lauantai 25.08.2012

Mitä kaikkea voikaan punaisista viinimarjoista keksiä?? Sain aikaisemmin jo yhden sangon työkaverilta, eilen niitä tuli kaksi. Nyt olen sitten koko aamupäivän yrittänyt miettiä, että mitä ihmettä näistä tekisin. Pakastinkin on jo täynnä, pitää rahdata näitä poikaverin pakkaseen toiselle puolelle kylää..
Nyt on jo piirakkaa, vispipuuroa, mehua ja likööriä. Kohta laitan muffinsseja. Kauhulla ajattelen kaikkia niitä kaloreita, joita näistäkin saa. Osa tietysti menee pakkaseen sellaisenaan ja päätyy joskus smoothieen tai rahkan seuralaiseksi. Hmm, hilloa voisi vielä tehdä. Siitä tulee kyllä varmaan vähän tylsää yksinään, voisin laittaa pakkasesta pussillisen kaupan pakastemansikoita seuralaiseksi ja jos vielä tuosta pihasta kävisin vuokraisännän vattuja keräämässä. Eipä näytä tähän mennessä itse niitä keränneen enkä tahdo niitä hukkaankaan heittää, niinkuin monena muuna vuonna on jääneet tuonne puskaan mätänee.. Silti on vielä toinen sanko marjoja perkaamatta. Kai sitä pitää vaan lisää mehua keittää, ei muu auta!

perjantai 28.09.2012

Ihana katsoa puntaria, joka ei näytä ihan älyttömiä lukuja. Samalta tuntui eilen, kun tajusin että olen takaisin samassa painossa kuin olen viimeksi ollut lukiossa. Eilinen muuten meni päin honkina. Töissä joudun tekemään selvitystä siitä miten olen laskuttanut asiakkailta tavaran lähetyksiä. Ei riitä, että sanoo että 'just silleen kuin minua on opetettu', vaan pitäisi jaksaa eritellä. Ilmeisesti joku ei ole jossain välissä ollut tyytyväinen, mutta en tiedä kuka ja miksi, koska nää on laskutettu aina samalla tavalla jo ennen minun tulemista firmaan. Töiden jälkeen hilipasin vielä koululle. Piti olla omien hiustenlaittopäivä, mutta kappas kun ensimmäinen puolitoista tuntinen meni siihen, että istuttiin kirjastossa täyttämässä minulle aivan täysin turhaa lomaketta. Täyttelin siis sudokuita netissä. Ja sitten meni hermot ja lähdin kotiin. Ensin olin koko päivän odottanut sitä, että vihdoin joku leikkaa minun hiuksia ja vähän hemmottelee. JA sitten joudunkin istumaan turhan panttina. Tästäkin olisi voinut tiedottaa oppilaille etukäteen, niin olisin tietänyt olla menemättä! Siispä kiukuspäissäni tulin vetäneeksi yhden jäätelön, leipää (jota ei pitänyt syödä vähään aikaan) ja kaikkea muuta jaa päivän kalorit tuli sitten ylitettyä. Viimeistään huomenna se näkyy puntarilla, jos en tänään saa itseäni niskasta kiinni ja lähdettyä lenkille koiruuden kanssa. Vai pitäisiköhän käydä vesijuoksemassa? Valintoja, valintoja. Sitä ennen pitäisi kuitenkin selvitä taas yhdestä työpäivästä...

keskiviikko 03.10.2012

Olin suunnitellut, että tänä aamuna lähden lenkille. Joo. Kun kello soi, siirsin herätystä tunnin eteenpäin ja käänsin kylkeä. Kun päivät on luokkaa 8-20, niin uni jää vähälle eikä sitten hirveästi huvita mitään tehdä kun lopultakin pääsee kotiin.
Oh well. Olen tänä vuonna kuitenkin saanut saavutetuksi paljon. Työmatkapyöräily tuotti tälle kesälle 1000 km. Pari viikkoa sitten saavutin yhden tavoitteen, kun pystyin juoksuhölkkäilee ekan kerran ikinä 10 kilometriä. Mistään huikeasta aikaennätyksestä ei voida puhua, kun tuli vähän rämmittyä metsässä samalla. Mutta saavutus se kuitenkin on ikipullerolle.
Ei kai pitäisi sanoa enää niin. Vaatekaapin sisällöstä yhä useampi vaate alkaa olla löysä päällä ja vyötäröltä ja reisistä on kadonnut senttejä. Paljon on vielä omasta mielestä kuitenkin saavutettavaa. Yhden vaatekoon verran eli sen viitisen kiloa vielä haluan vähintään pudottaa. Tarkoitus olisi ennen joulua tuohon pystyä. Katsotaan miten muijan käy..

torstai 04.10.2012

Tänään sain itseäni niskasta ja aamulla pyöräilin taas töihin pitemmän kaavan kautta eli 18 kilometriä Pyhäjärven reunustaa. Töissä on menossa suklaasota, kun toimiston rouvat rahtaavat suklaalevyjä töihin. Jokaisen pitää pistää paremmaksi kuin edellinen, joten tänäänkin aamupalalla söin sitten pari palaa suklaata. Onneksi lounaaksi otin salaattia ja iltapäivällä tulee vielä se 14 kilometriä pyöräiltyä kotiin, joten jospa ne pari palaa ei puntarilla näy huomenna..
Viikonloppuna ystäväni Belizestä lentää Suomeen ja viipyy meillä viikon. Ei olle nähty viiteen vuoteen, joten vähän jännittää. Tästä tulee kuitenkin ihan sikahauskaa! Tuskin maltan odottaa. <3

keskiviikko 17.10.2012

Nyt vasta tuntuu, että viikko on lähtenyt käyntiin. Ei tosin kovin hirveällä vauhdilla, ainakaan tämän aamun pyöräilyn perusteella. Tein huonoimman ajan ikinä työmatkaa pyöräillessä. Olisi sittenkin ehkä pitänyt venytellä eilen illalla juoksun jälkeen..
Puolitoista viikkoa tässä ehti kulua ilman kunnollista liikuntaa. Tai no, kävin viime viikolla kerran vesijuoksemassa ja muuten tuli käveltyä paljon, kun näytin nähtävyyksi ulkomaiselle vieraalleni. Mutta söinkin sitten koko viikon pullaa ja perunaa ja leipää ja suklaata ja kaikkea muutakin sellaista mitä olen jättänyt ruokavaliostani pois. Olokin oli sitten sunnuntaina sen mukainen. Turvonnut. Ja puntari näytti maanantaiaamuna ihan mahdottomia lukemia. Melkein itketti.
Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin juoksulenkille. Tunti siinä meni ja tuntui siltä kuin henki loppuis ihan just. Mut melkein kävin samalla raveissa. Olin unohtanut, että tiistaisin on ilmaiset ravit Teivossa ja siitä ohi juostessani katselin raveja ja harmittelin, että piti lopettaa hevosharrastus pienenä allergian takia. Ja tänä aamuna lihakset olikin sitten vähän jumissa, kun menin repäisemään heti ekaksi pitkän tauon jälkeen tunnin lenkin.
Ostin sellaista Dexalin energiageeliä, jota aamulla yritin syödä ennen pyöräilemään lähtöä. Oli ihan pirun pahaa. Olisi ehkä pitänyt yrittää sekoittaa veteen ja tehdä siitä energiajuoma, mut ei aika ja kärsivällisyys riittänyt. Noh, kotona odottaa palautusmisjuoma, kunhan nyt ensin tämän työpäivän päätteeksi vielä sinne kotia jaksaisin sen 12,5 kilometriä polkea.

sunnuntai 21.10.2012

Tänään tuli vähän rankempi kuntoilupäivä. Ensin päälle tunti afrikkalaista tanssia, jonka jälkeen juoksin kotio. Juoksun aikana tuntui tosi hyvältä. Mietin, että miten voi olla mahdollista että entinen sohvaperuna jaksaa juosta päälle tunnin putkeen? Kotona fiilis olikin sitten jo vähän toinen. Iski kauhea väsy, vaikka otin palautusjuomaa. Ja yksi varvas tuntui tosi aralta. Kynsilakan alla se on varmaan musta ja kynsihän siitä irtoaa myöhemmin. Pitäisi varmaan panostaa todella hyviin juoksukenkiin, nyt kun tätä on tullut harrastettua enemmän. Sisäinen pihiys vaan pistää vastaan, kun ei haluaisi luopua niin isosta summasta rahaa kerralla. Mutta jos haluaa jatkossa pitää kyntensä, niin parempi olisi vaan mennä sinne kenkäosastolle kysymään neuvoa kenkien valintaan.
Kaloreita kului melkein 1000, miinustettuna sitten peruskulutus. Illalla söin pienen palan itsetehtyä kurpitsapiirakka. Ekaa kertaa kokeilin ja tuli todella onnistunutta. Ei pidä vain ottaa tavaksi, ei ole kevyttä herkkua tämä voilla leivottu ihanuus!

torstai 01.11.2012

Aijaijai. Nyt sattuu.
Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi aloittaa kuntosalitreeni ja toissapäivänä sitten kotona vähän treenailin. Hitaasti aloittaminen ei oo multa koskaan oikein onnistunu. Siksipä siis nyt sattuu kaikkialle. Ilmeisesti ei tullut sitten kunnolla venyteltyä tai treeni oli vähän liian reipas aloittelijalle. On niiiiin vaikea saada itseään niskasta kiinni ja mennä sinne salille, kun se ei oikein tunnu mun jutulta. Mutta mitä enemmän otan selville asioista ja laihdutuksesta ja kiinteytymisestä ja treenaamisesta, niin sitä enemmän tuntuu että salilla käyminen olisi tarpeellista, jos joskus haluaa päästä laihdutus/kiinteytymistavoitteeseen. Olisi vain mukavampi mennä sinne jonkun kaverin kanssa. Huoh.
Käytin eilen aika paljon aikaa tutkiessani kuntosalivaihtoehtoja täällä Tampereella. Aika monessa paikassa pitäisi sitoutua pitkäksi aikaa (joko vuodeksi tai kahdeksi), että saa kuukausikortin inhimilliseen hintaan. Puhumattakaan sitten että pitäisi ensin maksaa sen vähintään 50 € liittymismaksua. Onneksi löytyy hieman pienempiä saleja, joissa pitää maksaa vain kuukausimaksu eikä tarvitse sitoutua mihinkään. En tiedä vain mikä näistä olisi sitten hyvä. Mikään niistä ei ole edes lähellä kotia ja kun realistisesti kerkiäisi salille 1-2 kertaa viikossa nyt kun on iltaisin koulua, niin valinta on todella vaikea. Mutta kumpi painaa enemmän vaakakupissa, oma hyväolo ja laihtuminen vai salin sijainti ja hinta? Taitaa olla taas yksi niitä ikuisuuskysymyksiä.