Motivaatio hukassa
Motivaatio hukassa
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Motivaatio hukassa
Apua siskot ja veljet! Motivaationi terveellisempiin ruokailuihin on kadonnut kuin tuhka tuuleen loman jäljiltä...
Laihdutushistoriastani sen verran, että olen ollut nuorempana aina hoikka (riippumatta mitä söin - ja minähäns itten söinkin) ja ylimääräisiä kiloja on kertnyt vasta 18-ikävuoden jälkeen aktiiviurheilun lopettamisen jälkeen. Tällä hetkellä ikää on 25vee. Enimmilläni vuosi sitten painoin 66kg ja sain panon pudotettua 58kg
on viime kesäksi. Sieltä ne kilot hiipivät hiljalleen takaisin ja syksyllä huomasin aloittavani taas 62-63kilosta. Joulun jälkeen sain kalorilaskurin avulla panoni laskemaan jälkeenpäin ajateltuna jopa yllättävän helposti 56kiloon, jota pidän aika ihanteellisena itselleni (55-56kg pysyvänä haaveena). Tarkoituksena oli opetella syömään terveellisesti niin, että paino ei pääse nousemaan ja sitä perinteistä totaalirepsahdusta ei tapahdu. Nyt lomalla tilanne kuisui käsistä syömisten osalta ja tekee koko ajan mieli ruokaa ja kaikkea hyvää. Paino ei ole noussut paljoakaan, mutta suunta on selvästi ylöspäin - eikä ihme näillä syömisillä. Olen saanut vaivoin kirjoitettua kalorilaskuriin aamupainoni, mutta ruokailuja en ole viitsinyt/jaksanut/halunnut kirjoittaa ylös. Ja tähän kohtaan tarvitsenkin neuvoja ja vinkkejä. Mistä löydän sen kadonneen motivaation opetella terveellistä syömistä? JA katkaista tämä uhkaavasti jjoilulta näyttävä kierre? Liikkuminen ei ole ongelma vaan ilo, mutta herkkusuu ja käsittämättömyyksiin venyvä vatsalaukku vaivaa ja pahasti. Jos sitä motivaatiota ei jostain kohta löydy niin bikinkauden alussa oon ihmeissäni ja harmissani... Kääks.
Laihdutushistoriastani sen verran, että olen ollut nuorempana aina hoikka (riippumatta mitä söin - ja minähäns itten söinkin) ja ylimääräisiä kiloja on kertnyt vasta 18-ikävuoden jälkeen aktiiviurheilun lopettamisen jälkeen. Tällä hetkellä ikää on 25vee. Enimmilläni vuosi sitten painoin 66kg ja sain panon pudotettua 58kg
on viime kesäksi. Sieltä ne kilot hiipivät hiljalleen takaisin ja syksyllä huomasin aloittavani taas 62-63kilosta. Joulun jälkeen sain kalorilaskurin avulla panoni laskemaan jälkeenpäin ajateltuna jopa yllättävän helposti 56kiloon, jota pidän aika ihanteellisena itselleni (55-56kg pysyvänä haaveena). Tarkoituksena oli opetella syömään terveellisesti niin, että paino ei pääse nousemaan ja sitä perinteistä totaalirepsahdusta ei tapahdu. Nyt lomalla tilanne kuisui käsistä syömisten osalta ja tekee koko ajan mieli ruokaa ja kaikkea hyvää. Paino ei ole noussut paljoakaan, mutta suunta on selvästi ylöspäin - eikä ihme näillä syömisillä. Olen saanut vaivoin kirjoitettua kalorilaskuriin aamupainoni, mutta ruokailuja en ole viitsinyt/jaksanut/halunnut kirjoittaa ylös. Ja tähän kohtaan tarvitsenkin neuvoja ja vinkkejä. Mistä löydän sen kadonneen motivaation opetella terveellistä syömistä? JA katkaista tämä uhkaavasti jjoilulta näyttävä kierre? Liikkuminen ei ole ongelma vaan ilo, mutta herkkusuu ja käsittämättömyyksiin venyvä vatsalaukku vaivaa ja pahasti. Jos sitä motivaatiota ei jostain kohta löydy niin bikinkauden alussa oon ihmeissäni ja harmissani... Kääks.
to 16.3.2006
Viestejä 23
Viestejä 23
0
Jojottelu... hmm miten tuttua...
Yritän jotenkin kannustaa, jos suinkin voin. Tuli vain mieleen, että mikä sai sut syömään. Oletko tunnesyöpöttelijä vai muuten herkuttelija kuten minäkin olen. Olenhan pirulauta nainen!
Mulla motivaatiota kasvattaa se, että ikää on kohta 31 ja tällä hetkellä kärsin hartia- ja niskakivuista. Lääkkeitä tulee sitten syötyä aivan liikaa. Eli mulla on ihan terveyssyyt mielessä.
Haluan myös näyttää hyvälle ja terveellisen urheilulliselta, joka taas vaikuttaa itseluottamukseen. Sitä kaipaan myös.
Olen tiedostanut tunnesyöpöttelyn ja yritän sitä hillitä. Miksi hemmetissä sitä pitää palkita/lohduttaa itseään joka asiasta.
Yksi syy on myös se, että avomies muistaa mainita perseen leviämisestä. Joskus suorastaan
!!!! Se toisinaan saa myös lannistettua helposti, että laihdutus tökkii. Nyt aijon olla välittämättä siitä ja teen tämän kaiken itseäni varten. Muut kyllä sitten aikanaan huomaa muutoksen ja kehuja varmasti tulee.
Musta itestä tuntuu, että naisten ylipaino johtuu enemmän tunnesyistä. Toki myös kun perheenlisäystä tulee, niin kaikki muu menee edelle kuin itsestä huolehtiminen.
Tässä tulee aika paljon tarinaa itsestäni, mutta yritän jotenkin kuvailla motivaatioitani ja ongelmia jos niistä olisi sullekin apua. Laitahan viestiä ja kerro lisää...
Yritän jotenkin kannustaa, jos suinkin voin. Tuli vain mieleen, että mikä sai sut syömään. Oletko tunnesyöpöttelijä vai muuten herkuttelija kuten minäkin olen. Olenhan pirulauta nainen!
Mulla motivaatiota kasvattaa se, että ikää on kohta 31 ja tällä hetkellä kärsin hartia- ja niskakivuista. Lääkkeitä tulee sitten syötyä aivan liikaa. Eli mulla on ihan terveyssyyt mielessä.
Haluan myös näyttää hyvälle ja terveellisen urheilulliselta, joka taas vaikuttaa itseluottamukseen. Sitä kaipaan myös.
Olen tiedostanut tunnesyöpöttelyn ja yritän sitä hillitä. Miksi hemmetissä sitä pitää palkita/lohduttaa itseään joka asiasta.
Yksi syy on myös se, että avomies muistaa mainita perseen leviämisestä. Joskus suorastaan
!!!! Se toisinaan saa myös lannistettua helposti, että laihdutus tökkii. Nyt aijon olla välittämättä siitä ja teen tämän kaiken itseäni varten. Muut kyllä sitten aikanaan huomaa muutoksen ja kehuja varmasti tulee.Musta itestä tuntuu, että naisten ylipaino johtuu enemmän tunnesyistä. Toki myös kun perheenlisäystä tulee, niin kaikki muu menee edelle kuin itsestä huolehtiminen.
Tässä tulee aika paljon tarinaa itsestäni, mutta yritän jotenkin kuvailla motivaatioitani ja ongelmia jos niistä olisi sullekin apua. Laitahan viestiä ja kerro lisää...
to 16.3.2006
Viestejä 122
Viestejä 122
0
Kun mulla tulee motivaation puutetta, menen silloin kutrin sivuille ja lueskelen siellä jonkin aikaa. Sivujen lukemisesta tulee mulle tosi energinen olo ja lähes uhma: minähän pystyn!
Tosin kutrin sivuilta sain ensi kipinänkin tähän elämäntapamuutokseen (aiemmin olin vain laihdutuskuureilla), joten tsemppini saattaa juontaa sieltä juurensa.
Ehkä meidän jokaisen täytyy löytää se oma jippo jostakin. Itselläni ei esim. toimi ajatus kesästä ja pienemmistä vaatteista - ajattelen helposti, että no tuleehan se seuraavakin kesä..
Tsemppiä sinulle!
Tosin kutrin sivuilta sain ensi kipinänkin tähän elämäntapamuutokseen (aiemmin olin vain laihdutuskuureilla), joten tsemppini saattaa juontaa sieltä juurensa.
Ehkä meidän jokaisen täytyy löytää se oma jippo jostakin. Itselläni ei esim. toimi ajatus kesästä ja pienemmistä vaatteista - ajattelen helposti, että no tuleehan se seuraavakin kesä..
Tsemppiä sinulle!
to 16.3.2006
Viestejä 140
Viestejä 140
0
Mä sain kipinän kans Katrin sivuilta. Painonvartijoiden pisteillä olen moneen kertaan ollut ja aina retkahtanut syöpöttelyyn sen jälkeen.
Nyt vaan on sellanen tunne, että en halua enää taistella näistä ylimääräisistä läskeistä, vaan päästä hyvään oloon terveellisellä tavalla.
Välillä käyn myös Katrin sivulla lukemassa ja hakemassa henkistä tukea. Toivottavasti täältä saa porukalta lisää ja toivottavasti itsestä on myös toisille apua.
Koitahan löytää uusi kipinä jostain!
Tsemppiä myös sullekin!
Nyt vaan on sellanen tunne, että en halua enää taistella näistä ylimääräisistä läskeistä, vaan päästä hyvään oloon terveellisellä tavalla.
Välillä käyn myös Katrin sivulla lukemassa ja hakemassa henkistä tukea. Toivottavasti täältä saa porukalta lisää ja toivottavasti itsestä on myös toisille apua.
Koitahan löytää uusi kipinä jostain!
Tsemppiä myös sullekin!
to 16.3.2006
Viestejä 122
Viestejä 122
0
Ja nyt loppui se kalorilaskuriin syömisten merkitsemättä jättäminen! Olen itsekin tehnyt noin - kolme päivää olin vanhempien luona käymässä ja napsin äidin tekemiä herkkuja kirjaamatta niitä laskuriin. Kun ne sinne laittaa, niin ylensyöminen on ihan mahdotonta, ei sitä punaisena hehkuvaa kalorimäärää kestä. Itselläni siis auttaa tunnollinen laskurin hakkaaminen, kokeile sinäkin.
to 16.3.2006
Viestejä 20
Viestejä 20
0
Kiitos kannustuksesta! Sitä tarvitaan nyt. Ja ilmeisesti se tänne kirjoittaminenkin jo auttaa, koskapa päätin kirjoittaa sitten kuitenkin samalta istumalta kaikki tämän päivän ja eilisen syömiset ylös. Syön jos syön, mutta enpähän pääse huijaamaan itseäni, että syön vain ihan pikkuisen liikaa. Eiliseltä tuli ennätysplussat, vaikka lipsumisia on tapahtunu aikaisemminkin ja aikaisemmin oikein luvan ja tarkoituksenkin kanssa. Ja huomaan miettiväni, että eipä jääny illalle paljon kaloreita...
Ja mitä siihen tunnesyömiseen tulee niin kyllä kaikille muodoille. Iloisuuteen syömistä, surusta nyt puhumattakaan sekä siihen tekemättömyyteen. Mutta ihan yhtä lailla herkuttelusyömistä. Mun makeahammasta kolottaa jatkuvasti ja voisin melkein elää pelkällä makealla... Ja tottumuksesta kuvittelen, että kyllähän mun aineenvaihdunta ja liikuntamäärä jne. Itse asiassa kalorilaskuri on opettanut, että ei mun ihan niin paljon kärsikään syödä kuin kuvittelin eikä oo mikään ihme, että niitä kiloja kertyy hiljalleen.
Mun niitä perinteisiä ajatuksia on aina motivaation hukkuessa, että oon mä ihan hyvä näinkin, eikä se tee musta parempaa ihmistä, että oon muutaman kilon kevyempi. Oikeanlaisilla vaatteilla voi hoikentaa ja tukisukkahousut on keksitty tiukkoihin juhlapaikkoihin... Eikä elämä voi olla pelkkiin kiloihin tuijottamista ja saa sitä välillä nauttiakain elämästä. Niinpä niin, mutta todellisuudessa mikään näistä ei estä sitä, että söisi edes hiukan terveellisemmin.
Nyt tsemppaan erityisesti siihen, että laitan ne kalorit ylös, ihan vaikka kiusallani. Ja etsin jotain motivoivaa tekemistä, johon ei liity syöminen ja pysyn näin poissa jääkaapin ääreltä. ja ehkä kurkkaan pitkästä aikaa niitä kutrinkin sivuja.
Ja ilmeisesti se tänne kirjoittaminenkin jo auttaa, koskapa päätin kirjoittaa sitten kuitenkin samalta istumalta kaikki tämän päivän ja eilisen syömiset ylös. Syön jos syön, mutta enpähän pääse huijaamaan itseäni, että syön vain ihan pikkuisen liikaa. Eiliseltä tuli ennätysplussat, vaikka lipsumisia on tapahtunu aikaisemminkin ja aikaisemmin oikein luvan ja tarkoituksenkin kanssa. Ja huomaan miettiväni, että eipä jääny illalle paljon kaloreita... Ja mitä siihen tunnesyömiseen tulee niin kyllä kaikille muodoille. Iloisuuteen syömistä, surusta nyt puhumattakaan sekä siihen tekemättömyyteen. Mutta ihan yhtä lailla herkuttelusyömistä. Mun makeahammasta kolottaa jatkuvasti ja voisin melkein elää pelkällä makealla... Ja tottumuksesta kuvittelen, että kyllähän mun aineenvaihdunta ja liikuntamäärä jne. Itse asiassa kalorilaskuri on opettanut, että ei mun ihan niin paljon kärsikään syödä kuin kuvittelin eikä oo mikään ihme, että niitä kiloja kertyy hiljalleen.
Mun niitä perinteisiä ajatuksia on aina motivaation hukkuessa, että oon mä ihan hyvä näinkin, eikä se tee musta parempaa ihmistä, että oon muutaman kilon kevyempi. Oikeanlaisilla vaatteilla voi hoikentaa ja tukisukkahousut on keksitty tiukkoihin juhlapaikkoihin... Eikä elämä voi olla pelkkiin kiloihin tuijottamista ja saa sitä välillä nauttiakain elämästä. Niinpä niin, mutta todellisuudessa mikään näistä ei estä sitä, että söisi edes hiukan terveellisemmin.
Nyt tsemppaan erityisesti siihen, että laitan ne kalorit ylös, ihan vaikka kiusallani. Ja etsin jotain motivoivaa tekemistä, johon ei liity syöminen ja pysyn näin poissa jääkaapin ääreltä. ja ehkä kurkkaan pitkästä aikaa niitä kutrinkin sivuja.
to 16.3.2006
Viestejä 23
Viestejä 23
0
Kunpa osaisikin sulle sanoa ne taikasanat, jotta motivaatio löytyisi! Minäkin joskus aikoinani eksyin Kutrin sivuille ja sieltä se innostus lähti ja hiljalleen olen kehittänyt itselleni uutta elämäntapaa. Ostin myös sen Tehokiintetyskirjan ja siinä on jo moni sivu hiirenkorvalla 
Päätin myöskin lopettaa ikuisen jojoilun...Pienenä olen aina ollut pullukka, 16 kesäsenä pudotin paljon kiloja ja olin hoikka, seurustelun myötä lihoin ja lihoin...Sinkuksi tultua laihduin taas olin ihan normaali painoinen. Olin kauan sinkkuna ja kuvittelin olevani liian lihava kun kukaan ei huli mua ja laihdutin taas joitain kiloja hyvin HYVIN epäterveellisesti. Nyt taas suhteessa ollessa ne kilot tuntuu kertyvän jo ylimääräisiäkin tullut. Itselläni huomasin kilojen ohella myös että vatsa reistaili, oli koko ajan turvonnut ja huono olo. Olin kerran päivässä syöjä tai sanoisiko paremmin koko illan syöjä. No niin nyt tuli kerrottua koko oma historiikki... Se vaan jotenkin pulppusi
Laskuri on kyllä armottomasti kertonut mistä ne ylimääräiset kilot kertyy. Kaikki kannattaa ehdottomasti kirjata, eikä huijata itseään!!
Minulla ainakin on tehonnut osaltaan, paljon tarkemmin tulee mietittyä mitä kannattaa syödä eikä niin helpolla tee mieli niitä kaloripommeja. Nyt vaan itseä niskasta kiinni, valitettavasti se on ainoa tapa! Ja täältä saat paljon tsemppiä ja kuuntelijoita kun siltä tuntuu
Päätin myöskin lopettaa ikuisen jojoilun...Pienenä olen aina ollut pullukka, 16 kesäsenä pudotin paljon kiloja ja olin hoikka, seurustelun myötä lihoin ja lihoin...Sinkuksi tultua laihduin taas olin ihan normaali painoinen. Olin kauan sinkkuna ja kuvittelin olevani liian lihava kun kukaan ei huli mua ja laihdutin taas joitain kiloja hyvin HYVIN epäterveellisesti. Nyt taas suhteessa ollessa ne kilot tuntuu kertyvän jo ylimääräisiäkin tullut. Itselläni huomasin kilojen ohella myös että vatsa reistaili, oli koko ajan turvonnut ja huono olo. Olin kerran päivässä syöjä tai sanoisiko paremmin koko illan syöjä. No niin nyt tuli kerrottua koko oma historiikki... Se vaan jotenkin pulppusi
Laskuri on kyllä armottomasti kertonut mistä ne ylimääräiset kilot kertyy. Kaikki kannattaa ehdottomasti kirjata, eikä huijata itseään!!
Minulla ainakin on tehonnut osaltaan, paljon tarkemmin tulee mietittyä mitä kannattaa syödä eikä niin helpolla tee mieli niitä kaloripommeja. Nyt vaan itseä niskasta kiinni, valitettavasti se on ainoa tapa! Ja täältä saat paljon tsemppiä ja kuuntelijoita kun siltä tuntuu to 16.3.2006
Viestejä 162
Viestejä 162
0
Voi miten samanlaisia me kaikki loppujen lopuksi ollaan 
to 16.3.2006
Viestejä 140
Viestejä 140
0
Nämä kirjotukset kuulostaa niin tutulta...
"tunnesyöpöttely" tuntuu olevan yleistä. Illat on vaikeimpia ja tv:n katselu. silloin pitäs koko ajan mussuttaa jotain.
Mitään loistokkaita ideoita motivaation parantamiseen ei multa löydy. Itse olen niin utelias etten voi jättää laskuriin merkkaamatta ruokia (pientä vilppiä on kyllä esiintynyt ) silloinhan ei tiedä miten paljon lihoaa, kun syö liikaa!
Ei sitä kannata joka viikko/päivä laihduttaa, varsinkin jos on paljon töitä ja stressiä. vaihtaa vaan laskuriin toiminnon "ei laihdu tai lihoa", silloin voi syödä juuri sen määrän kuin on tarpeellista, eikä nälätä.
Jatkuvasta herkuttelusta kannattaa päästä eroon. Itse olen ollut jo pari kuukautta ilman "övereitä" (
) ja täytyy sanoa että mieliala on noussut... sokerihumala ilmeisesti aiheuttaa pidemmän päälle masennusta.
tsemppiä kaikille
"tunnesyöpöttely" tuntuu olevan yleistä. Illat on vaikeimpia ja tv:n katselu. silloin pitäs koko ajan mussuttaa jotain.
Mitään loistokkaita ideoita motivaation parantamiseen ei multa löydy. Itse olen niin utelias etten voi jättää laskuriin merkkaamatta ruokia (pientä vilppiä on kyllä esiintynyt
) silloinhan ei tiedä miten paljon lihoaa, kun syö liikaa!Ei sitä kannata joka viikko/päivä laihduttaa, varsinkin jos on paljon töitä ja stressiä. vaihtaa vaan laskuriin toiminnon "ei laihdu tai lihoa", silloin voi syödä juuri sen määrän kuin on tarpeellista, eikä nälätä.
Jatkuvasta herkuttelusta kannattaa päästä eroon. Itse olen ollut jo pari kuukautta ilman "övereitä" (
) ja täytyy sanoa että mieliala on noussut... sokerihumala ilmeisesti aiheuttaa pidemmän päälle masennusta.tsemppiä kaikille
pe 17.3.2006
Viestejä 103
Viestejä 103
0
En tiedä auttaako motivaatioon mutta kerron tämän koska se auttaa minua.
Olen toivoton iltasyöppö. Päivät voi mennä lähes/ kokonaan syömättä, mutta voi toki kun ilta tulee.... makeaa ja suolasta vuorotellen
Kalorilaskuri on auttanut kyllä ja musta tuntuu, että kun syö "piirakan" mukaan, se estää myös napostelun ja tuon iltasyömisen tuskan. Tyyliin saa riittävästi erilaisia vitskuja jne.
Mutta mun keinoni motivoida ja auttaa itseäni on VARHAIN NUKKUMAAN MENEMINEN
Siitä on monta motivoivaa seurausta: 1) ei ehdi tulla mielitekoja ja aamulla on voimaa vastustaa niitä paremmin ja toisaalta aamulla on taas "täydet kalorit käytössä" 
2) kun olen nukkunut riittävästi jaksan keskittyä kirjaamiseen ja sitä kautta laihtumiseen 3) mieliala on parempi 4) en muista mistä luin, mutta vähä uni aiheuttaa "jonkun hormoonin" lisääntymistä elimistössä, joka taas aiheuttaa liikakiloja, etenkin keskivartalolihavuutta (kertokaa te jotka muistatte/ tiedätte hormoonin nimen 
) Näin ollen vastaavasti riittävä uni edesauttaa laihtumista !! 5) peilistä luuraa virkistynyt naishenkilö aamuisin, ilman mustia silmän alusia 7) hyvin nukkuneella on parempi vastustuskyky erilaisia pöpötauteja/ nuhatauteja kohtaan 8) jospa vaikka nuorehkona säilyn 
Mutta arkisessa elämässä ei aina muista näitä/ ei voi kotitöiden yms. vuoksi mennä ajoissa nukkumaan. Mutta tavoitteena olen pitänyt
Olen toivoton iltasyöppö. Päivät voi mennä lähes/ kokonaan syömättä, mutta voi toki kun ilta tulee.... makeaa ja suolasta vuorotellen
Kalorilaskuri on auttanut kyllä ja musta tuntuu, että kun syö "piirakan" mukaan, se estää myös napostelun ja tuon iltasyömisen tuskan. Tyyliin saa riittävästi erilaisia vitskuja jne.
Mutta mun keinoni motivoida ja auttaa itseäni on VARHAIN NUKKUMAAN MENEMINEN
Siitä on monta motivoivaa seurausta: 1) ei ehdi tulla mielitekoja ja aamulla on voimaa vastustaa niitä paremmin ja toisaalta aamulla on taas "täydet kalorit käytössä" 2) kun olen nukkunut riittävästi jaksan keskittyä kirjaamiseen ja sitä kautta laihtumiseen 3) mieliala on parempi 4) en muista mistä luin, mutta vähä uni aiheuttaa "jonkun hormoonin" lisääntymistä elimistössä, joka taas aiheuttaa liikakiloja, etenkin keskivartalolihavuutta (kertokaa te jotka muistatte/ tiedätte hormoonin nimen ) Näin ollen vastaavasti riittävä uni edesauttaa laihtumista !! 5) peilistä luuraa virkistynyt naishenkilö aamuisin, ilman mustia silmän alusia 7) hyvin nukkuneella on parempi vastustuskyky erilaisia pöpötauteja/ nuhatauteja kohtaan 8) jospa vaikka nuorehkona säilyn Mutta arkisessa elämässä ei aina muista näitä/ ei voi kotitöiden yms. vuoksi mennä ajoissa nukkumaan. Mutta tavoitteena olen pitänyt
pe 17.3.2006
Viestejä 6
Viestejä 6
0
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Motivaatio hukassa