Yksi herkkupäivä viikossa, onko tuhoon tuomittu jo ajatuksena?

Ainakin tollanen osu silmään pikaisella haulla: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=5800/type=1 jos on kerran ollut lihava jatkuu rasvasolujen nopea (tuplat normaalipainoiseen verrattuna) uusiutuminen myös normaalipainon aikana. Lisäksi jostain luin (ei ole nyt lähdettä laittaa) että elimistö ohjelmoi ylipainon normaalitilaksi etenkin mikäli ylipaino kestää kauan. Siinä tapauksessa keho tulkitsee normaalipainon alipainoksi ja pyrkii kaikin keinon palauttamaan normaalitilan = ylipaino.

Lisäksi suosittelisin lukemaan Patrik Borgin Pöperöproffa-blogia, siellä painotetaan myös positiivista suhtautumista syömiseen, herkutteluihinkin, sillä huono omatunto ruokkii epäonnistumisia!

 Ansku67 kirjoitti...

Pakko on Jaanafeverille kommentoida, että minäkin pysyin helposti 50-kiloisena ensimmäiseen raskauteeni saakka 28-vuotiaaksi. Itse asiassa olin pitkään suorastaan alipainoinen. Ensimmäistä lasta odottaessa lihoin 22 kiloa ja sen jälkeen painon ylläpitäminen ei olekaan ollut ihan niin helppoa. Tähän lienee useita syitä, joita ensimmäisenä tulee mieleen: aineenvaihdunnan muuttuminen, liikuntatottumusten muuttuminen ja elintapojen muuttuminen lapsiperheessä.

Tiedän monta ihmistä joilla on käynyt näin. Varmaan juuri monen tekijän summa, lapset muuttavat elämää monellatavalla.

Aineenvaihdunta muuttuu, siis hidastuu, iän myötä. Meidän jokaisen tuttava ja ystäväpiirissä on varmasti ihmisiä, jotka ovat olleet normaalipainoisia, jopa alipainoisia elämänsä ekat 40 vuotta ja sitten onkin alkaneet ongelmat.

Herkkupäivän/mättöpäivän jälkeiseen palautumiseen vaikuttaa myös yksilölliset erot ja monet tekijät, mutta myös iällä (ja näinollen aineenvaihdunnalla) on suuri merkitys. Me 40 + emme vaan voi touhuta niinkuin nuoret tytöt, vaikka miten pidämmekin itsemme vielä 25 vuotiaina .

Minä suhtaudut yleensä hyvin epäileivästi kaikenmaailman väitteisiin ja heittoihin, joissa ei selviä mistä moinen johtipäätös tulee. Samoin suhtaudun hieman varauksella näihin yhden miehen ehdottomiin totuuksiin, joita anttiheikkiset ja pöperöproffat (pöperöproffa toki paljon malttilisemmin kantansa esittää ja paljon allekirjoitan hänen jutuistaan) mielestäni edustaa. Toki heidän puheissaan voi olla paljon asiaakin, mutte kyse on kuitenkin yhden henkilön näkemyksestä, johon hän hakee tuekseen tutkittua tietoa. Melkein asiasta, kuin asiasta löytyy tutkittua tietoa niin puolesta kuin vastaan. Jotenkin kuitenkin sotii ehkä hieman minun etiikkaani vastaan, kun heitellään "yhden suunnan oppeja" ja uskottavuutta lisätään ammattinimikkeellä. Minua kiinnostaa tutkimuksissa aina ne taustatekijät, miten suurelle porukalle tehty, ikäjakauma, tutkimusaika, olosuhteet jne.

Minusta kaikki lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään ja yksilöllisyys on kaiken a ja o. On tärkeää löytää juuri itselleen sopiva tapa laihtua, itselleen sopiva tapa hallita painoa, itselle ja omille makutottumuksille sopiva ruokavalio. Tässäkin ketjussa jo nähty, että osalla toimii herkkupäivä ja toisille ei tule kyseeseenkään.

Minä herkuttelen kalorien sallimissa rajoissa silloin kun siltä tuntuu. Vuorotyöläisellä kun on hankala pitää yhtä tiettyä herkkupäivää. Olen etsinyt sopivia herkkuja joissa kaloreita ei olisi niin mahottomasta.

Mulla itsellä herkkupäivä toimii kyllä hyvin! Se ei kuitenkaan tarkoita ihan yletöntä mässäilyä, vaan limupulloa ja jotain sipsiä tai suklaata + hyvä leffa

Viimeinen kuukausi on menty tällä sapluunalla, että 6 päivää on tiukka linja ruokailun suhteen ja sitten tuo yksi päivä on sitä herkuttelua. Se on aina sama viikonpäivä ja sinä päivänä mulla on aina pitkä uintitreeni 1-1,5 h vaparia.