Yksi herkkupäivä viikossa, onko tuhoon tuomittu jo ajatuksena?
Yksi herkkupäivä viikossa, onko tuhoon tuomittu jo ajatuksena?
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Yksi herkkupäivä viikossa, onko tuhoon tuomittu jo ajatuksena?
<< Edellinen sivu 1 2 Seuraava sivu >>
Eli siis tarkoitus on pudottaa painoa kymmenisen kiloa ja samalla muuttaa ruokailutottumuksia ja varsinkin annoskokoihin kiinnittää huomiota. Päivittäin lasken kalorit tarkkaan ja pysyn orjallisesti kalorimäärissäni ja -500kcal vajeessa. Painokin putoaa tasaiselle tahdilla.
Miten käy laihtumisen jos kerran viikossa saalii itselleen vaikka hamppariaterian/pitsaa tms. ja pari saunajuomaa? Kalorimäärä ylittäisi varmasti noilla peruskulutuksen kyllä. Eli jos pitää yhden mässypäivän viikossa ja tuon jälkeen palaa kuitenkin tiukkaan ruokavalioon niin meneekö koko "projekti" kuitenkin pilalle?
Miten käy laihtumisen jos kerran viikossa saalii itselleen vaikka hamppariaterian/pitsaa tms. ja pari saunajuomaa? Kalorimäärä ylittäisi varmasti noilla peruskulutuksen kyllä. Eli jos pitää yhden mässypäivän viikossa ja tuon jälkeen palaa kuitenkin tiukkaan ruokavalioon niin meneekö koko "projekti" kuitenkin pilalle?
to 7.6.2012
Viestejä 1
Viestejä 1
0
No mun projekti ei ainakaan mennyt pilalle moisesta.. 
Tosin itselläni ei ollut mitään tarkkaa päivää, jolloin pitäisi olla pudotettuna x määrä kiloja.
Ei mennyt pilalle kahden tai kolmen päivänkään "hunningoistakaan", mutta sen voi kyllä sanoa, että ne kyllä jo hidastaa hommaa, jos niitä harrastaa viikottain. Itselläni myös tuppaa välillä myös herkuttelu jäämään päälle..
Mässypäivänäkään ei pitäisi kuitenkaan ihan övereitä vetää..
Joten itse olen kyllä sisällyttänyt jotain pientä hyvää normipäivienkin kaloreihin, ettei yhtenä päivänä tule hinkua vetää sitten kaikkea mahdollista, kun se olisi "sallittua".
Ja siis yhden päivän mässyttelyn jälkeen ei kannata kauhistua vaakalukemia, kun siinä ajassa ei ehdi lihoa kilo kaupalla, vaikka vaaka sellaista kauhukuvaa tarjoaisikin seuraavana päivänä.
Nämä oli mun mielipiteitä, tsemppiä sulle!
Tosin itselläni ei ollut mitään tarkkaa päivää, jolloin pitäisi olla pudotettuna x määrä kiloja.Ei mennyt pilalle kahden tai kolmen päivänkään "hunningoistakaan", mutta sen voi kyllä sanoa, että ne kyllä jo hidastaa hommaa, jos niitä harrastaa viikottain. Itselläni myös tuppaa välillä myös herkuttelu jäämään päälle..
Mässypäivänäkään ei pitäisi kuitenkaan ihan övereitä vetää..
Joten itse olen kyllä sisällyttänyt jotain pientä hyvää normipäivienkin kaloreihin, ettei yhtenä päivänä tule hinkua vetää sitten kaikkea mahdollista, kun se olisi "sallittua".Ja siis yhden päivän mässyttelyn jälkeen ei kannata kauhistua vaakalukemia, kun siinä ajassa ei ehdi lihoa kilo kaupalla, vaikka vaaka sellaista kauhukuvaa tarjoaisikin seuraavana päivänä.
Nämä oli mun mielipiteitä, tsemppiä sulle!
to 7.6.2012
Viestejä 63
Viestejä 63
0
Juu ei kaadu, vaikka viikon mässäät jos vaan aina palaat ruotuun.
Jos ottaa mässypäivän käyttöön, niin pitää sitten painotavoitteen saavutettuaan olla tosi tosi varovainen, koska sitten tulee olo että 6 päivää voi mässätä ja päivän himmata. Tähän ryhmään muuten kuuluu rapiat 80% laihduttajista, minä myös.
Nyt mulla ei ole mässypäivää, vaan lupa "juhlia" jos tilanne tarjoutuu. Joka muuten sattuu näin kesällä suht useasti
Ihan vinkkinä, että lisäämällä liikuntaa voit vetää ihan simona ruokaa. Jos suostut esim. järven pyörällä kiertämään (2h) menee vaikka kuinka monta saunajuomaa ihan kalorirajojen sisällä. Kannattaa muuten tutustua saunajuomien kaloreihin, niissä on hirmuista heittelyä.
Jos ottaa mässypäivän käyttöön, niin pitää sitten painotavoitteen saavutettuaan olla tosi tosi varovainen, koska sitten tulee olo että 6 päivää voi mässätä ja päivän himmata. Tähän ryhmään muuten kuuluu rapiat 80% laihduttajista, minä myös.
Nyt mulla ei ole mässypäivää, vaan lupa "juhlia" jos tilanne tarjoutuu. Joka muuten sattuu näin kesällä suht useasti
Ihan vinkkinä, että lisäämällä liikuntaa voit vetää ihan simona ruokaa. Jos suostut esim. järven pyörällä kiertämään (2h) menee vaikka kuinka monta saunajuomaa ihan kalorirajojen sisällä. Kannattaa muuten tutustua saunajuomien kaloreihin, niissä on hirmuista heittelyä.
to 7.6.2012
Viestejä 369
Viestejä 369
0
Mä pyrkisin pitään sen vaikka karran kahdessa viikossa. Itsellä herkkupäivä kerran 2-3 viikossa. Mulla kun helposti lipsahtaa se muuten parinkin päivän mässäilyks. Mutta itsekuristahan se on kiinni..
Itse tein niin kun pudotin aiemmin vajaa 20 kg että merkkasin kalenteriin kolmen viikon välein mässypäivän ja pidin siitä kii..
Itse tein niin kun pudotin aiemmin vajaa 20 kg että merkkasin kalenteriin kolmen viikon välein mässypäivän ja pidin siitä kii..
la 4.8.2012
Viestejä 10
Viestejä 10
0
Ja täältä haluaisin myös muistuttaa että mässypäivät voi toteuttaa myös terveellisimmillä mässyillä ilman että kalorit kipuaa taivaisiin 
Esim.
Tekee mieli jäätelöä?
Oma mansikkajäätelö (purkki) (Nestle)
Yhteensä: 441kcal
Tekee mieli suklaista jäätelöä? Osta jäätelöpuikko Ben &Jerryn sijaan
Esim. Classic Kermatoffee, annos 87g
Yhteensä: 374kcal
Itse kun tekee mieli jotain niin ostan pienempiä määriä kun aikoinaan ostoskärry ryöppysi mässyistä. Ison sipsipussin sijaan pienempi pussi, suklaalevyn sijaan suklaapatukka, jos tilaa pizzan niin ei tilaa tuplajuustolla ja kaikista rasvaisimmilla täytteillä (tai tekee itse kevyemmän pizzan), Subwaylla on myös sairaan hyviä patonkeja vähemmillä kalorimäärillä ja jos haluaa hamppariaterian niin isojen ranskalaisten sijaan pienet ja kevyt-cokis
Nyt kun yritän pysyä tavoitepainossa niin määrät ovat pienentyneet huimasti sitä mitä aikoinaan kiskoi ja tilalle oon löytänyt kevyempiä vaihtoehtoja.
Pakkasessakin on aina Pirulo-mehujääboksi; yhdessä on 70kcal joten se ei maata kaada
Ja sekään ei maata kaada jos joskus repsahtaa oikein kunnolla. Tärkeintä on vaan hyväksyä asia ja palata vain takaisin ruotuun eikä syödä morkkikseen vielä lisää. Laihdutin 1,5 vuotta ja päähän siinä olisi räjähtänyt jos ei koskaan olisi sortunut!
Mutta sen takia liputan näiden "kevennettyjen versioiden" puolesta koska kun on päässyt siihen tavoitepainoonsa niin jos ruokailutottumukset eivät muutu noin muuten niin vaarana on se että kilot tulevat takaisin.
Nyt kun olen tavoitepainossani niin se asia on konkretisoitunut oikein kunnolla; samaan malliin ei voi enää mässätä kuin ennen tai se paino lähtee kohoamaan uudestaan.
Nykyään mulla ei ole mässypäiviä ollenkaan; jos jotain todella tekee mieli niin syön kevyemmin sinä päivänä noin muuten (mutta en skippaa aterioita) ja katson sitten kaupassa mihin päivän kalorit "riittävät" ja ostan pienen määrän sitä mitä tekee mieli ja katson että kalorit eivät ylity. Plussaa on jos olen harrastanut liikuntaa mistä tulee se 300-500kcal lisäkaloria käytettäväksi.
Koska ainut mikä loppupeleissä merkitsevät ovat ne kalorit. Suklaapatukka ei lihota vain siksi koska se on suklaapatukka. Mutta terveellistä se ei tietenkään ole jokapäivä syödä korkea sokeri/rasvapitoista prosessoitua ruokaa tai varsinkaan se että korvaisi aterioita mässyillä.
Tulipas pitkä sepustus mutta sitä halusin vain tuoda esille että laihduttaminen/painonhallinta ei tarkoita kuitenkaan sitä että mitään hyvää ei saisi koskaan syödä. Kyse on vain laadusta ja määrästä ja niistä kaloreista. Kaupat ovat myös pullollaan mm. kevyitä suklaasoijajuomia, kuivatettuja omenalastuja ja kaikenlaisia muita kevyt-herkkuja jotka ovat sekä terveellisiä että hyviä ja joita voi huoletta valita ostoskärryyn.
Itse katsastelen kaupassa aina uutuuksia ja olen huomannut että varsinkin isoimmissa kaupoissa oikeasti terveelliset naposteltavat ovat lisääntyneet, esimerkkinä nuo omenalastut jotka on pelkästään kuivatettu rapeiksi ja that's it Vielä kun hinnat eivät olisi niin korkeita... 
Esim.
Tekee mieli jäätelöä?
Oma mansikkajäätelö (purkki) (Nestle)
Yhteensä: 441kcal
Tekee mieli suklaista jäätelöä? Osta jäätelöpuikko Ben &Jerryn sijaan
Esim. Classic Kermatoffee, annos 87g
Yhteensä: 374kcal
Itse kun tekee mieli jotain niin ostan pienempiä määriä kun aikoinaan ostoskärry ryöppysi mässyistä. Ison sipsipussin sijaan pienempi pussi, suklaalevyn sijaan suklaapatukka, jos tilaa pizzan niin ei tilaa tuplajuustolla ja kaikista rasvaisimmilla täytteillä (tai tekee itse kevyemmän pizzan), Subwaylla on myös sairaan hyviä patonkeja vähemmillä kalorimäärillä ja jos haluaa hamppariaterian niin isojen ranskalaisten sijaan pienet ja kevyt-cokis
Nyt kun yritän pysyä tavoitepainossa niin määrät ovat pienentyneet huimasti sitä mitä aikoinaan kiskoi ja tilalle oon löytänyt kevyempiä vaihtoehtoja.
Pakkasessakin on aina Pirulo-mehujääboksi; yhdessä on 70kcal joten se ei maata kaada
Ja sekään ei maata kaada jos joskus repsahtaa oikein kunnolla. Tärkeintä on vaan hyväksyä asia ja palata vain takaisin ruotuun eikä syödä morkkikseen vielä lisää. Laihdutin 1,5 vuotta ja päähän siinä olisi räjähtänyt jos ei koskaan olisi sortunut!
Mutta sen takia liputan näiden "kevennettyjen versioiden" puolesta koska kun on päässyt siihen tavoitepainoonsa niin jos ruokailutottumukset eivät muutu noin muuten niin vaarana on se että kilot tulevat takaisin.
Nyt kun olen tavoitepainossani niin se asia on konkretisoitunut oikein kunnolla; samaan malliin ei voi enää mässätä kuin ennen tai se paino lähtee kohoamaan uudestaan.Nykyään mulla ei ole mässypäiviä ollenkaan; jos jotain todella tekee mieli niin syön kevyemmin sinä päivänä noin muuten (mutta en skippaa aterioita) ja katson sitten kaupassa mihin päivän kalorit "riittävät" ja ostan pienen määrän sitä mitä tekee mieli ja katson että kalorit eivät ylity. Plussaa on jos olen harrastanut liikuntaa mistä tulee se 300-500kcal lisäkaloria käytettäväksi.
Koska ainut mikä loppupeleissä merkitsevät ovat ne kalorit. Suklaapatukka ei lihota vain siksi koska se on suklaapatukka. Mutta terveellistä se ei tietenkään ole jokapäivä syödä korkea sokeri/rasvapitoista prosessoitua ruokaa tai varsinkaan se että korvaisi aterioita mässyillä.
Tulipas pitkä sepustus mutta sitä halusin vain tuoda esille että laihduttaminen/painonhallinta ei tarkoita kuitenkaan sitä että mitään hyvää ei saisi koskaan syödä. Kyse on vain laadusta ja määrästä ja niistä kaloreista. Kaupat ovat myös pullollaan mm. kevyitä suklaasoijajuomia, kuivatettuja omenalastuja ja kaikenlaisia muita kevyt-herkkuja jotka ovat sekä terveellisiä että hyviä ja joita voi huoletta valita ostoskärryyn.
Itse katsastelen kaupassa aina uutuuksia ja olen huomannut että varsinkin isoimmissa kaupoissa oikeasti terveelliset naposteltavat ovat lisääntyneet, esimerkkinä nuo omenalastut jotka on pelkästään kuivatettu rapeiksi ja that's it
Vielä kun hinnat eivät olisi niin korkeita... la 4.8.2012
Viestejä 885
Viestejä 885
0
Herkkupäivä sinällään ainakin oman kokemuksen mukaan pitää painonpudotuksen käynnissä, MUTTA riippuu siitä,mitä syö. Jos on esim. VHH:lla, niin hiilareita kehiin 2 viikon intervallilla esim. hedelmistä ja salaatista yms., ei niinkään pizzasta.Koska ainut mikä loppupeleissä merkitsevät ovat ne kalorit. Suklaapatukka ei lihota vain siksi koska se on suklaapatukka. Mutta terveellistä se ei tietenkään ole jokapäivä syödä korkea sokeri/rasvapitoista prosessoitua ruokaa tai varsinkaan se että korvaisi aterioita mässyillä.InstantKarma kirjoitti...
...laihduttaminen/painonhallinta ei tarkoita kuitenkaan sitä että mitään hyvää ei saisi koskaan syödä. Kyse on vain laadusta ja määrästä ja niistä kaloreista.
Pidempi aikaväli on parempi (esim. juurikin 2 vkoa), koska siinä ajassa makuhermot ainakin itsellä ehtii tottua jo hiukan ei-niin-makeaan ruokaan, jolloin saatat himoita mäkkäriruokaa, mutta hampparin tullessa eteen, rasvan haju lähinnä etoo ja moni asia maistuu "liian makealta".
Mitä kaloreihin, laatuun ja määrään tulee niin itse elin pitkän aikaa pitkälle prosessoiduilla ruuilla: mikropizzat, mikroateriat, hampparit jne. Kaloreissa jäin kuitenkin jatkuvasti vajaalle enkä saanut oikeita ravinteita, muttakehon koostumus muuttui sisäisesti (rasvaa kertyi,kolesteroli nousi ja lihaksia ollut nimeksikään) ja loppupeleissä paino myös alkoi nousta. Kalorimäärääkin tärkeämpää on ruuan laatu: jos syö oikeanlaista ruokaa ei a) tee mieli roskaruokaa samalla tavalla, b) ei tule nälkä yhtä nopeasti c) keho voi paljon paremmin ja homma toimii myös sisäisesti, ei vain ulkoisena painonpudotuksena.
On hyvä muistaa, että jos kalorit ovat miinuksella pitkään, joskus kunnon överiksi vetäminen tekee kropalle ihan hyvää. Se ei ehkä tunnu hyvältä seuraavana päivänä, mutta treeni tulee kulkemaan ihan eri tavalla ja kroppa päästää kyllä irti turvotuksesta, joka ylimääräisistä hiilareista (joita herkut usein ovat) tulee. Itse vedin joskus dieetillä 4 kuukauden aikana 4 herkkupäivää. Olo oli järkyttävä, mutta paino jatkui tippumistaan. Mutta mulle silloin herkkua olikin leipä, pasta ja hedelmät, joita en karpatessa vetänyt juuri ollenkaan :P
la 4.8.2012
Viestejä 739
Viestejä 739
+1
Samoilla linjoilla Jaanafeverin kanssa. Itse suosin pääsääntöisesti ns. puhtaita raaka-aineita jotka ovat mahdollisimman vähän prosessoituja eli ei mitään 4 % kermoja, rasvatonta maitoa, yms. kevyt tuotteita jotka sisältävät enemmän hiilareita kuin vastaava rasvallinen tuote. Eli hiilareita pyrin välttämään... Onneksi vähähiilarisia herkkuja on myös!
Jos tilaan pizzan (n. kerran 2 viikossa) tilaan sen lempitäytteillä (kinkku, herkkusieni, aurajuusto) ja yleensä aina tuplajuustolla mutta semmoisesta paikasta jossa on mahdollisemman ohut tai pienempi pohja.
Jos tilaan pizzan (n. kerran 2 viikossa) tilaan sen lempitäytteillä (kinkku, herkkusieni, aurajuusto) ja yleensä aina tuplajuustolla mutta semmoisesta paikasta jossa on mahdollisemman ohut tai pienempi pohja.
su 5.8.2012
Viestejä 887
Viestejä 887
0
Pakko nyt täsmentää sellainen asia että enhän minäkään nyt jokapäivä herkuttele!Samoilla linjoilla Jaanafeverin kanssa. Itse suosin pääsääntöisesti ns. puhtaita raaka-aineita jotka ovat mahdollisimman vähän prosessoituja eli ei mitään 4 % kermoja, rasvatonta maitoa, yms. kevyt tuotteita jotka sisältävät enemmän hiilareita kuin vastaava rasvallinen tuote. Eli hiilareita pyrin välttämään... Onneksi vähähiilarisia herkkuja on myös!
Jos tilaan pizzan (n. kerran 2 viikossa) tilaan sen lempitäytteillä (kinkku, herkkusieni, aurajuusto) ja yleensä aina tuplajuustolla mutta semmoisesta paikasta jossa on mahdollisemman ohut tai pienempi pohja.
Mullakin ruokavalio on ehkä lähimpänä zonea, hiilarit keikkuu 100 molemmin puolin ja joskus ylikin, en niitä enää niin tarkkaan seuraa. Ruoat teen pääasiassa itse.
Itellä on vielä kilpparin vajis että jos eineshöttöjä vaan vetelisin jokapäivä niin vointi olisi aika uupunut, been there, done that Mutta yritin nyt tuoda lähinnä vaihtoehtoista näkökulmaa "kerran viikossa tiettynä päivänä"-herkutteluun ja annoskokoihin/määriin.
Jos ruoan laatu noin muuten on hyvää niin eiväthän nuo herkuttelut ojaan kaada kunhan peruslinjat on selvillä ja herkuttelee kohtuudella.
ma 6.8.2012
Viestejä 885
Viestejä 885
0
Mielestäni on tärkeää ymmärtää myös ero herkkupäivän ja mättöpäivän välillä. Itse käsitän nämä termit siten, että herkkupäivänä voi syödä joitain sellaisia herkkuja mitä muuten itseltään kieltää, mutta edelleen pysytään kohtuullisissa kaloreissa/kaloritavoitteen ylityksissä. Mättöpäivä taas on päivä, jolloin syödään paljon täysin kontrolloimattomasti.
En usko että mikään projekti menee pilalle tolkullisesta herkkupäivästä, vaikka varmastikin lähestymistapa, jolloin herkut ovat sinänsä sallittuja, mutta pidetään ne kohtuullisissa määrissä ja yritetään suunnata herkutteluja järkevämpään suuntaan, on pitkällä tähtäimellä fiksumpaa.
Oma henkilökohtainen ongelmani on, että kohtuus on jokseenkin tuntematon käsite minulle ja jos aloitan herkuttelun, huomaan pian syöväni täysin käsittämättömiä määriä asioita, joilla ei kertakaikkiaan ole mitään ravintoarvoa niiden sisältämän energian lisäksi.
Tällä hetkellä minulla on visio siitä, että saavutettuani tavoitepainoni, voisin viikonloppuisin ja lomilla syödä "normaalisti" ja kaloreita laskematta ja korjaisin sitten saldoja viikolla. Katsotaan miten se toimii, kunhan ensin pääsen sinne tavoitepainoon.
En usko että mikään projekti menee pilalle tolkullisesta herkkupäivästä, vaikka varmastikin lähestymistapa, jolloin herkut ovat sinänsä sallittuja, mutta pidetään ne kohtuullisissa määrissä ja yritetään suunnata herkutteluja järkevämpään suuntaan, on pitkällä tähtäimellä fiksumpaa.
Oma henkilökohtainen ongelmani on, että kohtuus on jokseenkin tuntematon käsite minulle ja jos aloitan herkuttelun, huomaan pian syöväni täysin käsittämättömiä määriä asioita, joilla ei kertakaikkiaan ole mitään ravintoarvoa niiden sisältämän energian lisäksi.
Tällä hetkellä minulla on visio siitä, että saavutettuani tavoitepainoni, voisin viikonloppuisin ja lomilla syödä "normaalisti" ja kaloreita laskematta ja korjaisin sitten saldoja viikolla. Katsotaan miten se toimii, kunhan ensin pääsen sinne tavoitepainoon.
ma 6.8.2012
Viestejä 779
Viestejä 779
0
Mä saavutin tavoitepainon melkein kohta puoli vuotta sitten ja nyt se on ollu sitten sitä tasapainoiluaMielestäni on tärkeää ymmärtää myös ero herkkupäivän ja mättöpäivän välillä. Itse käsitän nämä termit siten, että herkkupäivänä voi syödä joitain sellaisia herkkuja mitä muuten itseltään kieltää, mutta edelleen pysytään kohtuullisissa kaloreissa/kaloritavoitteen ylityksissä. Mättöpäivä taas on päivä, jolloin syödään paljon täysin kontrolloimattomasti.
En usko että mikään projekti menee pilalle tolkullisesta herkkupäivästä, vaikka varmastikin lähestymistapa, jolloin herkut ovat sinänsä sallittuja, mutta pidetään ne kohtuullisissa määrissä ja yritetään suunnata herkutteluja järkevämpään suuntaan, on pitkällä tähtäimellä fiksumpaa.
Oma henkilökohtainen ongelmani on, että kohtuus on jokseenkin tuntematon käsite minulle ja jos aloitan herkuttelun, huomaan pian syöväni täysin käsittämättömiä määriä asioita, joilla ei kertakaikkiaan ole mitään ravintoarvoa niiden sisältämän energian lisäksi.
Tällä hetkellä minulla on visio siitä, että saavutettuani tavoitepainoni, voisin viikonloppuisin ja lomilla syödä "normaalisti" ja kaloreita laskematta ja korjaisin sitten saldoja viikolla. Katsotaan miten se toimii, kunhan ensin pääsen sinne tavoitepainoon.
Laihduttaessa meni vähän yli vuosi ja yhteensä lähti n. -35kg.Toisinaan tuntunu että tää tasapainoiluhan on vaikeampaa kuin itse laihdutus, mutta nyt on alkanu huomaamaan että oon alkanu osata herkutella (ei mättää
) ihan silloin tällöin kohtuudella ja paino pysyy silti samassa 
Nyt muutenkin oon alkanu miettimään sitä kohtuus-asiaa, koska sillon kun laihdutti niin kaikki herkut oli jotenkin "Kielletty"-listalla ja tuntui että niitä tekee tämäntakia melkein vieläkin enemmän mieli
Usein herkuttelupäivät muuttuikin sitten ihan totaalisiksi mättöpäiviksi kun "kerran sai nyt syödä". Ihankuin olisi ollut suorastaan pakko syödä melkein pahoinvointiin asti 
Painoa tietenkin tuli sitten lisää ja se piti saada taas pois ja sehän tapahtui kaloreita vähentämällä. Ja siinä sitä sitten jojoiltiin.. 
Syömishäirötaustaa löytyy ja paljon ahmimista, "Paastoa ja ahmi"-kausia, ylensyöntikausia, bulimisia kausia ja paino heitellyt vuosien aikana melkoisesti. Tasapainoa taas ei ole ollut missään vaiheessa. Kalorilaskurissa taisin laihduttaa oikeasti terveellisesti ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ja samalla meni elämäntavat remonttiin, epäterveelliset, syömishäiriöiset, kaikki. Tajusin että nyt tämä kierre pitää saada katkeamaan, ei näin voi elää. Mutta jotenkin laihdutuksen loppuvaiheilla/nyt tasapainoillessa on alkanut ymmärtää että sitten kun on tavoitepainossa niin ei sekään tarkoita sitä ettei koskaan saa syödä mitään hyvää tai lihoo takaisin. Ja oon alkanut oppia tekemään niitä "pieniä valintoja"
Kuten ottaa kahvin kanssa kerrankin hyvä pala kakkua tai spontaanisti jäätelöpuikko kesäisenä päivänä ja kattoa vaan summittaisesti ettei kalorit mene hirveästi ylitte ja että pysyy kohtuudessa. Koska sehän sitä elämää on oikeasti ja oli ennen laihdutusta varmaan monilla, paitsi että kakku ja jäätelöpuikko saatto mennä kerrallakin (ainakin mulla)
Ja siitähän ne kilot mulla sitten tulikin...Mutta nyt otan Ben&Jerryn sijaan Oma-jäätelön (huikaiseva kaloriero), pizzan sijaan otan tortillan, suklaapatukan levyn sijaan ja sallin ittelleni sen että jos oikeasti himo iskee niin saan ostaa. Jotenkin tää käänteispsykologia toimii ainakin mulla: eipä tee enää niin hirveästi mielikään, kun nyt saa hyvällä omallatunnolla sitten syödä.
Ja kesäisistä herkuista en oo joutunu tinkimään sitten yhtään! Oon syöny vaan pienempiä määriä.
Ja jokseenkin hullua on myös se että nyt kun en enää vedä niitä mättöpäiviä ja oon oppinu herkuttelemaan kohtuudella, niin paino meinaa pudota ainavaan vaikken ees halua! 
Väkisinkin sitä nyt miettii että jos näin olisin osannu tehdä laihduttamisen aikana niin olisin saattanu päästä paljon helpommalla ilman turhia morkkiksia ja varsinkin ilman morkkissyömisiä.
Mä en olisi ikinä uskonut että oppisin kohtuudella herkuttelemaan, mutta opin silti.
Ja että todellakin on mahdollista ns. "syödä kakku ja säästää se". Oikein sanan varsinaisessa merkityksessä. ma 6.8.2012
Viestejä 885
Viestejä 885
+1
Mä en olisi ikinä uskonut että oppisin kohtuudella herkuttelemaan, mutta opin silti.
Kuulostaa tosi hyvältä! Juur tota yritän tässä pikkuhiljaa opetella, kun on noin kilot kertaalleen jo tulleet laiduttamisen jälkeen takas. Jonkinlaista aavistusta käänteispsykologian toimivuudesta alkaa mullakin jo olla, joten sillä tiellä jatketaan! Tämän kun olisi tosiaan tajunnut jo vuosia sitten, olis elämä ollu niin paljon helpompaa, mutta hidasta korvien välin säätöä tämä taitaa olla muutenkin koko elämä, joten miksei sitten syömiseen suhtautuminen?
ma 6.8.2012
Viestejä 22
Viestejä 22
0
Saatan kuulostaa turhalle känkkäränkälle ja tosikolle, MuttA omaksi mielipiteekseni on muodostunut jotakuinkin lohduton ja epätoivoinen mielenkuva:
Ihminen on tehty syömään liikaa.
Yksinkertaisesti.
Nälkää on aina nähty (historiassa), joten siihen nähden elimistöltä voi mielestäni turhaan odottaa, että se antaisi ”pidä painosi” signaalin.
Jos liikkuu paljon paino pysyy tai jopa laskee, sen allekirjoitan.
Ihminen on tehty syömään liikaa.
Yksinkertaisesti.
Nälkää on aina nähty (historiassa), joten siihen nähden elimistöltä voi mielestäni turhaan odottaa, että se antaisi ”pidä painosi” signaalin.
Jos liikkuu paljon paino pysyy tai jopa laskee, sen allekirjoitan.
ma 6.8.2012
Viestejä 369
Viestejä 369
0
En ole samaa mieltä.Ihminen on tehty syömään liikaa.
Yksinkertaisesti.
Nälkää on aina nähty (historiassa), joten siihen nähden elimistöltä voi mielestäni turhaan odottaa, että se antaisi ”pidä painosi” signaalin.
Jos liikkuu paljon paino pysyy tai jopa laskee, sen allekirjoitan.
Etkä kuulosta känkkäränkältä.
Väitteesi kuitenkin herätti muutamia ajatuksia:
Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen ja kehoni pysyy suhteellisen vaivattomasti tietyissä painorajoissa. Kehoni koostumus voi muuttua kyllä ruokavalion mukaan, mutta paino on enemmän tai vähemmän sama söin sitten pizzaa tai rahkaa. Välillä syön suuresti yli kulutuksen eikä nälkä lopu millään, toisena päivänä tuntuu, ettei ole nälkä ollenkaan.
Itse olen aina ollut huono syömään. Päinvastoin en ole koskaan pitänyt itseni ähkyyn syömisestä. Perheessämme kukaan ei ole ylipainoinen eikä maha roiku. Aktiivisa olemme kyllä, mutta emme mitään himoliikkujia kukaan.
Minua ei ole lapsena pakotettu syömään lautasta tyhjäksi, en ole ollut ammattiurheilija enkä ole ennen 17-ikävuotta harrastanut liikuntaa pysyäkseni tietyssä kunnossa, annokseni ovat aina näyttäneet normilautasella pieneltä jne. En ole ollut syömishäiriöinen enkä koe koskaan tuijottaneeni ulkomuotoa mitenkään sairaalloisesti.
Herää kysymys: miksi en sitten koe suurta himoa vetää kaloreita naamaani pyrkiäkseni "suurempaan syömismäärään" eskaloituvasti?
Olen pohtinut tätä aiemminkin.
Minä kuuntelen kehoani. Syön hitaasti. Vaikka olisin ravintolassa, lopetan syömisen kun olen täynnä, ihan sama kuinka paljon lautasella on jäljellä. Sosiaalista syistä moni kokee tämän vaikeaksi ja tokihan aivot mielellään palkitsevat roskaruuan syömisen ruuan koostumuksen ja savannitasolla -elävien geenien takia (nopea energia on ollut aiemmin ihmiselle selviytymisen edellytys ja historia nyky-yhteiskunnan kaltaisessa ruokataloudessa on niin nuori, etteivät aivot tähän ole vielä ehtineet tottua), tästä olen samaa mieltä. Tämä selittää sen, miksi korkeakalorinen ruoka on a) suosittua ja b) hyvää = aivot keräävät vararavintoa, joka tosin nyky-yhteiskunnassa on tarpeetonta. Mutta mutta..
Ihmistä ei kuitenkaan ole tehty syömään liikaa. Vai kuinka selittäisitte miksi moni ihminen kykenee pysymään suhteellisen helposti tietyssä painossa ilman kalorien kartoitusta tai liikunnan lisäämistä/vähentämistä? Miksi kaikki eivät liho, vaikkeivat harrastaisi erityisesti liikuntaa tai katsoisi mitä suuhunsa laittavat? Eikö ensimmäinen väittämä johtaisi siihen, että ihminen lihoisi vähemmistäkin plussakaloreista ja suurin osa maapallon ihmisistä olisi lähellä kuolettavaa ylipainoa? Entä jos ihminen on tehty syömään liikaa ja tätä kautta lihomaan, miksi BL:ssä ihmisillä paino putoaa alussa niin kovaa vauhtia aktiivisuuden lisääntyessä (kun on mistä pudottaa), mutta sitten hiljenee kun aletaan olla lähellä ns. "normaalipainoa"? Eikö se anna viitettä siitä, että tietyn pisteen jälkeen "liikaa syöminen" ei ole koodatun DNA:mme tavoite?
Haluaisin myös sanoa näin yleisenä huomiona, joka tuli mieleen, että niin syömisessä kuin muussakin elämässä, ettei ihminen ole geeniensä orja
. Se, että hänellä on taipumus esimerkiksi alkoholismiin, ei tarkoita, että hänestä automaattisesti tulisi alkkis, vaikka alkoholia olisikin saatavilla. Ihmisen etuotsalohko on sen verran kehittynyt, että moni asia elämässä on valinta. Otatko pullaa vai ruisleipää? Menetkö lenkille vai jäätkö kotiin? Noudatatko opittuja syömismalleja vai opetteletko kokonaan uuden? Mielestäni juuri viimeksimainitulla on suuri vaikutus. Esimerkiksi lapset ovat usein "syynä" liikkumattomuuteen "kun ei ole aikaa", vaikka juuri lasten kanssa olisi helppo kerryttää hyötyliikuntaa. Vedäpä lasta pulkassa isoissa kinoksissa tai mene juoksemaan kun lapsi polkee pyörää ja yritä pysyä perässä. Ota osaa jalkapallopeliin tai vie lapsi lapsiparkkiin kun menet käymään salilla.Jos haluaa erilaisia tuloksia kuin historiassaan on saavuttanut (tai ollut saavuttamatta),on toimittava eri tavalla kuin on aiemmin toiminut. Pois omalta mukavuusalueelta ja uutta opettelemaan. Saan varmaan tällä kommentilla paljon kritiikkiä niskaani, mutta geenit aiheuttavat vain murto-osan siitä lihomisesta mitä usea täälläkin KL:ssä pudottelee. Tunteiden käsitteleminen syömisellä, ruuan saatavuus, liikunnan suhteellinen osuus, työn fyysisen aktiivisuuden väheneminen - ovat varmasti listassa korkeammalla kuin geenit.
- opettele tunnistamaan/nimeämään tunteesi
- erota tunnereaktio, tylsistyminen, jano ja nälkä toisistaan
- tiedosta syömismallisi ja opettele siitä pois. Alussa hankalaa, mutta vanha koirakin oppii uusia temppuja ja palkitsevaa pidemmällä tähtäimellä.
- huomaa pieni kehitys ja nosta tavoitetta sitä mukaa, kunnes saavutat sen mihin pyrit.
- uudista arvomaailmasi: jos tärkeää ovat karkit, ravintolaruoka ja suuri määrä kakkuja, ei laihuus ehkä ole realistinen tavoite. Uudet elämäntavat vaativat tukevia toimenpiteitä muuhunkin elämään.
Ihminen usein on oman itsensä suurin este. Se mentaalinen blokki, joka estää minua seisomasta käsilläni tai opettelemasta sitä, voi yhtä hyvin ilmentyä monessa eri muodossa. Kun meinaat kysyä"miksi" tai"en pysty", kysy "miksi ei". Jos et osaa kuvitella itseäni laihana, voi tarpeeksi pitkäjänteisten tavoitteiden asettaminen olla hankalaa kun ylipainoa on runsaasti. Mutta jos joku muu on pystynyt omiin tavoitteisiinsa (mainitaan nyt vielä vaikka ne BL -voittajat), miksi sinä et siihen pystyisi? Kuinka moni syy on oikeasti suojamuuria oman mukavuusalueen ympärille kuin aito syy, ettei mitään liikuntaa voi harrastaa?
Oikeasti? Kuinka monelta ihmiseltä esimerkiksi lääkäri kieltää KAIKEN liikunnan?
Ei, en pidä edelleenkään Braveslicea känkkäränkkänä.
Mutta uskon vahvasti siihen, että ihminen usein aliarvioi omia kykyjään niin henkisesti kuin fyysisesti.Minä bulkkasin ja dieettasin muutama vuosi sitten huvikseni. Halusin sen kropan oikeasti, jonka näin pääni sisällä. Moni piti hulluna, osa tärähtäneenä, sain kuulla paljon kettuilua syömisestä ja salilla käymisestä, mutta kas vain: minä sain tuloksia. Minä olin sellainen kuin olin aina halunnut olla fyysisesti. Näin mihin itse pystyin ja opin paljon asioita, joita voin soveltaa muillakin elämänosa-alueilla, ei vain urheilussa. On ihmisen omasta vaakakupista kiinni, mitä ja miten paljon hän on valmis vanhaa elämäänsä "uhraamaan" tai oikeammin "muuttamaan", jotta saavuttaisi jotain.
Summa summarum:
"Unelmien ja tavoitteiden ainoa ero on aikataulu. Tavoitteilla on sellainen."
Kaikella rakkaudella, Jaanafever
ma 6.8.2012
Viestejä 739
Viestejä 739
+5
Pakko on Jaanafeverille kommentoida, että minäkin pysyin helposti 50-kiloisena ensimmäiseen raskauteeni saakka 28-vuotiaaksi. Itse asiassa olin pitkään suorastaan alipainoinen. Ensimmäistä lasta odottaessa lihoin 22 kiloa ja sen jälkeen painon ylläpitäminen ei olekaan ollut ihan niin helppoa. Tähän lienee useita syitä, joita ensimmäisenä tulee mieleen: aineenvaihdunnan muuttuminen, liikuntatottumusten muuttuminen ja elintapojen muuttuminen lapsiperheessä.
Tosin mun on myönnettävä, että mun herkuttelutottumukset ovat suorastaan järkyttävät, kunten eilisestä ruokalistasta vai todeta. Eilen nimittäin taas "vähän lipsahti lapasesta" ja meni mättöpäivän puolelle.
Tosin mun on myönnettävä, että mun herkuttelutottumukset ovat suorastaan järkyttävät, kunten eilisestä ruokalistasta vai todeta. Eilen nimittäin taas "vähän lipsahti lapasesta" ja meni mättöpäivän puolelle.
ti 7.8.2012
Viestejä 779
Viestejä 779
+1
Kerrassaan erinomainen kirjoitus Jaanafeveriltä! ti 7.8.2012
Viestejä 105
Viestejä 105
+2
Samaa mieltä, erinomainen!
ti 7.8.2012
Viestejä 885
Viestejä 885
0
Ansku67 kanssa samoilla linjoilla, tosin itselläni se paino pysyi ekan kolmen lapsen ja alle 30v iän ajan kurissa, neljäs lapsi, +20kg kun ei saanut rasittaa itseään raskauden puolivälin jälkeen, pikkuvauva-aikana omien hevosten myynti jne ja lopputulos on se, etten vieläkään ole palannut mittoihin ennen raskautta vaan kiloja on yhä 7-10, punnituspäivästä riippuen. Välillä sujuu tuo syöminen, nyt viime aikoina ei taas millään, kaikki vastustaa.
ti 7.8.2012
Viestejä 87
Viestejä 87
0
Olisi kiva kuulla aktt, miten olet tuon herkkupäivän pitänyt ja miten paino laskenut? Itse olen nyt aloittamassa urakkaani. Raskauden jälkeen pitäisi saada n.10kg pois. Itse teen niin, että juhlissa en laske kaloreita(ehkä n.1krt/kk). Ja ensin pitää saada n.5kg pois painosta, jonka jälkeen saan pitää 1krt/vko karkkipäivän, jolloin syön n.yhden pussin karkkia ja jäätelöä.
ke 8.8.2012
Viestejä 5
Viestejä 5
0
Mulla on koko ajan ollut 1 karkkipäivä viikossa (siis pienipussi kerrallaan) ja muita herkkuja kohtuudella normaalin syömisen lomassa. Toimii ihan hyvin ellei ole mitään erikoista elämässä mikä vetäis överiks.
ke 8.8.2012
Viestejä 836
Viestejä 836
0
Eihän siinä herkkupäivässä (tai herkkujen syömisessä yleisesti) mitään sen mystisempää ole kuin kalorien laskenta. Yhdestä karkkipussista tulee helposti 1000 kaloria, joten se on sitten vaan pois jostain muusta. Jos on yksilöllistä taipumusta siihen, että mopo karkaa käsistä, voi helposti käydä niinkin, että yhdellä herkkupäivällä tulee kuitattua koko edeltävän viikon vajeet
to 9.8.2012
Viestejä 105
Viestejä 105
+1
Jaanafever, hieno kirjoitus
Valitettavasti se ei poista, vain päinvastoin, vahvistaa sanomaani. Sinä kiinnität syömiseen huomiota suhteellisen paljon sekä korostat että ihminen ei ole geeniensä orja.
Toisin sanoen uskot, että ihminen on tehty syömään liikaa, mutta sitä voi hallita järjellä?
Valitettavasti se ei poista, vain päinvastoin, vahvistaa sanomaani. Sinä kiinnität syömiseen huomiota suhteellisen paljon sekä korostat että ihminen ei ole geeniensä orja.
Toisin sanoen uskot, että ihminen on tehty syömään liikaa, mutta sitä voi hallita järjellä?
pe 10.8.2012
Viestejä 369
Viestejä 369
0
Äh.Valitettavasti se ei poista, vain päinvastoin, vahvistaa sanomaani. Sinä kiinnität syömiseen huomiota suhteellisen paljon sekä korostat että ihminen ei ole geeniensä orja. Toisin sanoen uskot, että ihminen on tehty syömään liikaa, mutta sitä voi hallita järjellä?
Väärin.
(Sikäli se kun nyt on oleellista, niin kerrottakoon, että mä en ole aina tiennyt kaloreista tai liikunnasta, silti en koskaan ylipainoinen.)Mä yritän nyt kovasti nähdä tuon sun näkökulman tässä ja tulin tulokseen, että nyt puhutaan varmaan harmaan eri sävyistä. Evoluution kannalta ihminen on kyllä tehty varastoimaan rasvaa- MUTTA ei päätavoite eläimen selviämisessä ole läskin hankinta, koska liiallisuuksiin mennessään se vain haittaa selviämistä ja geenien eteenpäin viemistä. Tarkoitan tällä sitä, että on eri asia syökö ihminen sen verran, että hän päätyy painamaan vaikka 10-20kg enemmän kuin normi vai onko ihminen seuraavan Biggest Loserin hakija.
Jos nyt miettii tätä keskeistä kysymystä: 1) onko ihminen tehty syömään liikaa? ja väitettä 2) ihmisen oma kroppa ei pyri pitämään painoa tietyissä rajoissa ja/tai ilmoita, että "Ei enää ruokaa kiitos." Niin tälläistä löysin
Eräs nettiartikkeli Nestleltä sanoi näin: "The body is in a state of continual hunger—its default position.But several factors work to curtail the hunger instinct, such as the presence of food in the digestive tract, or the flow of nutrients in the blood. When these satiety factors dissipate, the body again demands food.In the quest to balance hunger and satiety, the gut brain and big brain communicate via neural signals. When food enters the stomach, the stomach stretches, and the gut brain sends a neural message to the big brain. The gut brain also knows when there are nutrients in the gastrointestinal tract, stimulating the release of peptides into the blood and resulting in another message to the brain." (http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704279704576101981864235672.html)
Kertoo siitä, että vaikka olisimmekin jatkuvasti nälässä, meillä on silti synnynnäisiä keinoja hallita nälkää. ILMAN keskittymistä ruokaan, kaloreihin tai liikuntaan. Ilman näitä keinoja meidät olisi tehty vain syömään.
Painon pysyminen samassa - artikkeli
(http://www.eatwithoutguilt.com/do-you-know-when-to-stop-eating)
"A key element in keeping your weight down is whether you use internal or external cues to signal that it’s time to put down your fork and step away from the table. Last year researchers at Cornell University studied people in the U.S. and France to better understand how they decide they’ve had enough to eat. The researchers found that the more people relied on external cues, the heavier they were. External cues are just what the terms says, outside signals – like an empty plate or the end of a TV show – that tell people when to stop eating.
Those who used internal cues – like feeling full – were more likely to be of normal weight. Not surprisingly, it was the French who most often used internal cues. This is a key reason why they stay slim while still eating high-fat foods such as pastry and cheese."
Minun käsitykseni tästä asiasta on, että vaikka alkukantainen osa aivoistamme olisikin nälkäinen 24/7, itsesäätelyvaisto silti ilmoittaa esim. hormonein milloin ruoka riittää. Tämä antaisi ymmärtää, ettei ihmistä ole tehty syömään/lihomaan täysin rajattomasti. Uskon edelleen vakaasti, että jokaisella ihmisellä on tietty painohaarukka, jossa tämä pysyy suhteellisen pienellä työllä juurikin aiemmin mainituista syistä.
Noh, miksi sitten lihomme tahtomattamme?
Meidän kehomme viestejä ovat sotkeneet monetkin asiat evoluution mennessä eteenpäin: olemme alkaneet kypsentää ruokamme, viljellä kasveja ja kasvattaa eläimiä. Ryhmäkoko on suurentunut. Elämme pidempään. Meidän kulttuurimme on kehittynyt ja olemme siirtyneet ylemmäs tarpeidemme hierarkiassa (vrt. Maslow tarvehierarkia). Näin ollen syöminen ei enää ole vain selviämistä, vaan rinnalle on tullut jopa nälän ylittäviä muita motivaatiotekijöitä ja syömisiä ohjaavia tekijöitä, kiitos kehittyneempien aivojemme.
Kuten esimerkiksi:
- ruokailujen sosiaalinen aspekti. Ruokailu voi yhdistyä perheen tapaamiseen, perinteinen "lautanen on aina syötävä tyhjäksi" (kotikasvatus), ei kehdata jättää ruokaa jne.
- ruokaa on jatkuvasti saatavilla. Helppous. On vaikeampaa jättää väsyneenä tilaamatta noutoruokaa kuin kokata itse terveellistä ruokaa.
- kylläisyyden tunnetta ei tunnisteta. Syömme liian nopeasti ja aivot eivät ehdi tunnistaa, että ruokaa on jo tarpeeksi. Sitten tulee otettua lisää ja syömme enemmän kuin kehomme oikeasti tarvitsisi.
- tapa. Suuret annokset ovat venyttäneet mahalaukkua eikä pieni määrä ruokaa enää riitä laukaisemaan kylläisyyden tunnetta. Jälleen päädymme syömään enemmän kuin tarvitsisimme.
- emme syö tarpeeseen. Tylsistymme, masennumme, meillä on jano, katsomme telkkaria. Napostelemme kun ei ole muutakaan tekemistä.
- ruoka on prosessoidumpaa ja ravintoköyhempää kuin jos eläisimme luonnossa. Lihomme sen takia helpommin kuin mihin meidän kehomme ja aivomme on alunperin suunniteltu.
Positiivista kuitenkin lienee se, että omaa kehoaan voi oppia kuuntelemaan ja vaikka kuinka maha väittäisi, että ruokaa tarvitaan lisää, sitä on mahdollista kouluttaa. Keholla on keino kyllä viestiä luonnollisestikin, milloin ruoka riittää, mutta ongelma on se, että monen asian summana me olemme kadottaneet kyvyn kuunnella. Sen takia päädymme "manuaalisesti" kontrolloimaan syömistämme: laskemme kaloreita, urheilemme kun muuten istumme koneella, punnitsemme ruokamme ja mietimme annoskokoja.
Se mitä ehkä aiemmin yritin kauniisti sanoa on se, että vaikka kuinka uskoisi tästä kaikesta huolimatta, että ihminen on tehty syömään liikaa - TÄMÄ EI KELPAA SYYKSI OLLA LIHAVA. Ja sen takia korostin ihmisen järkeä ja valinnanvaraa. Jos omaa kroppaansa ja sen luonnollisia viestejä ei osaa kuunnella, se on opeteltava. Ne ovat olemassa. Jos se miten kuka tahansa meistä on toiminut ja saanut tilaan, joka ei vastaa sitä millainen haluaisit olla, sitten pitää tehdä jotakin toisin ja ottaa selvää, mikä se on mikä ei omassa painonhallinnassa toimi.
....
Syitä siihen, miksi sitten saatamme luulla, että meidät on tehty syömään:
The Brain's Urge System (ks. kuva http://changingminds.org/explanations/brain/urge_system.htm)
... As well as not being able start, we can also fall into a state where we cannot stop. The 'fulfillment' signal is either broken or is overridden by a stronger urge-desire signal. The reverse of Anorexia is over-eating. In this case, it is the system which tells us to stop which is broken. This may happen where the urge for comfort and to feel good drives us to do those things which have made us feel good in the past. Eating is thus driven less by the body's need for food as the brain's need for comfort.
Koko artikkeli: http://www.livestrong.com/article/556680-why-dont-i-feel-full-after-a-meal/ Miksi en tunne olevani täynnä syömisen jälkeen?
su 12.8.2012
Viestejä 739
Viestejä 739
+2
Henkilökohtaisesti tuen tällaisia herkkupäiviä kerran viikossa tai kahdessa. Oman -80kg pudotusurakkani kanssa annoin itselleni mahdollisuuden herkutella tietyin väliajoin. Tietty joku maltti piti olla, ettei mennyt 10 siideriä ja perhepitsaa perjantaina iltasella. Vähän karkkia, normipitsa tms.
Koska seurasin kaloreita laskurin avulla, niin yleensä kompensoin tuon 1000-1500 kcal mässäilyn sitten seuraavana päivänä liikunnalla, esim 50km fillarointi joka sitten poltti herkuttelun kalorit pois (ja oli muuten varsinkin hiilaripommin jälkeen energiaa lihaksissakin :-).
Ehdoton kieltäymys kaikesta ei ainakaan mulla toiminut. Herkuttelu silloin tällöin piti järjen mukana ja herkkuhimot piilossa, kun sai kuitenkin luvan kanssa lipsua silloin tällöin.
Omalta osalta siiderit yms juomat oli pitkälti pannassa koko projektin aikana (3-4 poikkeusta per vuosi). Mutta niitä en oikeestaan edes kaivannutkaan kummoisesti. Pitsaa ja karkkeja teki silloin tällöin mieli =)
Koska seurasin kaloreita laskurin avulla, niin yleensä kompensoin tuon 1000-1500 kcal mässäilyn sitten seuraavana päivänä liikunnalla, esim 50km fillarointi joka sitten poltti herkuttelun kalorit pois (ja oli muuten varsinkin hiilaripommin jälkeen energiaa lihaksissakin :-).
Ehdoton kieltäymys kaikesta ei ainakaan mulla toiminut. Herkuttelu silloin tällöin piti järjen mukana ja herkkuhimot piilossa, kun sai kuitenkin luvan kanssa lipsua silloin tällöin.
Omalta osalta siiderit yms juomat oli pitkälti pannassa koko projektin aikana (3-4 poikkeusta per vuosi). Mutta niitä en oikeestaan edes kaivannutkaan kummoisesti. Pitsaa ja karkkeja teki silloin tällöin mieli =)
su 12.8.2012
Viestejä 25
Viestejä 25
0
Jokainen meistä on sangen erilainen ja jopa jokainen sangen erilainen eri aikoina mitä aineenvaihdunnan vilkkauteen tulee. Siksi jollekin herkkupäivä, vähäinenkin voi tarkoittaa monen päivän palautumistsemppiä. Jollekin taas homma on hoidettu jo seuraavan päivän liikunnalla. Itse olen ollut makean perään turhankin paljon. Juuri nyt olen onnistunut pääsemään mokomasta himosta eroon.
Olisi hullua kiduttaa itseäni kerran viikossa jollain herkulla (makealla) kun siitä mieliteosta saisi sitten taas taistella eroon. Mieluummin syön jotain muuta hyvää kuin "tyhjiä kaloreita". Näin nyt, kun olen vasta kuukauden päivät ollut ruodussa.
Toisaalta uskon että on hyvä voida relata rajoistaan joskus, juhlat, matkat, tms.
Tulevaisuudessa uskon ehkä kerran tai kaksi kuussa on parempi kuin jokaviikkoinen "muistutus".
Käytin koiran ulkona tässä välissä.
Jatkan: Uusien elämäntapojen oppiminen on pitkäaikainen projekti. Kun on kerran herkutellut itsensä ylipainoseksi, on se kovan työn takana, ainakin minulle.
Kaikkea helposti lihottavaa on aivan liian paljon helposti saatavilla ja kuten Jaanafeverkin viisasti totesi, ovat sosiaaliset ympyrämme paljolti syömisen ympärillä. Itse ainakin saan OPETELLA kylläisyyden tunnistamista ym. oman kehon kuuntelua vanhojen tapojen sijaan. Lopuksi sanoisin että kohtuus kaikessa on äärimmäisen hyvä mitta itse kullekin. Olipa sitten kysymys kieltäytymisestä tai herkuttelusta. Mennään kukin tyylillään sopuisasti kohti tervettä ja normaalipainoista elämäniloa kokevaa oloa
Olisi hullua kiduttaa itseäni kerran viikossa jollain herkulla (makealla) kun siitä mieliteosta saisi sitten taas taistella eroon. Mieluummin syön jotain muuta hyvää kuin "tyhjiä kaloreita". Näin nyt, kun olen vasta kuukauden päivät ollut ruodussa.
Toisaalta uskon että on hyvä voida relata rajoistaan joskus, juhlat, matkat, tms.
Tulevaisuudessa uskon ehkä kerran tai kaksi kuussa on parempi kuin jokaviikkoinen "muistutus".
Käytin koiran ulkona tässä välissä.
Jatkan: Uusien elämäntapojen oppiminen on pitkäaikainen projekti. Kun on kerran herkutellut itsensä ylipainoseksi, on se kovan työn takana, ainakin minulle.
Kaikkea helposti lihottavaa on aivan liian paljon helposti saatavilla ja kuten Jaanafeverkin viisasti totesi, ovat sosiaaliset ympyrämme paljolti syömisen ympärillä. Itse ainakin saan OPETELLA kylläisyyden tunnistamista ym. oman kehon kuuntelua vanhojen tapojen sijaan. Lopuksi sanoisin että kohtuus kaikessa on äärimmäisen hyvä mitta itse kullekin. Olipa sitten kysymys kieltäytymisestä tai herkuttelusta. Mennään kukin tyylillään sopuisasti kohti tervettä ja normaalipainoista elämäniloa kokevaa oloa
su 12.8.2012
Viestejä 1074
Viestejä 1074
+2
Onpa aina yhtä hienoa huomata miten hyvin täällä kommentoidaan asioihin 
Ite vietän yleensä kerran viikossa herkkupäivän. Tosin ammatin puolesta tulee napsittua herkkuja useammin mutta enemmän maistiaisena ja niitäkin mahdollisimman harvoin. Joskus repsahtaa, mutta pyrin jatkamaan mahdollisimman nopeasti normaalia elämää.
Mulle ruoka on ollut oikein mahtava tukipilari kaikille tunteille. Oon yrittäny päästä eroon siitä, että ostan jäätelön jos vaikka työpäivä meni hyvin tai jos viikko meni hyvin.
Meillä toimii herkkupäivä juurikin siks että se ei oo palkinto.
(Pahoittelut hajanaisesta tekstistä. Ankara väsymys painaa.)
Ite vietän yleensä kerran viikossa herkkupäivän. Tosin ammatin puolesta tulee napsittua herkkuja useammin mutta enemmän maistiaisena ja niitäkin mahdollisimman harvoin. Joskus repsahtaa, mutta pyrin jatkamaan mahdollisimman nopeasti normaalia elämää.
Mulle ruoka on ollut oikein mahtava tukipilari kaikille tunteille. Oon yrittäny päästä eroon siitä, että ostan jäätelön jos vaikka työpäivä meni hyvin tai jos viikko meni hyvin.
Meillä toimii herkkupäivä juurikin siks että se ei oo palkinto.
(Pahoittelut hajanaisesta tekstistä. Ankara väsymys painaa.)
ma 20.8.2012
Viestejä 64
Viestejä 64
0
Satunnaisessa hamppariateriassa ja saunakaljassa ei sinänsä mielestäni ole paljoakaan vikaa, jos tietää, kuinka paljon kaloreita tulee nautiskelleeksi ja kuinka pitkältä ajalta kertyneen kalorivajeen mitätöi, mutta kun/jos antaa ylensyömisen ylentää päivän omassa mielessä jonkunlaiseksi onnenpäivän veroiseksi herkkupäiväksi, voi olla että luonnollisen ruokatasapainon löytäminen loppuelämäksi ei ole vielä realismia. Ja jos se onnistuukin jatkuvalla tahdonvoimalla, se ei ole helppoa.
Itsekin kamppailen herkutteluhalujen kanssa, joten tarkoitukseni ei ole viisastella kustannuksellasi, vaikka muotoilinkin asian tuossa aika kärkevästi. Omasta kokemuksestani tiedän, että sokeri- ja hiilihydrattipitoiset herkut voivat räjäyttää ruokahalun, joten niitä ainakin kannattaa välttää.
Muokkauslisäys:
Mitenköhän toimisi "tolkullisen herkuttelun malli": Herkuttelu sallittu tavoitepainon plus-miinus-nolla -kaloreilla?
Itsekin kamppailen herkutteluhalujen kanssa, joten tarkoitukseni ei ole viisastella kustannuksellasi, vaikka muotoilinkin asian tuossa aika kärkevästi. Omasta kokemuksestani tiedän, että sokeri- ja hiilihydrattipitoiset herkut voivat räjäyttää ruokahalun, joten niitä ainakin kannattaa välttää.
Muokkauslisäys:
Mitenköhän toimisi "tolkullisen herkuttelun malli": Herkuttelu sallittu tavoitepainon plus-miinus-nolla -kaloreilla?
su 6.1.2013
Viestejä 38
Viestejä 38
+1
Tätä asiaa itsekin paljon pohtineena ikuisena laihduttajana...
Nyt kokeiluvaihe vasta menossa eli pidänko sovitun herkuttelupvn silloin tällöin vai herkuttelenko silloin kun mieli tekee vai juhlissa vai miten, mutta...
Sen olen jo päättänyt ja tehnytkin, että,kalorit laitan ylös. Siinä se todellisuus paljastuu ja voi pohtia, oliko sen väärti...olisko voinut valita toisin, järkevämmin... Ja myös sitä liikunnan suhdetta kokonaisuuteen, sillähän saa, kutn moni jo totesi, paljon kaloreita mahtumaan päivään.
Ei liene yhtä ainoaa oikeaa, mutta kiva kuulla toisten kokemuksia ja ottaa oppia!
Nyt kokeiluvaihe vasta menossa eli pidänko sovitun herkuttelupvn silloin tällöin vai herkuttelenko silloin kun mieli tekee vai juhlissa vai miten, mutta...
Sen olen jo päättänyt ja tehnytkin, että,kalorit laitan ylös. Siinä se todellisuus paljastuu ja voi pohtia, oliko sen väärti...olisko voinut valita toisin, järkevämmin... Ja myös sitä liikunnan suhdetta kokonaisuuteen, sillähän saa, kutn moni jo totesi, paljon kaloreita mahtumaan päivään.
Ei liene yhtä ainoaa oikeaa, mutta kiva kuulla toisten kokemuksia ja ottaa oppia!
su 3.2.2013
Viestejä 49
Viestejä 49
0
Alkoholia en juo lainkaan, joten siitä ei herkkupäiviä kaloreiden suhteen saa.
Kerran kuussa syön pizzan (yleensä ainoa suolainen "roskaruoka" jota saan menemään alas) ja jonkin verran karkkia. Limujakaan en juo (tylsä?) vaan vissy on saunajuomani. Parin kuukauden välein käydään syömässä pitkän kaavan mukaan ja sillon menee lasi tai pari viiniä.
Jos mulla olis herkkupäivä kerran viikossa, menis seuraava viikko aina pöhöjä poistaessa. Aika ei riitä 50 kilsan fillarointiin yms.
Eipä ole vielä eteen tullut tilannetta jossa herkut sais painon alenemaan, tai pöhön poiston jälkeen paino laskia enemmän tai nopeemmin.
On tullut todettua ettei herkkupäivät sovi mulle. Toisaalta en myöskään ole totaalikieltäytyjä vaan koitan noudattaa rentoa elämänmenoa. Sitä pystyn noudattamaan lopun elämääni
Töissä on karkkikioski josta en ole kuukausiin mitään ostanut. Monta kertaa päivässä kävelen sen ohi, mutta makeaa ei edes tee mieli.
Enkä oikein tykkää pasteijoistakaan jos suolaisia herkkuja mietin.
Tylsä tyyppi
Kerran kuussa syön pizzan (yleensä ainoa suolainen "roskaruoka" jota saan menemään alas) ja jonkin verran karkkia. Limujakaan en juo (tylsä?) vaan vissy on saunajuomani. Parin kuukauden välein käydään syömässä pitkän kaavan mukaan ja sillon menee lasi tai pari viiniä.
Jos mulla olis herkkupäivä kerran viikossa, menis seuraava viikko aina pöhöjä poistaessa. Aika ei riitä 50 kilsan fillarointiin yms.
Eipä ole vielä eteen tullut tilannetta jossa herkut sais painon alenemaan, tai pöhön poiston jälkeen paino laskia enemmän tai nopeemmin.
On tullut todettua ettei herkkupäivät sovi mulle. Toisaalta en myöskään ole totaalikieltäytyjä vaan koitan noudattaa rentoa elämänmenoa. Sitä pystyn noudattamaan lopun elämääni
Töissä on karkkikioski josta en ole kuukausiin mitään ostanut. Monta kertaa päivässä kävelen sen ohi, mutta makeaa ei edes tee mieli.
Enkä oikein tykkää pasteijoistakaan jos suolaisia herkkuja mietin.
Tylsä tyyppi
su 3.2.2013
Viestejä 1179
Viestejä 1179
0
Tätä ketjua olikin mielenkiintoinen lukea.
Syöminen ja herkuttelu selkeästi on asia johon ihmisillä on tunnepitoinen suhtautuminen!
Itse herkuttelen silloin kun on juhlat tai jos muuten vaan tekee mieli juhlistaa ruoalla.
Ruokahimot jäivät pois kun vähensin prosessoitujen ruokien määrän melko minimiin.
Kun "herkuttelen", teen sen tiedostaen ja nauttien jokaikisestä suupalasta, samoin yritän toimia syödessäni mitä tahansa arkiruokaa.
Uskon omalla kohdallani että "ruoalla palkitseminen" eli suunniteltujen herkkupäivien pitäminen ei tukisi painonhallintaa normaalipainossa.
Riippuu varmasti siitä mikä on kenellekin kerryttänyt ne kilot että miten siihen ruokaan kannattaa yrittää suhtautua.Itse en nyt alkuperäisen kirjoittajan taustoja "tutkinut" sen tarkemmin... Kannattaa kuiteniin puntaroida itsekseen sitä syytä aikaisemmalle painonnousulle ja lähteä sitten sen oivallettuaan toteuttamaan itselle sopivaa kaavaa.
Syöminen ja herkuttelu selkeästi on asia johon ihmisillä on tunnepitoinen suhtautuminen!
Itse herkuttelen silloin kun on juhlat tai jos muuten vaan tekee mieli juhlistaa ruoalla.
Ruokahimot jäivät pois kun vähensin prosessoitujen ruokien määrän melko minimiin.
Kun "herkuttelen", teen sen tiedostaen ja nauttien jokaikisestä suupalasta, samoin yritän toimia syödessäni mitä tahansa arkiruokaa.
Uskon omalla kohdallani että "ruoalla palkitseminen" eli suunniteltujen herkkupäivien pitäminen ei tukisi painonhallintaa normaalipainossa.
Riippuu varmasti siitä mikä on kenellekin kerryttänyt ne kilot että miten siihen ruokaan kannattaa yrittää suhtautua.Itse en nyt alkuperäisen kirjoittajan taustoja "tutkinut" sen tarkemmin... Kannattaa kuiteniin puntaroida itsekseen sitä syytä aikaisemmalle painonnousulle ja lähteä sitten sen oivallettuaan toteuttamaan itselle sopivaa kaavaa.
ma 4.2.2013
Viestejä 86
Viestejä 86
0
Katsoiko joku sitä ylipainoinen usa sarjaa teemalta. Siinä oli vissiin tokassa jaksossa väittämä ettei laihduttanut saa syödä enää koskaan niin paljon kun aina samassa painossa ollut ihminen jos he painavat nyt saman verran. Muuten kuulemma ex-lihava lihoo ja samassa painossa pysyneelle ei käy mitenkään. Mihin tämä perustuu. Koko väite heitettiin ilmoille puolihuolimattomasti eikä sitä perusteltu mitenkään.
ma 4.2.2013
Viestejä 20
Viestejä 20
0
<< Edellinen sivu 1 2 Seuraava sivu >>
Keskustelun päävalikko > Yleinen keskustelu > Yksi herkkupäivä viikossa, onko tuhoon tuomittu jo ajatuksena?