Nyt ottaa pannuun

 Pomeranz kirjoitti...

Olen nyt kolmatta viikkoa laskenut ja punninnut joka ikisen aterian ja suupalan.Laskurin mukaan päivittäinen kalorintarve on 1200-1400 riippuen päivän aktiivisuudesta.Eilen näytti jo ihan hyvältä,mutta tänään vaaka näytti ihan samaa lukemaa kun kaksi viikkoa sitten.Mulla on kilppari vajaatoiminta ja aina ollut vaikeata laihduttaa,nyt päätinkin että olen pitkäjänteinen enkä hötkyile,mutta oikeasti ei tämä paljon motivoi.
Onko kellään käynyt samoin ja miten olette saaneet painonlaskun vauhtiin.Lenkkeilemään en pysty polvivamman vuoksi.Heitin viime keväänä vanhan talvitakin pois ja uusi hienompi ja pienempi odottaa kaapissa.Miten pääsisin alkuun ja takin päälleni,puuttuu enää yksi vaatekoko niin nappit menisi kiinni.

Tiedän tunteen Vajiksen kanssa laihduttaminen on epäreilun vaikeaa, mutta mahdollista silti! Mä sain pois -35kg 1,5 vuodessa ja siinä matkalla tuli eteen kaikenlaista...

Ensin tietenkin kannattaa tutkituttaa kilppariarvot, jos niitä ei ole otettu vähään aikaan. Mulla on itsesäätöoikeus tyroksiinin kanssa yksityisen endokrinologin kautta, koska mulla on piilevä ja THS on hyvä olla alle 1 ja T4V jopa ylärajan tietämissä (18-20), vasta sitten oireet pysyy hallinnassa, mutta ei tule silti liikatoimintaoireita. Soitan tarvittaessa TK:n ja pyydän lähetettä labroihin jos tulee tarvetta. Ainakin vuodenajan vaihtumiset tuntuu vaikuttavan tyroksiiniin. Nyt menee yksi kokonainen ja yksi neljännes, varaa on puoleentoista tablettiin.

Mutta siis, oon laihduttanu elämäni aikana ilman vajista ja vajiksen kanssa ja yksi selkeä ero siinä on: jos syö liian vähän, niin kroppa heittää helpommin säästöliekille. Kilppari hidastaa toimintaansa vielä entisestään, aineenvaihdunta jäätyy ja vajisoireita saattaa alkaa palaamaan. Ja painonlasku tyssää. Mä tajusin tämän kunnolla vasta oikeastaan kun olin jo PÄÄSSYT tavoitepainoon Tuo painojumi kuulostaapi juuri samalta kuin mulla aikoinaan. Mä aloin syömään sitten vähemmän ja se oli VIRHE. Se pahensi tilannetta vain entisestään.

Aluksi kun starttailin laihduttamista ja tyroksiinia vielä säädettiin, niin yhdessä vaiheessa laihtuminen vaan tyssäsi täysin ja en laihtunut kuin ketokarppaamalla. Ketoosi vauhditti kilpirauhasen toimintaa ja paino alkoi taas laskemaan hiljakseen. Pitkässä juoksussa karppaus ja kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole kovin hyvä yhdistelmä (voi olla vahingollista kilpirauhaselle), mutta väliaikaisena laihdutuskeinona saattaa toimia tehokkaammin kuin moni muu. Karppaus estää myös kroppaa menemästä säästöliekille, koska kaloreita tulee tarpeeksi. Karppauksen löysin kilpparipalstoilta, kun muutkin vajislaiset tuskailivat painonpudotuksen kanssa.

Mutta karppaus ei ole silti se Jumalan lahja vajispotilaalle, vaikka niin moni ajattelee, vaan sekin liittyy vain siihen, että kroppa vaan ei mene säästöliekille niin helposti. Taas pääsemme siis siihen säästöliekkiin.

Tässä linkissä kumotaan se myytti, että säästöliekin voi välttää syömällä kerran viikossa enemmän, EI VOI. Lähinnä kroppa varastoi sen ruuan ja paino nousee, jolloin syödään taas vähemmän ja säästöliekille mennään vieläkin vahvemmin:

http://www.keventajat.fi/tutustu/terveys/miten-v%C3%A4ltt%C3%A4%C3%A4-%E2%80%9Ds%C3%A4%C3%A4st%C3%B6
liekki%E2%80%9D

"Tutkimuksissa on myös havaittu, että ihmisten välillä on eroja energiankulutuksen ja laihtumisen yhteyksissä. Joillakin edellä mainitun luonnollisen ”säästöliekin” lisäksi energiantarve pienenee vielä jopa 300—400 kcal/vrk lisää. Näin siis energiantarve ”huono-osaisilla” eli ”säästöliekkilaihduttajilla” voi pienentyä jopa n. 800 kcal/vrk eli lähes 25 % päivän energiantarpeesta. "

Nämä ovat hurjia lukemia! Moni siis vähentää kaloreita entisestään, kun niitä pitäisi ennemminkin lisätä! Varsinkin syömishäiriöissä säästöliekin merkitys korostuu ja säästöliekin ansiosta on mahdollista pystyä toimimaan pitkäänkin hyvin vähällä ravinnolla. Elimistö hidastaa toimintaansa pysyäkseen toiminnassa. Tämä oli tarpeellista vuonna kivi, kun huusimme vain että uga aga ja metsästimme ravintoa, mutta nykyaikana tästä ei ole paljon iloa. Mutta elimistö ei voi ymmärtää sitä, että nyt ei olla kuolemassa nälkään, vaan yrittämässä mahtua pienempiin vaatteisiin.

Miten säästöliekiltä siis pääsee? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Ite kehittelin "Motivaatiokuurin", kun laihdutuksen loppumetreillä junnasin pari kuukautta samassa painossa. Pääsin tavoitepainoon nostamalla hieman kaloreita pariksi viikoksi, satsaamalla ruoan laatuun ja jättämällä mässyt pois, join tarpeeksi vettä (vaikuttaa myös aineenvaihduntaan), liikuin oman maun mukaan. Tarpeeksi ruokaa, hieman alle kulutuksen tai jopa kulutuksen verran (mä nostin sieltä 1200kcal--->1500kcal), monipuolista ruokaa. En odottanut laihtuvani. Aloin vaan taas laihtumaan. Pääsin tavoitepainoon.

Kuuri löytyy täältä, ohjeet ekalla sivulla:

http://kalorilaskuri.fi/foorumi/vertaisryhmat/motivaatiokuuri/7/logon#216986

Positiivista palautetta on tullut muiltakin! Toiset käyttävät kuuria motivaattorina, mutta sitä voi käyttää myös siihen, että pääsee pois säästöliekiltä tai ottaa laihdutukselta "taukoa" ja keskittyä vain pitämään painoa samassa, mutta paino saattaa alkaakin ylläten laskemaan, koska kilpirauhasen toiminta nopeutuu jälleen, aineenvaihdunta alkaa taas toimimaan kun kroppa saa tarpeeksi ruokaa ja monipuolista ruokaa. Liikunta auttaa pääsemään pois säästöliekiltä, mutta ei se ole pakollista, jos on ongelmia jotka estävät liikkumisen. Silloin kannattaa vain tosissaan satsata ruoan laatuun ja tarkkailla kaloreita. Onneksi on Kalorilaskuri!

Säästöliekistä muuten ylipäätään tietoa täällä:

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/08/saastoliekki.html

Mä nyt omien kokemuksieni perusteella ja karppauksen toimivuuden perusteella olen päätellyt, että säästöliekki on varmaankin se pääasiallinen syy, miksi niin monen vajispotilaan on vaikea saada painoa alas. Vajis tuntuu edesauttavan sille tipahtamista nopeammin, mikä on hyvin ärsyttävää, koska kilpirauhanen toimii muutenkin päin p:tä ja sitten säästöliekki hidastaa vielä entisestään kilpirauhasen toimintaa.

Nyt kun pääsin tavoitepainoon, niin olen yllättäen pysynytkin siinä sen jälkeen. Laihtuminen jopa jatkui laihduttamisen lopettamisen jälkeen kun aloin nostelemaan kaloreita. Ja sittemmin olenkin tajunnu, että olisi pitänyt syödä enemmän ja monipuolisemmin laihduttamisen aikana! Enkä kituuttaa pitkiä aikoja 1200kcal molemmin puolin ja vain sabotoiden koko laihdutusta olemalla aina nälissään.

Loppuun asioita joiden huomasin jarruttavan laihtumista:

- Ei juo tarpeeksi vettä (2 litraa päivässä, edistää aineenvaihduntaa)
- Einesten syöminen. Nopeiden hiilihydraattien suosiminen. Varsinkin kevyt-einekset saavat painon junnaamaan ja edesauttavat säästöliekkiä. Ei juuri minkäänlaisia ravintoarvoja ja annokset naurettavan pieniä, ei niistä lähde nälkä!
- Liian alhaiset kalorit. 1200kcal meneminen mulla toimi aina sen pari viikkoa, sitten tyssäsi. Myöskään VLCD-kuurit eivät sovi vajaatoiminnan kanssa. Oikean kalorimäärän löytäminen voi olla haasteellista ja painonpudottaminen hitaampaa, mutta hiljaa hyvä tulee (ja pysyvät tulokset).
- Liian vähäinen rasvansaanti


Laihdutusta vauhdittavat asiat:

- Se vesi
- Hyvänlaatuiset hiilihydraatit ja itsetehty ruoka. Itse vaihdoin riisit ja makaronit tummiin täysjyväversioihin, opettelin kokkaamaan ja jätin einekset.
- Tarpeeksi rasvaa hyvänlaatuisista lähteistä. Ei övereitä, mutta suositusten alle jäävä rasvansaanti haittaa kilpirauhasen toimintaa ja toimintaa.
- Hyvä kaloritasapaino. Jos vajis on, niin silloin on hyvä laihduttaa pienemmällä vajeella. Pyrkiä kohti sitä 1500kcal, kuin kohti sitä 1200kcal, muttei tietenkään syödä yli kulutuksen!

Tässä näitä. Hirveä selostus.

Toivottavasti tästä jotain apua olisi! Kovasti tsemppiä ja toivottavasti kohta menee takki päälle!

 Pomeranz kirjoitti...

Kiitos paljon tästä tiedosta,itse olen myös karppaamalla saanut painoa alas,mutta syksy on mulle aina sellaista mässyaikaa.Kokeilen heti tuota Sun ohjetta.

Eipä mitään, toivottavasti pian menevät napit kiinni!

 Pomeranz kirjoitti...

No nyt se liikahti,aloin ketokarppaamaan ja aamulla oli 2.9kg pienempi lukema toissapaiväisestä.En tietysti ole vielä ketoosissa,mutta jotain nyt kuitenkin tapahtui

Jes!

Aluksihan ketokarpatessa lähtee nuo hiilihydraattivarastot (naisella 2-4kg), mutta sen jälkeen jokainen sata grammaa pois on kohti tavoitetta ja todellista painoa! (Tämän siksikin kerroin, että jos jonain päivänä tulee syötyä jotain hiilaripitoisempaa, ettet hätkähdä jos paino väliaikaisesti nousee ja ettei motivaatio lässähdä sen seurauksena! )

Muistahan muuten myös käyttää mittanauhaa! Mulla tuli semmoinen ilmiö, että karpatessa rasvaa saattoi palaa, vaikka paino saattoikin pysyä samana! Aloin sitten tosissani mittailemaan, ja senttejä todistetusti lähti!

Tuota ketolinjaa jos jatkat viikon pari, niin siitä voi sitten alkaa nostelemaan hiljakseen hiilareita sinne 50g ja siitä sitten nostella ja kattelemaan hiilareiden laatuja mm. pastoissa ym. Mulla karppaus-kokeilusta oli se hyöty, että nykyään tarkkailen hiilareiden laatua (suosin täysjyvää) ja syön hieman proteiinipainotteisemmin. Hiilareita syön kyllä, ilman niitä ei treenitkään kulje, mutta pääasiassa hyvälaatuisia.

Toisinaan tosin pitää saada herkutella, tänäänkin tuli tilattua pizza, kun ei jaksanu kauppaan. Mutta kun tavoitteeseen pääsee, niin pitkälle pääsee ihan vain sillä, että kun nuo peruslinjaukset on kondiksessa.

Näin mulla ainakin paino on pysynytkin poissa, vuosien jojoilun jälkeen, vihdoinkin! Kroppakaan ei valita ja mm. kädet ja jalat eivät ole niin jääkalikat ja aivosumukin on helpottanu kun on satsannu ruoan laatuun.

 Pomeranz kirjoitti...

No nyt se liikahti,aloin ketokarppaamaan ja aamulla oli 2.9kg pienempi lukema toissapaiväisestä.En tietysti ole vielä ketoosissa,mutta jotain nyt kuitenkin tapahtui

Nesteet lähtivät

Hiilihydraatit kun sitovat nestettä. 1g hh sitoo 3g nestettä. ja kun hiilarit vähenee radikaalisti, lähtevät nuo nesteet pois

 Pomeranz kirjoitti...

Mulla tuon kilpparin takia vahvat nesteenpoistolääkkeet joten nestettä lähtee muutenkin päivittäin.

Nuo nesteet on hiukka eri asia. Jos on lääkitys, silloin kroppa kerää nestettä ilman hiilareitakin.

Mutta pääasia että lähtee.

 GFox kirjoitti...

Pari asiaa, mitä ei ole vielä mainittu:

1) Punttisali - nimenomaan voimaa ja lihasta tavoitellen
2) Proteiini

Tämä paljon puhuttu säästöliekkikin usein johtuu myös siitä, että se painonlasku ei ole pelkästään sitä haluttua eli rasvaa vaan lihasta menee myös aina jonkin verran mukana. Mitä enemmän lihasta katoaa verrattuna muuhun massaan, niin sitä jyrkemmin elimistön energiankulutus vähenee. Salitreeni ehkäisee lihasten "sulamista" tehokkaasti ja lähtötasosta riippuen lihasmassa voi jopa lisääntyä, vaikka oltaisiinkin miinuskaloreilla. Muitakin terveyshyötyjä löytyy roppakaupalla - jopa enemmän kuin aerobisesta liikunnasta.

Dieetillä myös proteiinin määrää on hyvä lisätä entisestään, varsinkin jos tuota salitreenausta tekee samalla. Prodellahan on myös tämä pieni termogeeninen etu (=proteiinin käsittely elimistössä kuluttaa enemmän energiaa kuin muiden makrojen). Insuliiniresistenssin asteesta riippuen tuo em. hiilareiden vetäminen minimiin voi myös tuoda tehoa painonlaskuun, mutta kuten edellä mainittiin, voipi tuoda omia ongelmiaan mukanaan sitten myöhemmin. Hyviä rasvoja taas kannattaa vetää aina suhteellisen paljon.

Itselläni ei ole kovin tarkkaa tietoa, miten kilpirauhasongelmat vaikuttavat tuohon puntilla käyntiin. Joillekin se tuntuu sopivan paremmin kuin toisille. Kovan treenin, vähien hiilarien ja kilpirauhasongelmien kombinaatio tuntuu aika monelle aiheuttavan mahdollisesti myös ongelmia lisämunuaisten kanssa, joten kannattaa tarkkailla ja kuunnella kehoaan (ja lääkäriä) tarkasti.

Olipa hyvä että otit tämän puheeksi!!!

Mulla pääasiallinen liikuntamuoto on juurikin myös sali ja lihasta yritän nimeomaan hommata juurikin siksi, että saisi nostettua myös sitä peruskulutusta ja tietenkin että saisi sitä kiinteyttä Siinä ohessa teen sitten aerobista sen minkä ehtii ja jaksaa. Ketoosissa sali on kyllä haasteellista, vajis aiheuttaa valitettavasti sitä, että ainakin mulla kroppa palautui hitaammin ja hiilarit palautumista myös edesauttavat. Mutta isoloitu heraproteiini salin jälkeen on ollut iso pelastus!

Sali alko pelaamaan taas paremmin, kun nostin hiilarit yli 50g ja nykyään kun tyroksiinitasapaino on kohdillaan, niin syön hiilareitakin kyllä, edelleenkin ruokavalio on kuitenkin aika prode-painotteinen silti.

Sali on kyllä kova sana ja kaikenlainen lihaskuntoharjoittelu, varsinkin jos vajis on ja aineenvaihdunta on laiskempaa, mutta tietenkin muutenkin Harrastin lihaskuntoa koko laihdutusrupeaman ajan ja lihaskatoa ei juurikaan tullut, proteiininsaantiin on kyllä hyvä kiinnittää extrahuomiota laihduttaessa, liian vähäinen rasvansaanti myös hidastuttaa kilpparia. Napsin sitten pois hiilareista hieman laihduttaessa, hiilarit seilas välillä 20g-120g. Tuo n. 100g oli mulle aika optimi siinä vaiheessa kun ohjelma alkoi muuttua rankemmaksi. Hiilareita kannattaa säätää olon ja sen mukaan, että kuinka raskasta lihaskuntoa tekee. Yhdessä vaiheessa sijoitin päivän pääasialliset hiilarit ennen ja jälkeen salin ja se toimi ihan jees!

Nykyään syön hiilareitakin reippaammin (mutta edelleenkin suosin sitä täysjyvää, mutta kyllä ne yli 100g nykyään menevät kuitenkin) nyt kun tavoitepaino on löydetty ja painoa ei tarvitte enää lähteä. Mutta tuntuu että painon ylläpitäminen on helpottanut sitä mukaa kun salilla on ravattu, että kaippa se peruskulutus on oikeasti noussut! Ja mukavaa ollut myös huomata sekin, että paino myös pysyy samoissa lukemissa ilman hirveätä hiilarisyyniä!

Mutta sali ei ole pakollinen! Ite aloitin 88-kiloisena kahvakuulaamaan kotona ja tein kotosalla muutenkin treeniä vapailla painoilla, starttailin myös joogaa ja siirryin siitä sitten voimajoogaan ja sitten lopulta siirryin salille, kun tuntui että kotitreenaus oli saavuttanut lakipisteensä ja kehitystä ei enää juurikaan tullut.

Yksi parhaimmista päätöksistäni kuitenkin ikinä, nyt pitkälti yli vuoden käynyt ja ei voi muuta kuin hehkuttaa salitreeniä!