Kalorilaskuri

Rehellisyyttä komppaamiseen ja tsemppaamiseen

Rehellisyyttä komppaamiseen ja tsemppaamiseen

Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Rehellisyyttä komppaamiseen ja tsemppaamiseen

Jos olet jäsen, kirjaudu tästä!

Vastaa

 
Samassa veneessä ollaan ja vertaistuki tunnetusti auttaa. Kun joku tuskailee, että mikä on kun paino ei putoa, vaikka syön tosi vähän ja liikun paljon, niin yksi vastaa, että kyllä se siitä, kun vaan olet kärsivällinen. Toinen kysyy, että pitäisikö kilppariarvosi tutkituttaa. Ja kolmas sanoo, että minullakin paino nousi, kun aloitin liikunnan!
Jos katsoo mitä ja miten paljon tyyppi on syönyt, pitäisi todeta, että saat joka päivä 200 kcal liikaa. Jätä nyt ainakin se lauantaimakkara pois. Älä laita leivän päälle 70 grammaa voita, äläkä kahviin 150 g täyskermaa. Älä ainakaan joka päivä.

Ihmisestä tietenkin riippuu, kumpi auttaa enemmän: komppaaminen ja hymistely vai kissan nostaminen pöydälle.
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ti 6.3.2012
Viestejä 8
+3
 

Hyvin totta :) Usein myös ne "pienet napostelut" päivän mittaan saattavat jäädä myös merkkaamatta ja se totaalitulos ei olekaan se mikä laskurissa seisoo vaan ne pienet napostelut saattavat päivän mittaan kerätä aika melkoisen kasan kaloreita. ;)

Itse suosittelen ihan puntaria millä ruoka-aineet puntaroidaan, sillä voi olla suurempi merkitys kuin uskoisikaan. :)

Ja lopuksi: mä satun kuulumaan myös siihen ryhmään jolla kilppariarvot oli hyvä tarkistuttaa, paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta ja yksi selitys sille että miksi niitä kiloja kertyi. Tylsää

Ne on siis hyvä tutkituttaa jos se paino ei OIKEASTI putoa ja syö ja liikkuu niinkuin pitääkin, mutta siihen ei pidä takertua tai käyttää tekosyynä koska se on taas hyvin eri asia työpaikalla todeta toista korvapuustia ottaessa että "Kyllä mulla varmaan joku kilpirauhasen vajaatoiminta on kun näitä kiloja vaan kertyy, ei ymmärrä". :D

Ja sain minäkin 30kg pudotettua siitä kilpparista huolimatta. ;)
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ti 6.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 885
0
 

Jostain syystä minusta tuntuu että useammin joutuu sanomaan, että syö eläkä kituuta.
Liikun kyllä enemmän karppisivuilla ja siellä ruukataan laihduttaa vähemmällä vajeella. Naisillekkin suositellaan ihan minimiksi 1500 kaloria, ennemmin 1800.

Ja yleensä kuviin ilmestyy joku joka vetää 1200 kaloria ja ihmettelee kun ei laihdu.

Että minä perään kuuluttaisin kaikkille sitä maalaisjärenkäyttöä oli se sitten se napostelu tai älytön vaje tai muuta ruualla pelleilyä Nauraa
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ti 6.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 345
+2
 

Hyviä pointseja teillä! :) Itse en nykyään viitsi oikein kommentoida huokailijoille, "miks mulla ei paino putoa"... ohjaan liikuntaryhmiä ja siellä näitä kommentteja kuulee, mutta pitäisi pystyä vähän paremmin perehtymään ko. ihmisen elämäntapoihin kuin että siitä lonkalta heittää jotakin ns. pientä vinkkiä. Ja voi myös kysyä ihmiseltä, että HALUATKO OIKEASTI LAIHTUA, koska se voi olla suurin este laihtumiselle, jos "laihdutusprojekti" on tärkeysjärjestyksessä listalla numero 15. Ei se mene ihan "siinä sivussa"...

Nykyään pidän ylipainon suurimpana syynä elämän ilottomuutta, jota sitten syömisellä kompensoidaan. Syömisestähän saa välittömän nautinnon. Siis sen sijaan että ulkoistetaan lihomisen syy (liikunta ja kilpirauhasarvot ovat tällaisia vaikka tuntuisikin olevan "sisäisiä") niin voisi miettiä että miksi minä tätä kaikkea shaibaa vedän nassuun. Ei ole olemassa yleistettäviä sääntöjä, mutta uskon että tosi moni on ns. lohtusyöppö. Ihminenhän ei tarvitse elämiseen esim. valkoisia jauhoja tai sokeria. Niiden syömiseen eli niistä saataviin kikseihin löytyy syy korvien välistä.
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ke 7.3.2012
Viestejä 5
+2
 

 MagentaMay kirjoitti...
Hyviä pointseja teillä! :) Itse en nykyään viitsi oikein kommentoida huokailijoille, "miks mulla ei paino putoa"... ohjaan liikuntaryhmiä ja siellä näitä kommentteja kuulee, mutta pitäisi pystyä vähän paremmin perehtymään ko. ihmisen elämäntapoihin kuin että siitä lonkalta heittää jotakin ns. pientä vinkkiä. Ja voi myös kysyä ihmiseltä, että HALUATKO OIKEASTI LAIHTUA, koska se voi olla suurin este laihtumiselle, jos "laihdutusprojekti" on tärkeysjärjestyksessä listalla numero 15. Ei se mene ihan "siinä sivussa"...

Nykyään pidän ylipainon suurimpana syynä elämän ilottomuutta, jota sitten syömisellä kompensoidaan. Syömisestähän saa välittömän nautinnon. Siis sen sijaan että ulkoistetaan lihomisen syy (liikunta ja kilpirauhasarvot ovat tällaisia vaikka tuntuisikin olevan "sisäisiä") niin voisi miettiä että miksi minä tätä kaikkea shaibaa vedän nassuun. Ei ole olemassa yleistettäviä sääntöjä, mutta uskon että tosi moni on ns. lohtusyöppö. Ihminenhän ei tarvitse elämiseen esim. valkoisia jauhoja tai sokeria. Niiden syömiseen eli niistä saataviin kikseihin löytyy syy korvien välistä.
Samaa mieltä kanssasi. Erityisesti mainintasi: Ja voi myös kysyä ihmiseltä, että HALUATKO OIKEASTI LAIHTUA, koska se voi olla suurin este laihtumiselle, jos "laihdutusprojekti" on tärkeysjärjestyksessä listalla numero 15. Ei se mene ihan "siinä sivussa" on niin totta.
Hämmästelen sitä, että laihdutus tuntuu niin monille olevan juurikin se elämäntapa. Täälläkin blogeissa kirjoitellaan ummet ja lammet. Sivulauseessa sitten todetaan, että hui kun paino on taas noussut viime punnituksesta 100 g (BMI jotain 30-40). Mutta ehkä se sitten ensi viikolla... Ja toiset elämäntapalaihduttajat komppaavat.

Onhan Kalorilaskuri.fi hyvä sosiaalisenakin mediana ja kaikki kunnia sivustolle, jos joku saa siitä helpotusta elämäänsä. Aika monien, joilla painoindeksi on yli 30 tai muita terveydellisiä syitä, kannattaisi kuitenkin vakavammin keskittyä tavoitteelliseen laihduttamiseen. Tulipa vaahdottua. Eih!
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ke 7.3.2012
Viestejä 8
0
 

 Tryingagain kirjoitti...

Onhan Kalorilaskuri.fi hyvä sosiaalisenakin mediana ja kaikki kunnia sivustolle, jos joku saa siitä helpotusta elämäänsä. Aika monien, joilla painoindeksi on yli 30 tai muita terveydellisiä syitä, kannattaisi kuitenkin vakavammin keskittyä tavoitteelliseen laihduttamiseen. Tulipa vaahdottua. Eih!
Totta, mulle Laskurista on tullut eräänlainen some, ja aluksi auttoi suruihin yms. koska takana monet hautajaiset ja muut kolhut vähällä aikaa.

Itse vaahtosin (itselleni lähinnä) eilisessä blogipostauksessani melkein samoista asioista.

Hyvä se on välillä ravistella todellisuuteen, eikä vain kaunistella ja elää itsepetoksessa. Positiivinen kannustus on toki hyvästä, mutta liika myötäily ja eräänlainen hyssyttely ei.

Eli ihan hyvän asian otit esille ja rehellisesti. :)
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ke 7.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 2802
+1
 

Minulla on BMI 30 ja yritän laihduttaa.
Olen lohtusyöppö, ahmija ja laihduttanut elämästäni noin 20 vuotta.

Ja silti yhä vaan tämä ei ole helppoa. Vaikka täällä kuka sanoisi minulle kuinka rumasti tai totuuden zempatessaan, niin tuskin laihtuisin sen nopeempaa.

Minua ottaa niin päähän jo vanhempienikin kyttäys painostani. En todellakaan halua olla lihava, mutta ei se laihtuminen ole mitään helppoa.

Minä en edes nykyään syö mitään shaissea. Olen nytkin ollut koko viikon tiukalla viljattomalla ja sokerittomalla. Mutta teen niin pirun hyvää ruokaa, että sitä tulee syötyäkin kunnolla. Vaikee siinä on laihtua.
Ei auta kuin pikku hiljaa vaan.

Tunnistan tuon läskivihaaja asenteen. Akatteöen itsekkin joskus muista läskeistä, että itsekuria ja vähän vauhtia töppöseen niin laihdut!!! Mutta ei se ole niin yksinkertaista.

Joten minusta ei kannata ressata muitten läskeistä. Huolehtii vaan omista ;)
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
ke 7.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 345
+3
 

MagentaMay, kirjoitit todella hyvin!!!

Ilottomuus, stressi ja luovuttaminen (ennen kuin on edes aloittanut) ovat varmasti suurimmat syyt laihtumattomuuteen. Ainakin se omalta kohdaltani olen aiemmin huomannut. Nyt toivon olevan toisin... ;) Heti jos elämässä tulee pienikin takapakki, puuttuvat keinot sen käsittelyyn tunnetasolla ja esiin kaivetaan pitsataksin numero. Huonojen päivien mässyttelyä on myös vaikea saada kompensoitua pistämällä itseään kuriin seuraavina päivinä. Tapahtuneen repsahduksen kiinnikirimiseen voi mennä terveellisellä ruokavaliolla montakin päivää. Ja tuntuu siltä myös, että monille ei stressileluksi riitä edes se suklaapatukka tms., vaan sitten pitää ahmia ihan kunnolla. Paljon ja kaikkea. Suhteellisuudentaju on jotenkin hukkunut tässä jättikarkkipussien maailmassa. Koska elämä kuitenkin on sekä ylä- että alamäkeä, toivoisin meille kaikille ennen kaikkea itsensä rakastamista niinä huonoinakin päivänä. Nykyään harjoittelen kysymään itseltäni, onko tämä ja tuo lohturuoka minulle TODELLA hyväksi. Usein jo vastausta pohtiessa, saattaa tulla järkiinsä.

Toinen ongelma on tietysti tämä kaikki-mulle-heti -kulttuuri, jossa laihtumisenkin pitäisi tapahtua muutamassa hetkessä. Kyllä se pienikin pudotus (tai välillä ei pudotusta ollenkaan) on hyvä ja riittävä, jos vaihtoehtona on homman lyminen täysin läskiksi ja luovuttaminen.

Iloa ja valoa itse kunkin elämään! Ja hallintaa niinä hiukan huonompina päivinä... Kuntopyörä
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Viestejä 5
+5
 

 Tryingagain kirjoitti...
Onhan Kalorilaskuri.fi hyvä sosiaalisenakin mediana ja kaikki kunnia sivustolle, jos joku saa siitä helpotusta elämäänsä. Aika monien, joilla painoindeksi on yli 30 tai muita terveydellisiä syitä, kannattaisi kuitenkin vakavammin keskittyä tavoitteelliseen laihduttamiseen. Tulipa vaahdottua. Eih!
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. ;) :D

Joten:
Minä oon nyt aika monta vuotta roikkunu täällä. Ja väitän, että kaikki nämä vuodet olen laihduttanut tavoitteellisesti, vaikka tulos ei olekaan aina ollut painon putoaminen. Alussa se putosi helpohkosti ne ekat 40 kg (joista 10 ennen laskuria). Loppuja onkin sitten ollut hankalampi pudottaa. TIEDÄN kyllä miten ne KILOT saisi pois nopeasti. Laihduttaminen on helppoa, jos tavoite on vain pudottaa painoa. Mutta jos haluaa, ettei kilot tule takaisin enää ikinä, on pakko oppia uusia tapoja elää (stressaamatta, valvomatta jne) ja syödä (kevyesti, terveellisesti ja tasaisesti - ateriarytmit jne). Elämäntapojen muuttaminen on hi-das-ta. Ainakin minulle.

Siksi minä siis täällä roikun ja höpötän kaikenlaista vuodesta toiseen, kun ei sitä laihdutusasiaa muutaman vuoden bloggaamisen jälkeen enää ihan joka päivälle riitä. Asioilla on aina monta puolta, ja se "helpotuksen saaminen elämäänsä" (vaikka bloggaamalla) voi joskus olla Se Avain, joka tarvitaan jotta painonhallinta pitkällä aikajänteellä olisi mitenkään mahdollista. :)

Tulipa vaahdottua. Eih! ;)

Terveisin
"rehellisesti hidas". :)

PS: Ja toki silti oon samaa mieltä alkuperäisen pointin kanssa, että pitäisi uskaltaa rehellisesti sanoa jos huomaa jotain selvää isoa ongelmaa toisen ruokavaliossa -- se vaan on suomalaiselle luonteelle aika vaikeeta mennä toista neuvomaan.... :) Pitäiskö luoda uusi ryhmä "kuinka antaa neuvoja toista loukkaamatta -- ja kuinka olla varma, että ne omat neuvot on oikeesti hyviä" :) Nääs jos Patrik Borgia uskoo, aika suuri osa laihdusohjeista menee vähä niiku pieleen jos aattelee pysyvää painonhallintaa, kandee kattoo tää video KOKONAAN, mukaan lukien lopussa tulevat kysymykset: http://www.youtube.com/watch?v=yZSLN1SIYKY
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 149
+3
 

 pallomaha kirjoitti...
se vaan on suomalaiselle luonteelle aika vaikeeta mennä toista neuvomaan.... :) Pitäiskö luoda uusi ryhmä "kuinka antaa neuvoja toista loukkaamatta -- ja kuinka olla varma, että ne omat neuvot on oikeesti hyviä" :)
Hmmm... no tuossa olen kokenut juuri päinvastoin: mua aletaan aika nopeasti neuvomaan joka tuutista, missä menee pieleen. Siinä sitä sitten ollaan ristitulessa alakarppaajien, hyväkarppaajien, virallisterveellisten, supervähärasvaisten yms kanssa :D

Aika monessa paikassa on kuitenkin omasta mielestäni ollut hyvä neuvo: jos kuukaudessa ei mikään muutu muutoksista huolimatta, ja että ko muutosta on ihan oikeasti noudatettu itselleen valehtelematta, muuta jotain.
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 2802
+2
 

Pallomaha, lukaisin sun tarinan blogisi puolelta ja olet kyllä oiva esimerkki ONNISTUMISESTA ihan jokaiselle!
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Viestejä 5
0
 

 Lumikello kirjoitti...
Pallomaha, lukaisin sun tarinan blogisi puolelta ja olet kyllä oiva esimerkki ONNISTUMISESTA ihan jokaiselle!
Olisiko paikallaan siis myös ketju onnistujille? :)
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 2802
0
 

 sugarmindy kirjoitti...
 Lumikello kirjoitti...
Pallomaha, lukaisin sun tarinan blogisi puolelta ja olet kyllä oiva esimerkki ONNISTUMISESTA ihan jokaiselle!
Olisiko paikallaan siis myös ketju onnistujille? :)
Thanks Lumikello! :) Nolottaa tommotteet kehut. Embarassed Nääs kyllä mäkin oon jo tässä painonhallinnan harjottelussakin onnistunu jojottaan (tosin vähä pienemmällä voluumilla kuin ennen, onneksi) ...

"Onnistuja" on vaikee käsite.... Miettii Nääs se munkin tavoitepaino (normaali painoindeksi) on YHÄ aikas monen kilon päässä -- toivottavasti ei ihan yhtä monen vuoden. Tylsää
Kirjoita vastausVastaa tähän viestiin
to 8.3.2012
Aktiivisuus foorumissa ja ryhmissä
Viestejä 149
0
 

 

Vastaa
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Rehellisyyttä komppaamiseen ja tsemppaamiseen