keskiviikko 17.04.2013

Flunssaa. Ei flunssaa. Flunssaa. Ei flunssaa.

Ihana kevätsade

Ihanat koiranpennut

Ihana lapsi

Elämä <3

1. Skye sanoi...

Siulla paino vaan tippuu Flunssaa täälläkin, tosin ei itellä. Ei osaa päättää onko vaiko eikö.

keskiviikko 17.04.2013 klo 10:33

keskiviikko 22.08.2012

Reipas aamulenkki neiti ihanuuden kanssa En ollut varma aamuviideltä että jaksanko ulos, mutta kun karvapallo oli haljeta riemusta ja toi hinan (ensimmäistä kertaa!) niin oli vain pakko nousta ja lähteä ulos Oikein mukava alku päivälle

Eilen oli vanhempainilta, nukuimme koko sakki koko iltapäivän ja illan, niin eipä ehditty paljon minnekkään.

Tänään oli hyvät eväät mukana ja energiaa riittää. Odotan kotiinpääsyä, jalkoja kutittaa, haluan lenkille

Huomenna alkaa taas koulu. Ihan mukavaa vaihtelua sekin

Hauskaa keskiviikkoa!

1. Skye sanoi...

Mie erheennyin taas eilen juoksemaan pikku pätkän lenkillä koiran kans, tän päivää oonkin sit potenu tuota polvea vaihteeksi jälleen. Ei näemmä tykkää mun juoksemisista, joten sitten hiki pintaan crossarilla...

keskiviikko 22.08.2012 klo 14:07

perjantai 10.08.2012

PALJON ONNEA VAAN IHANA RAKAS PIKKUVELJENI

Nyt hän on yhtä nuori kuin minä oli saadessani lapsen (hänellä on syntymäpäivä, ei ole raskaana )

Aamulla koira sai tyytyä lyhyempään kävelyyn, ei ollut aikaa lähteä juoksemaan ja jalkani eivät olleet yhtään juoksu-tuulella :/
Koira halusi tässä vaiheessa esittäytyä (tökkäsi kuonollaan näppäimistöä)
"Olen 6 vuotias saksanpaimenkoira tyttö. Olen luonteeltani pirteä, puuhakas, eloisa ja kultainen nallekarhu. Tykkään tehdä kepposia, kuten säikytellä ihmisiä, piilotella postia ja käpertyä emännän kainaloon myrskyöinä. Olen joskus laiska, toisinaan maailman paras personal traineri. Rakastan "pentuani" (eli tuota ihmispoikaa joka meillä asustaa ja jota hoidin kun hän oli vauva). Olen asunut mamman luona kohta 6 vuotta, tulin tänne ihan vauvana ja ainoana lapsena Tykkään lähteä mamman kanssa pitkille lenkeille ja pidän kynnet ristissä että mamma jaksaa hoitaa kilo-projektin loppuun Terveisiä kaikille! "

Kiitos kaikista ihanista kommenteista! Ne piristävät päivääni Ja anteeksi etten heti vastaile, meillä on tietokone ja netti ongelmia kotona, joudun tyytymään puhelimeen ja se sekoilee aina kun yrittää vastailla blogissa Ärsyttävää. No, ehkäpä taloyhtiö saisi sovittua yhteisestä netistä kohta niin voi taas konetta käyttää

Tänään oli koulutuspäivä töissä, kaikki pääkaupunkiseudun yksiköt oli tungettu yhteen pieneen tilaan jossa istuimme kello 08:30 kello 17 asti... Pari taukoa pidettiin onneksi niin sai vähän venytellä

Huomasin aamulla erään epämukavan jutun, viime talvena en käyttänyt takkia kertaakaan. Selvisin pakkasista pelkällä fleecepuserolla (joskus oli villatakki fleecen alla). Läskit lämmitti kivasti Tänään mittari näytti siinä 15 tienoilla (plussaa siis) ja tärisin kuin olisin ollut viikon pakastimessa Täytyy varmaan hankkia kunnolliset talvivarusteet jos paino meinaa tippua tähän tahtiin, eihän talvesta muuten selviä Varaudun pieneen nousuun jossain vaiheessa, painoa on lähtenyt niin nopeasti niin paljon että voi olla että kroppa ei ole ehtinyt mukaan. Mutta jos se tapahtuu niin se tapahtuu, aion kuitenkin jatkaa terveellistä elämäntapaa vaikka paino nyt vähän heitteleekin

Hyvää viikonloppua teille!

1. Majo sanoi...

Kiva haukun esittäytyminen
Juu, salaa olen kanssa itse miettinyt että ainoa kerta kun tulen enään näyttäytymään pomoille on jouluateria, ja silloin pitäis olla saavutettuna jo pois palttiarallaa myös näkyviä kiloja.... joista sitten iloja
Tuo paleleminen on outoa ko itse aina ollut kova hikoilemaan niin jopa tänään ulkona ollessa koin vilunväristyksiä ja pitäis olla vielä kesä

perjantai 10.08.2012 klo 19:01

2. Hyttynen sanoi...

Oon vähän katellinen tolle sun mahtavalle painonpduotukselle, mutta kyllä ne läskit lähtee tästä flikasta, kunhan malttia löytyy Kävelin kepeillä helmikuun, maaliskuun ja huhtikuun, yhellä kepillä koko toukokuun, joten oon kyllä kävelly kepeillä ihan riittävästi omasta mielestä Nyt otettiin tosiaan vaan 8 ruuvia ja laatta pois, eli kun luukipu lähtee niin uskalta jo kävellä. Oon täälä kotona jo kävelly ilman keppejä, joten uskon, ettei reissuun tartte niitä ottaa. Tarvii muuten näitten meidänki koirien esitellä itsensä joku päivä, ihana oli neitinne esittely!

perjantai 10.08.2012 klo 20:54

torstai 09.08.2012

En enää ikinä lupaa koiralle mitään Se tuijotti mua syyttävästi koko illan ja kun menin hetkeksi lepäämään ruoan jälkeen se tuli viereen ja katseli mua kunnes nousin ylös. Sitten alkoi taas hiljainen tuijottelu. Kun sitten vihdoin ja viimen annoin periksi ja myönsin tappioni, se juoksi suoraa tietä eteiseen ja pomppi ja hyppeli ja kilju riemusta Tehtiin pitkä iltakävely ja vaikka olinkin väsynyt ja turhaantunut, niin ne tunteet jäi sinne jonnekkin lenkkipolulle

Olen miettinyt aika paljon tavoitteita viime aikoina, mullahan on se kokonaisen maratonin juokseminen, mutta entä muuta? Pudottaa painoa, mutta miten paljon?
Eräs lääkäri kyseli kerran että missä painossa olin onnellisin? Vastasin että siellä 70kg tienoilla vaikka en ollutkaan langanlaiha tai normaalipainoinen. Lääkärin mielestä se oli realistinen tavoite, että yrittää tulla taas onnelliseksi, eikä jahdata lukuja vaa'alla.
Samalla pelkään sitä muutosta, olen ikään kuin kasvanut tähän kroppaan. Se on iso, mutta sillä pärjää. Löytyy vaatteita, jaksaa liikkua ja siinä on ollut ihan ok olla. Mitäs sitten kun on laiha/laihempi/normaalipainoinen...? Pitääkö sitten juosta todella kovaa ja treenata hulluna? Tai vaihtaa vaatetyyliä? Tekeekö se painonpudotus minusta toisenlaisen ihmisen?
Olen tottakai innoissani jokaisesta grammasta mikä tippuu ja aina kun jaksan juosta hiukan pidempään tanssin tuolla pihalla kuin olisin voittanut Olympia-kultaa
Kaipa siihen uuteen kroppaan on sitten vain totuttava ja nautittava toisenlaisista asioista, kuten lääkärikäynneistä jossa lääkäri EI syytä jokaikistä vaivaa ylipainoon

Aina ennen minulla oli sellainen tavoite, että haluan olla laiha. Mutta vasta kun lääkäri oli minulle sen kysymyksen esittänyt, niin hoksasin että ei mulla ole mitään tarkkaa kuvaa siitä että milloin joku on laiha. Se on niin yksilöllistä. Ei ehkä tarvitsekaan pudottaa juuri niin ja niin paljon just sitä painoa, vaan mennä myös omien tuntemuksien mukaan, milloin on onnellinen ja tyytyväinen itseensä

Tavoitteeni on kestävä kroppa, joka on omasta mielestä kaunis ja seksikäs. Kroppa joka pystyy juoksemaan kovaa ja pitkään, kroppa joka kestää työntekoa ja arkea. Kroppa joka näyttää siltä että sen edestä on tehty töitä. Kroppa joka on minulle sopiva

Mitenkäs teillä muilla? Tavoitteita? Ajatuksia maaliinpääsystä?

1. Skye sanoi...

Hei taas aivan mahtavaa pohdiskelua sinulta. Mua jossain määrin tää laihtuminen ihan pelottaa, suoraan ja suomeksi sanottuna, kun en tiedä kuka olen sen jälkeen. Läskikerros on linna, jonne voi piilottaa ittensä muulta maailmalta, syyt onkin sitten moninaiset, kuten esimerkiksi se, että häpeää jotain (itseään tms) ja sitten sitä kautta kuvittelee olevansa jotenkin kelvottomampi kuin muut. Tai sitten luulee ettei muiden "salaisuudet" ole yhtä pahoja kuin omat. Ja tällä omalla mukavuusalueella on enemmän kuin miellyttävää pysyä- se on se mikä laihduttamisesta ainakin mulle tekee pelottavaa.
Mie en halua olla mikkää tikkulaiha. Ravitsemusterapeutin mukaan mun ihannepaino (BMI 22,5) ois jotain 67kg. 67!!!! En oo koskaan (no penskana joo) painanut niin vähän! Yläasteella painoin alimmillani 69kg ja silloinki jo sanoivat, että sie oot tosi laiha. Mie oon miettiny, että tärkeintä on se, että tuntee oman olonsa hyväksi, sen takia mulla on toi tavoite nyt säädetty sinne 90 kiloon ensin ja siitä jos saan vielä kympin pois tiputettua 80 kiloon, niin hyvä. Siitä alaspäin kaikki on plussaa. Mut en tosiaankaan tiedä mitä tapahtuu sitten, kun läski on poissa, oonko ihan hukassa ihteni kanssa?

torstai 09.08.2012 klo 07:48

2. Helmielina sanoi...

Ite mietin ihan samaa eilen. Että jos lopettais sen natsimaisen vaakalukemien kyttäämisen ja sen (mahdottoman) unelmatavoitepainosta haaveilun (62-64 kg). Pyrkis "vain" siihen normaalipainon ylärajalle edes (eli 69,x kg) ja yrittäis tehdä itestään urheilullisemman. Ei kaikkien tarvii olla langanlaihoja kukkakeppejä enkä ite oo koskaan sellainen edes ollutkaan joten miksi nytkään pitäisi. Sitäpaitsi eilen saamistani kommenteista päätellen moni ei edes sellainen halua olla.

Jos paino putoaa hitaasti, järkevällä tahdilla, niin ehkä pääkoppa pysyy muutoksessa paremmin mukana ja tottuu uuteen laihempaan kroppaan? Tosin ite oon huomannu, että mun oma päänsisäinen kuva itestäni, peilikuva ja toisen ottama valokuva eivät mitenkään kohtaa toisiaan vieläkään (kirjoitin tästä jo vuosi sitten). Sitä osaa itteään huijata niin taitavasti... Mutta ehkä ne vielä joku päivä kohtaa ja nään itteni, ja ennenkaikkea hyväksyn itteni, juuri semmosena kuin olen.

Kovasti tsemppiä tähänkin päivään! Minä yritän huomenaamuna päästä sinne juoksulenkille pitkästä aikaa.

p.s. Ihana, hauska koiruli sulla. Minkä rotuinen se on?

torstai 09.08.2012 klo 08:25

3. Kuredu sanoi...

Olen miettinyt myös paljon tavoitepainoa. En vain ole päässyt lopulliseen tulokseen. Ehkä olen ajatellut juuri tuota, että milloin minun on hyvä olla. Sitä en vielä tiedä, koska vielä ei ole hyvä olla. Sen tiedän, että ainakin vatsan seutua haluan kapeammaksi ja lihaksikkaammaksi. Haluan päästä tuosta makkarasta, joka paidan alta paistaa. Miten paljon minun pitää laihduttaa, niin sitä en tiedä. Kuten tiedän, en pysty vaikuttamaan itse mistä se rasva palaa. Se palaa sieltä mistä palaa. Vatsalihaksia toki voin treenata ja siten kiinteytyä, mutta välissä oleva rasvakerros palaa omaa tahtiaan. Joo, mut mitäs sää kysyit? Nii, ajatuksia maaliinpääsystä. No, ehkä se on tyytyväisyys itseensä, voi käyttää kivoja vaatteita, eikä tarvitse miettiä rellottaako maha , on terve ja hyvinvoiva olo ja jaksaa paremmin urheilla. Siinä nyt jotain. Toi terveys on tullut tärkeämmäksi, kun ikää tulee. Sitä haluaa, että on itse vaikuttanut siihen, että on tehnyt töitä sen eteen, jotta olisi mahdollisuudet terveempään tulevaisuuteen.

torstai 09.08.2012 klo 12:47

4. Hyttynen sanoi...

En voi väittää, ettenkö olis onnellinen just nyt painaen reippaat 113 kiloa, mutta vain ja ainoastaan sen takia että jouduin hyväksymään itseni sellaisena kun oon kun alotin tän kroppa-remppa-projektin. Luulin, että oon onnellinen 90-kilosena, mutta olin väärässä. Oon onnellinen nyt ja just tässä - ja toivon olevani onnellinen itseni kanssa myös alemmissa painoissa. Tavoitteena kai on vaan voida paremmin ja olla onnellinen - onnellinen en ole jos ahmin ja syön huonosti.. Että kai se siitä.

Mun belkkari on just kans tuommonen, se tuijoittaa toivenpilke silmissä ja jos vähänkään liikahtaa niin se hakee remmin eteisestä että "joko nyt joko nyt joko nyt? ".. Voiko parempaa personal traineriä saada??

torstai 09.08.2012 klo 14:23

keskiviikko 08.08.2012

Piti herätä neljältä ja lähteä aamulenkille, mutta sammutin herätyskelloni ja jatkoin unia >_<... Ehdin vain viedä koiran lähimpään pusikkoon ennen töihin lähtöä.
Koiran ilme kun sanoin että mennäänpäs takaisin kotiin oli sanoinkuvaamaton. Pettynyt, vihainen, surullinen...
Lupasin että lähdemme illalla pitkälle lenkille

Siinä samassa tajusin miten monta kertaa olen ylipainoni takia pettänyt perheeni. En halua rannalle koska MINÄ olen läski, en halua sukujuhliin koska MINÄ vihaan itseäni ja MINULLA ei ole päällepantavaa, emme lähde matkalle koska MINUA ei huvita, syömme huonosti koska MINÄ haluan suklaata, karkkia, pizzaa jne...
Siitä lähtien kun aloitin Kalorilaskurissa meillä on ollut hyvää, terveellistä ruokaa pöydällä, olemme koko perheen voimin harrastaneet yhdessä kävelyä, pyöräilyä, HopLopia jne. Koira on päivittäin saanut käydä ainakin yhdellä todella pikällä lenkillä, mikä on ollut hänelle todella tärkeää. Se on ollut vähän mamman ja hänen juttunsa. Tänään vasta tajusin että tämä elämäntapamuutos-projekti ei ole vain MINUN juttu, vaan se koskee myös koko perhettä Vaikka muut meidän perheen laiheliinit (kaikki muut ovat langan laihoja) eivät LAIHDUTA, niin he kuitenkin nauttivat tästä uudesta tavasta elää. Ja kun heillä on hyvä olla, niin minulla on myös hyvä olla, mikä tekee kalorien laskemisesta entistäkin hauskempaa ja helpompaa

1. Skye sanoi...

Hei vau mitä oivalluksia. Ja pistääpä itteniki vähä ajattelemaan. Mulla on sama homma, että mie en (edelleenkään) mee yleiselle uimarannalle (no tosin, täältä sinne on matkaa se kymmenen kilsaa ), kun oon lihava ja mitenkähän monta muuta samankaltaista asiaa... Sohvaperunana oli hyvä ja helppo olla, kun ei tarvinnut tehdä päätöksiä mihinkään suuntaan, ei tarvinnut vaivata itseään, saati hikoilla. Mutta nyt...tänäkin aamuna vedin crossarilla vartin tuokion, että hiki vaan lensi ja olin TYYTYVÄINEN. Omituista. Aiemmin vastustin henkeen ja vereen kaikkea hikiliikuntaa, olin ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolella. On kyllä vieläkin päiviä, kun nuo "pakolliset" hiestyttävät hommat vähän sylettää, mut nyt kun tekee tavallaan itelleen niin ote on vähän erilainen. Mulla nostatti itsetuntoa suuresti se, kun sain tupakanpolton lopetettua- se antaa vähän semmosta fiilistä, että pystyin tohonkin, miksen siis tähän...

keskiviikko 08.08.2012 klo 12:35

2. Maissi74 sanoi...

Kuulostaa hyvältä. .tuossa onkin monelle hyvä motivaatio laihduttaa kun se vaikuttaa koko perheen elämään, kaikki ovat onnellisempia kun syödään terveellisemmin ja jaksetaan tehdä yhdessä juttuja Paljon tsemppiä

keskiviikko 08.08.2012 klo 12:52

3. Lumppari81 sanoi...

Pakko kyllä kommentoida, että hyviä ajatuksia! Mäkin yritän alkaa ajatteleen enemmän muita, ja kun kaiken toiminnan voi ottaa laihdutusta edistävänä, niin sekin motivoi käymään uimassa ja puistoissa ja..

keskiviikko 08.08.2012 klo 12:56

4. Majo sanoi...

Hyvä etten alkanut itkemään kuin luin tuota kohtaa miten pettänyt muun perheen Ihan samoilla ajatuksilla oon mennyt ja saanut niistä itseni kiinni. Tällöin syyllisyys kasvoi tietenkin vielä suuremmaksi. On kamalaa myöntää miten paljon oma rajoittuneisuus on vaikuttanut meidän kaikkien elämään.
Joskus olen tehnyt jopa niin että kun ollaan oltu lähdössä, viimeinen katselmus peiliin eteisessä ja lähtö peruuntunut. Tunnen myös suurta iloa nykyään että olen tämän tunnustanut perheelleni ihan ääneen ja nykyään en suostu antamaan enään periksi Tsemppiä! ps. aloitammeko yhdessä unikoulun?

keskiviikko 08.08.2012 klo 13:08

5. Maissi74 sanoi...

Moi
Osaisitko neuvoa. .että pystyykö tuohon omaan blogiin jotenkin vastaamaan tai kirjoittamaan kommentin vastaajille muutoin kuin näin että tulee toisen blogiin vastaus. .nimerkillä vielä aika tumpelo tämä blogin kanssa

keskiviikko 08.08.2012 klo 13:58

6. Hyttynen sanoi...

Voi ihan totta! Kuinka paljon herkkuja mäki oon mun miehelle syöttäny, vaan jotta voisin ite vähän paremmalla omatunnolla ahmia. Mutta nyt mun mies joutuuki kärsimään vihannesten paljoudesta Parempi niin

keskiviikko 08.08.2012 klo 14:58

7. Maissi74 sanoi...

Juu pysyisi siten koko keskustelu samalla sivulla niin olisi helpompi jonkun muunkin kommentoida asioita

keskiviikko 08.08.2012 klo 17:37

tiistai 07.08.2012

Aurinkoista huomenta!

Tänään keksin ainakin kolme hyvää syytä miksi herätä aikaisin:
1. Kello viideltä kaksi unenpöpperöistä kaverusta lähti lenkille. Toinen hihnan yhdessä päässä ja toinen toisessa päässä. Ilma oli ihanan raikas, viittä vaille sadetta. Minun toiveena oli suht rauhallinen lenkki, ehkä reipasta kävelyä. Koiran toiveena oli saada jänispaisti aamiaiseksi.
Niinpä rauhallisesta lenkistä tulikin vilkas taka-ajo, mikä ehkä olikin juuri mitä tarvitsin Juoksimme noin 6,5km(siinä meni tämän vuoden pisimmän juoksumatkan ennätys rikki) ja pysähdyksiä tuli vain sen verran että koira kävi nopeasti pusikoissa ja takaisin polulle. Tunne lenkin jälkeen: voittamaton!
2. Lenkin jälkeen kävin vaa'alla. Painoa lähtenyt 9,2kg ja BMI on muuttunut 48,4 ---> 44 ja risat. Tunne: kaunis ja seksikäs.
3. Ehtii nähdä pojan herätä ja aamukäheällä äänella kuiskata että "äiti, mä rakastan sua" ennen kun lähtee töihin. Tunne: sentimentaalinen, rakastettu ja kuin olisi miljoona perhosta sydämessä

Hauskaa tiistaita teille

1. Skye sanoi...

Nonnii! sie oot nyt kevyempi ku mie

tiistai 07.08.2012 klo 06:55

2. Kuredu sanoi...

Juu juu uinti on mun laji ja vesi täysin mun elementti. Uinti on helppoa ja vaivatonta minulle. Kesän vaan noi hallit olleet kiinni, eikä se kesällä halliin pulikoimaan lähteminen muutenkaan kiehdo. Kun tää elo syksyksi muuttuu, niin eiköhän se uinti taas astu kuvioihin. Ja totta, tiedostan kyllä, että ei minusta voi kuukaudessa hävitä viittä kiloa, joten hiljaa mennään. Se, että tämä olisi lupsakkaa elämäntapamuutosta, niin tällä hetkellä pitää tehdä kovasti sisäistä työtä sen eteen ja muistutella itseään, miksi oon tähän ryhtynyt.

Uuh, sulla ollut ihana aamu ja paino senkun tippuu! Hienoo

tiistai 07.08.2012 klo 08:09

3. Hyttynen sanoi...

Sulla on kyllä ollu aivan ihana aamu! Tuon lukeminen sai omatkn suupielet nousemaan, ja onnea pudotuksesta!!

tiistai 07.08.2012 klo 12:03

4. Sannamaria88 sanoi...

Kiitos.

tiistai 07.08.2012 klo 13:10

5. Majo sanoi...

Oi miten ihanalta aamulta kuulostaa <3

keskiviikko 08.08.2012 klo 09:59

6. Rvasyyslempi sanoi...

Hei, sulla on kyllä ihailtavan kova kunto! Jaksaisipa itsekin joskus juosta edes jonkin matkaa. Luin tuon uudemman päivityksesikin ja niin on kyllä minunkin päässäni risteillyt samanlaisia ajatuksia tuosta "perheen pettämisestä", vaikka se niin tarpeettoman radikaalilta jotenkin kuulostaakin.

torstai 09.08.2012 klo 05:04

maanantai 06.08.2012

Pojan eka päiväkotipäivä kesäloman jälkeen, ei mennyt ihan nappiin se meidän aamu. Heräsimme myöhään, kauhea stressi saada reput pakattua ja lounaat tehtyä... Pika pika päiväkotiin ja siellä huomasin mitä kaikkea puuttuu repusta :P Sadevaatteet jäi eteiseen, lakanat jäi pyykkikoriin, sisätossut jäi jonnekkin jne.

Jos puhtia riittää, niin lähden treenaamaan illalla, muuten pesen kaikki päiväkotitavarat
Hyvää viikonalkua teille!

1. Skye sanoi...

Hei vau! Sie painat kohta vähemmän ku meikäläinen, hienoa

maanantai 06.08.2012 klo 18:42

2. Skye sanoi...

Oli sillä ravitsemusterapeutilla sittenkii jotain miulle uutta, oli sitä mieltä et pitäs syödä 2 lämmintä ateriaa päivässä. Ite oon harrastanu sitä, että syön vaan lounaan, mut iltapäivällä en mitään lämmintä sit. Ja kuulemma pitäs syödä enemmän, ku kerroin, että millä kaloreilla oon esmes viime viikon menny... Selvis se miun peruskulutuksenkin taso, jota en oo ennen tienny ja sain keskussairaalalle ajan InBody-mittaukseen (hiphei . Mutta sanoihan tuo, että pudotus tähän mennessä on ollu ihan hyvä ja hänen mielestään puolikin kiloa viikossa siinä ja siinä, että onko liian iso pudotus :o ja kilo kuulemma ehdottomasti liikaa. Mut ilmeisesti oikealla tiellä ollaan

maanantai 06.08.2012 klo 19:26

3. Skye sanoi...

Niin ja kuulemma ravitsemusterapeutitkin on tästä kalorilaskurista tietoisia, että ihan hyvä ohjelma on. Löysi se tästä jotain vikojakin, mutta en muista mitä

maanantai 06.08.2012 klo 19:28