tsemppiä arkeen palautumisen kanssa!

1. Lagorda sanoi...

Moi

lauantai 10.01.2009 klo 10:30

perjantai 09.01.2009

Tänään söin toffeeta. Äh. Minkäs vanha sokeriaddikti itselleen mahtaa... ei mittään ennen kuin on taas sokerista päässyt eroon. Enkä jaksanut edes listalle laittaa. No, onneksi sain kuopuksen kera käytyä kaupassa ja haettua näitä omia juttuja kaappeihin.

Mein (tai kuopuksen) marsulta oli katkennut toinen etuhammas.. nyt ollaan sitten pehmeitä ruokia sille syötelty, saas nähdä tarviiko käydä eläinlääkärissä lyhennyttämässä sitä pitkää hampia. Kovastihan ne eripariset on ja ennen kuin se lyhyempi kasvaa niin ei taida paljon jyrsiskellä mitään tuolla yhdellä ja sittenhän se on ykskaks sitte liian pitkä. Mm-m juu.

Ja kättäkin särkee. Tämän päivän saldo on siis kovin köyhä saldo, ei valitusta kummempaa. Aurinko sentäs paistoi