Lihavuus voi alkaa jo sikiöaikana

 Tero kirjoitti...

Tutkijat pitävät mahdollisena, että yltäkylläinen kasvuympäristö ohjelmoi vauvan elimistön niin, että lapsi lihoo herkästi.

On myös mahdollista että äitien ja jälkeläisten painonkehitys johtuu yhteisistä geeneistä tai ympäristötekijöistä, joita tässä tutkimuksessa ei huomioitu.

Niin lisääkö jäätelönmyynti hukkumiskuolemia?

Ja heränneenä vähän perustelua... . Maailmassa on maita, mm. Suomi ja Norja, joissa ollaan vallan ihastuttuja keräämään kaikenlaisia tilastoja ja joissa kansalaisten terveystiedot kerätään tarkasti talteen. Tämä tarjoaa mahtavat mahdollisuudet ottaa tilastoja tilaston perään ja verrata niitä keskenään. Siten havaitaan joidenkin asioiden menevän keskenään samaan suuntaan ja toisten erisuuntaan. Sitten tutkija innostuu, vetää johtopäätöksiä, perustelee niitä, kirjoittaa hyvä jutun ja julkaisee sen (jos joku lukee Tiede-lehteä, niin kertoisitteko alkuperäisviitteen? Iltasanomien kotisivukaan ei kerro). Johtopäätöksille on vaihtelevia perusteita. Kuitenkin pelkästään kahden tilaston vertaaminen mahdollisesti sekoittavia tekijöitä huomioimatta ei voi kovin hyvä peruste olla.
Tästä tuli mieleeni muutamia kysymyksiä:
Oliko äitien suuri painonnousu läskiä vai turvotusta? Olisiko turvotuksen herkemmän kertymisen taustalla jokin hormonaalinen tekijä, joka saattaisi johtaa jälkeläisen elimistön herkempään tarttumiseen ravintoon? Tähän olisi voinut päästä käsiksi tutkimalla, miten äitien paino putosi raskauden jälkeen. Näin kun äkkisiltään tuntuisi, että jos kroppa jo pienestä tottuu siihen, että ruokaa tulee tarvitsee eli ei, niin ei siitä tartte niin kiinni pitää, voi vaikka lämmittää lihaksia lystiksensä.
Tupakoivatko vähemmän painoa keränneet äidit enemmän? Tai vähemmän? Entä jälkeläiset?
Entäs sitten ylipainoinen jälkeläinen? Heittääkö hanskat tiskiin, äiti lihoi minua odottaessaan, joten en minä tälle sitten mitään voi...
Tästä saa suomalainen neuvola taas yhden huolenaiheen ilman, että keinoja asioiden hoitamiseen tulisi lisää. Joka kerta sitä painoa kytätään, mutta mitään konkreettisia neuvoja ei osata tilanteeseen antaa. Vähän sama imetyksen kanssa - hyötyjä äidille ja vauvalle kyllä hehkutetaan, mutta kun menet jostain ongelmasta kertomaan, niin ratkaisu on tuttelipurkki.
Että älkää syyllistykö, äidit enää yhtään enempää! Yrittäkää elää terveesti ja opettakaa se lapsillekin .

Entäs sitten keskostapaukset?

Ite olin niin pieni kun synnyin (2 kk liian aikaisin) että hyvä kun täällä kirjoittelen edes. Koko lapsuuden olin aika luikkuinen ja/tai normaali, kunnes sitten yläasteen aikana painoa alkoi kertyä helpommin, mutta ei pullukaksi asti. Kiittäminen tässä varmaankin montaa urheiluharrastusta.

Nyt sitten fläsää riittää ja siitä ei meinaa päästä eroon niin millään

Alhainen verensokeri on kiusannut ihan pikkulapsesta asti, ja tämä sokeritasapaino on ymmärtääkseni joissakin tutkimuksissa osittain linkitetty keskosena syntymiseen.

Mutta juu, jos ei aina syyllistettäisi niitä äitejä kaikesta, sillä "it takes two to tango" tai jotain sellaista. Eikä se äitinä oleminen varmastikaan ole niin auvoista onnea ja "kotona istumista" kuin mitä joistakin annetaan ymmärtää. Toisaalta lihavuuteen on myös syynä ne jatkuvat herkut yms.

Muksuille voitais ja miksei aikuisillekin kehitellä sen liikuntakortin (Liikuntaseikkailu tms) lisäksi vaikka joku hedelmä-kasviskortti :P