Nivelsiteet

Valitettavasti ainut mitä tuohon voi sanoa on, että sen kanssa on vain opittava elämään. Minä harrastin aikanaan pyöräilyä ja kamppailulajeja, mutta keliakia vei polvet niin huonoon kuntoon, että kaikki rankka liikunta on ollut pakko jättää. Tiedän siis tunteen. Tosin minulla sopeutuminen on ehkä ollut tavallista helpompaa, kun yksi perheenjäsen on ollut pyörätuolissa viimeiset 15 vuotta, mikä antaa vähän perspektiiviä näihin kysymyksiin.

Eipä siinä muuta voi kuin etsiä lajeja, jotka eivät rasita kipeitä paikkoja. Missään nimessä ei ainakaan kannata hajottaa itseään enempää väkisin vääntämällä. Uinti lienee turvallisimmasta päästä, jos jaloissa on ongelmia. Kävelykin on liikuntaa. Minä en ainakaan voi enää juosta, mutta tasamaalla kävely kunnollisilla kengillä onnistuu.

 Jmal kirjoitti...

Glucosamiini vahvistaa niveliä. Ehkä sit voisit kokeilla.

Lisäksi voisi kuvitella, että salireeni vahvistaisi lihaksia nivelien ympärillä ja sitä kautta vähentäisi riskiä loukkaantua?

Lihasten vahvistaminen nivelten ympärillä tukemaan heikkoja siteitä sekä kunnolliset nilkkatuet voisivat auttaa. Oletko fysioterapeutilla päässytä käymään? Siellä voitaisiin osata kertoa kunnon liikkeet ja näyttää/kokeiluttaa tukia. Tuntuu omituiselta ohje, että älä tee mitään, kyllä sitä makaamallakin saa itsensä huonoon kuntoon .
Glukosamiini on ehkä "parhaimmillaan" rustojen kulumisen hoitoon (eikä siihenkään kovin hyvä, joillain toimii, joillain ei). Löysissä nilkoissa voi toki kulumaakin olla .

 Cutie kirjoitti...

Tuntuu omituiselta ohje, että älä tee mitään, kyllä sitä makaamallakin saa itsensä huonoon kuntoon .

Tuskin se lääkäri on sanonut, että älä tee mitään, mutta onhan se ihan itsestään selvää, että rankka treeni on pois laskuista, jos ei paikat kestä. Ajatukseen totutteleminen ottaa oman aikansa, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään. Pääasia on, ettei kaikkea aktiviteettia siirrä sillä, että "sitten kun olen taas terve", koska aika usein paluuta siihen entiseen fyysiseen kuntoon ei ole. Pitää vaan etsiä ne jutut, joita pystyy tekemään, ja aloittaa varovasti, vaikka se onkin hankalaa, jos on tottunut vetämään itsensä äärirajoille.

Sama tarina kuin Sandexilla, leikattu 2006-syksyllä ja kyllä siinä meni se 6 kk kuntouttaessa tasapainolaudan yms. juttujen avulla. Edelleen on jäänyt tapa, että esim. bussia odotellessa seison yhdellä jalalla ja heiluttelen painopistettä eestaas.

Nilkkatuet on yhtään kovemmassa treenissä edelleen ehdottomat, leikannut lääkäri piti kovan puhuttelun aiheesta ja kyllähän sen itsekin tajuaa, ettei siitä toista kertaa leikkaamalla tuu sitten enää mitään, alkaa varaosat loppua kesken jo..

Nilkan kuntoutus on hidas prosessi, todella huonosti paraneva osa ihmisessä, mutta sitkeydellä, särkylääkkeillä ja teippauksella/tuella ei about mikään urheilu ole poissuljettua, jos vaan asennetta ja halua riittää. Korkkarit ei tosiaan oo mikään ykkösvaihtoehto kengiksi, ainakaan kamalan löysille nilkoille, ja jos välttämättä haluut sellasia käyttää, niin etsi matala, tukeva korko! Ilman leikkausta nilkka tuskin kuntoutuu hirveän hyvään kuntoon, eli kannattaa hakeutua lekurin luo rtg- ja magneettikuvia varten. Julkisella puolella ei mikään nopea prosessi, joten jos on sama vakuutusyhtiö kuin vamman aikaan ja silloin käyty ajoissa lekurissa, niin hakeudu yksityiselle.