Tunteet ja ihmissuhteet osio
Tunteet ja ihmissuhteet osio
Keskustelun päävalikko > Mieli ja ihmissuhteet > Tunteet ja ihmissuhteet osio
Tänne keskustelua tunteista ja ihmissuhteista.
su 26.4.2009
0
Onko muilla tuo syöminen enemmänkin tunne syömistä itsellä tuntuu.. että sitä se on vai onko jotain muuta en tiedä mutta vaikeaa on.. 
ke 24.7.2013
Viestejä 189
Viestejä 189
+1
Aika paljon syön tunteiden mukaan myös. Jos ahdistaa niin kaipaa lohtua ja jos asiat hyvin pitää juhlia, ja taas kerran kaipaa hyvää syömistä 
ke 24.7.2013
Viestejä 836
Viestejä 836
+1
Just niin meni hyvin tai huonosti niin aina karkaa kontrolli.. jos sitä koskaan on ollutkaa.. 
to 25.7.2013
Viestejä 189
Viestejä 189
+1
Täytyy tunnustautua tälläiseksi tunnesyöpöksi. Jos mieli on maassa niin sitten hamuaa kaapista, josko ois jotain syötävää. Ja silloin menee kyllä kaikki eikä ollenkaan tule mieleen se, että pitäisi vähän seurata mitä suuhunsa laittaa.
Minulla on myöskin se, että syön kellonaikojen mukaan, vaikka ei olisi yhtään nälkä.
Minulla on myöskin se, että syön kellonaikojen mukaan, vaikka ei olisi yhtään nälkä.
to 25.7.2013
Viestejä 5
Viestejä 5
0
Mä en tiedä, olenko varsinaisesti tunnesyöppö, mutta mä syön huvikseni. En siis erityisesti mitenkään nälkääni vaan koska mun mielestä on kiva syödä tai mä hemmottelen itseäni syömällä. Kai se jonkinasteiseksi tunnesyöppöydeksi lasketaan.
to 25.7.2013
Viestejä 779
Viestejä 779
0
Ärsyttävää tänäänkin meni täysin kontrolli kun otti päähän voi ei no .. jospa täältä taas noustaan. Jos jollain on hyvä vinkki miten saisi tuon tunne syömisen hallintaan.. niin otetaan vastaan.. vaikka ainut lääke taitaa olla ota järki käteen.. ja unohda tunteilu.. 
la 27.7.2013
Viestejä 189
Viestejä 189
0
Tunnesyöppö 
Muutama viime päivä mennyt huonosti, nii jääkaapille vaan. Tarkkaan kun katsoo, niin kaapille näkyy menevän polku.
Se on kumma, vaikka kuinka selittää itselleen, että ruoka ei korjaa asioita vaan minä itse, niin ei kun syömään.
Itseinhoa
Mikä ei sitten auta tippaakaan, kuten tiedän, mutta en hallitse.
Muutama viime päivä mennyt huonosti, nii jääkaapille vaan. Tarkkaan kun katsoo, niin kaapille näkyy menevän polku.
Se on kumma, vaikka kuinka selittää itselleen, että ruoka ei korjaa asioita vaan minä itse, niin ei kun syömään.
Itseinhoa
Mikä ei sitten auta tippaakaan, kuten tiedän, mutta en hallitse.su 28.7.2013
Viestejä 281
Viestejä 281
0
Taas aloitan uudestaan. Olen kokeillut vaikka mitä ja usko mennyt. Kun mies näki, että, olin tällä kalorilaskurin sivulla, hän kommentoi, että:" Jaahas, sää alotat taas parin päivän laihdutuksen!". Näin se on mennyt.
ma 29.7.2013
Viestejä 20
Viestejä 20
0
Bertta ja MAnneli sama on kaiku askelten.. ei nyt oikein onnaa koko juttu..
to 1.8.2013
Viestejä 189
Viestejä 189
0
Mulla myös tunne- ja lohtusyömistä ollut tosi usein 
ma 4.8.2014
Viestejä 26
Viestejä 26
0
Mä haluaisin kutsua jo itseäni entiseksi tunnesyöpöksi. Mutta en oo ihan varma 
Aiemmin elämässä on tullut lohdutettua itseäni syömällä, juhlittu syömällä, lääkitty tylsistymistä syömällä, syötyä suruun, ikävään ja ties mihin. Vuosi sitten liitytty tänne ja aloitettu - kerrankin - maltilla. Mulla ei ole ollut kiire mihinkään ja pikkuhiljaa, askel kerrallaan on syömisiä saatu järkevämpään suuntaan. Ensin vaan tsekkasin kaloreita, sitten aloin asettaa tavoitteita, sen jälkeen panostaa proteiinin saantiin ja siitä ei oikeastaan ole vielä edetty, mutta seuraavatkin askeleet on jo tiedossa.
Mulla kalorien laskeminen on kuitenkin ollut auttamassa ahmimisen ja tunnesyömisen ehkäisyssä. Kun aloin tajuta minkälaisia määriä tuli mätettyä, niin niistä pääsin helpommin eroon. Ensin oli lupa herkutella kalorien rajoissa, sittemmin se alkoi jäämään.
Oli hassua huomata itse ne hetket, kun oli sellaisessa tunnetilassa missä aiemmin olisi hakenut syötävää mutta ei enää halunnutkaan. Tuli vähän sellainen tyhjä "mitäs minä nyt tekisin" -olo. Aloin keksiä korvaavaa tekemistä: pieni kotipunttitreeni, hyvä kirja käteen, join mukillisen kamomillateetä tai tein mitä milloinkin. Yhdessä vaiheessa heittelin jonglöörauspalloja, se oli aika hauskaa.
Sortumisiakin on tullut. Viimeksi lomalla anopin luona. Se karkin, hampurilaisten, jätskien yms. (sala)syöminen ahdistukseen oli niin tuttua entisiltä ajoilta, että oli jo oikeastaan hupaisaa. Syöminen jäi myös siihen pariin päivään, tietenkin. Tuntui ettei se ollut enää mun juttu ja toivottavasti ei olekaan
Aiemmin elämässä on tullut lohdutettua itseäni syömällä, juhlittu syömällä, lääkitty tylsistymistä syömällä, syötyä suruun, ikävään ja ties mihin. Vuosi sitten liitytty tänne ja aloitettu - kerrankin - maltilla. Mulla ei ole ollut kiire mihinkään ja pikkuhiljaa, askel kerrallaan on syömisiä saatu järkevämpään suuntaan. Ensin vaan tsekkasin kaloreita, sitten aloin asettaa tavoitteita, sen jälkeen panostaa proteiinin saantiin ja siitä ei oikeastaan ole vielä edetty, mutta seuraavatkin askeleet on jo tiedossa.
Mulla kalorien laskeminen on kuitenkin ollut auttamassa ahmimisen ja tunnesyömisen ehkäisyssä. Kun aloin tajuta minkälaisia määriä tuli mätettyä, niin niistä pääsin helpommin eroon. Ensin oli lupa herkutella kalorien rajoissa, sittemmin se alkoi jäämään.
Oli hassua huomata itse ne hetket, kun oli sellaisessa tunnetilassa missä aiemmin olisi hakenut syötävää mutta ei enää halunnutkaan. Tuli vähän sellainen tyhjä "mitäs minä nyt tekisin" -olo. Aloin keksiä korvaavaa tekemistä: pieni kotipunttitreeni, hyvä kirja käteen, join mukillisen kamomillateetä tai tein mitä milloinkin. Yhdessä vaiheessa heittelin jonglöörauspalloja, se oli aika hauskaa.
Sortumisiakin on tullut. Viimeksi lomalla anopin luona. Se karkin, hampurilaisten, jätskien yms. (sala)syöminen ahdistukseen oli niin tuttua entisiltä ajoilta, että oli jo oikeastaan hupaisaa. Syöminen jäi myös siihen pariin päivään, tietenkin. Tuntui ettei se ollut enää mun juttu ja toivottavasti ei olekaan
ti 5.8.2014
Viestejä 190
Viestejä 190
+1
Keskustelun päävalikko > Mieli ja ihmissuhteet > Tunteet ja ihmissuhteet osio