Järkevän aamupalan kalorit

Toiset ovat ilmeisesti herkempiä uusille makuille (mauillle) ompa hassu sana.
Minä olen kyllä niin ilkeä äiti, että meillä jokaisen on pakko maistaa JOKA kerta.
Ja jos se ruoka ei ole yököttävän pahaa niin pakotan lautasen tyhjäksi. Tai nostan ruuan pois ja annan normaalin annoksen seuraavalla aterialla.
Meillä poika rupesi pullistumaan vähän. Ja kerroin neuvolassa kuinka nirso hän on eikä syö ruokaa vaan välipalalla vetää leipää kuin viimeistä päivää.
Lääkäri neuvoi seuraavaa.
Maistata aina, niin tottuu. Ja jos ei syö nosta ruoka pois ja anna seuraavalla aterialla tavallinen määrä. Jos jää nälkä muistuta ettei hän syönyt edellisellä kerralla ja kerro että kohta on taas seuraava ateria. Ja muisti sääntö on seuraava; lapselle ei tule antaa isompaa annosta mitä aikuinen syö.

Meillä tämä on toiminut. Poika on vuoden sisällä kasvanut ja paino pysyi samassa joten hän on nyt normaalipainoinen. Ja seuraavat asiat mistä on oppimut tykkäämään kärsivällisellä maistatuksella.
papu
hernekeitto
pinaattikeitto
kaurapuuro
kala
tonnikala
homejuusto (tätä maistellut ihan itse kun isä laittaa pitsaan)
avokado
sulanut juusto

Olen tyytyväinen

Ehkä lapset ja aikuiset ovat tässä vähän huonoja vertailtavia. Minä viittasinkin lähinnä siihen, että kun annetaan aikuisille, elämää nähneille ihmisille ravitsemusneuvontaa, on mielestäni kokonaisuuden kannalta parempi antaa useita terveellisiä vaihtoehtoja ja antaa asiakkaan valita niistä itselleen se omaan makuun sopivin.

Monen ihmisen elämäntaparemontti loppuu siihen, kun joku julistaa, että mistään ei tule mitään, ellet opi puuroa aamuisin syömään ja piste. Ei voi olla niin, että on olemassa vain yksi oikea tapa. Tällähän ei suoranaisesti ole edes mitään tekemistä tuon eri makuihin tottumisen kanssa.

 RedCat kirjoitti...

Tyylejä on näemmä yhtä monta, kuin on ihmisiäkin..
Meillä mun pikkusisko sairastui noilla neuvolan ja tarhan opeilla syömishäiriöön, eikä vielä tänä päivänäkään syö vihanneksia, hedelmiä tai marjoja.. Jotain sentään joskus maistelee, niinkuin kurkkua ja mansikkaakin taisi nuolaista viime kesänä.. Ikää 14v..
Itse sain tuosta sellaisen opetuksen, että tyttö maistaa kyllä kaikkea, mutta mitään en pakota syömään..

Olen pahoillani että noin on käynyt.
Vaikea silti kuvitella että se olisi ainut syy että sairastuu syömishäiriöön.
Kokemusta minulla ei ole eikä tietoakaan. Dokumenteista olen vain saanut käsityksen että se on aika monimutkainen tauti.

Meillä on maistatus tuonut hedelmää ja ruokahetket ovat huomattavasti helpompia kun kaikilla on säännöt selvillä.
Ehkä ankaruuteni johtuu siitä että itse en ole nirso ja olen kokenut monta huonosti käyttäytyvää aikuista jotkä snovat YÖK ruuasta muiden seurassa.
Olen opettanut lapsille, että on tilanteita missä on pakko joskus sievästi syödä. Vaikka tulevan vaimon vanhemmilla!! Silloin tulee osata syödä sipuliakin tai herneitä kun niihin ei kerta kuole...

Olen saanut esim työpaikalla kuulla kommentteja:
Kamalaa, mitä sää syöt.
En ikinä söis tuommosta.
Tarjotusta pasteijasta: Yök, onko siinä sipulia!! En ikänä söis!
Viereisestä pöydästä: Hyi helevetti, onko sulla valkosipulia, mee ulos syömään!!

En halua, että lapseni kuuluu nuihin ihmisiin.
Eli siksi opetan maistamista ja että YÖK on kielletty sana meidän perheessä.

Menipäs taas aika reilusti mutta sellaista se välillä on..

Minä en pakota sanan varsinaisessa merkityksessä.
Pakotan maistamaan. Yhdestä pikkulusikan puolikkaasta ei pitäisi jäädä kovin kauheita traumoja. Varsinkin kun olen käytännössä nähnyt sen jo kahden lapsen kohdalla ja viikonloppulapsieni kohdalla on myös tullut edistystä.

Jos haluaa jälkiruokaa on lautanen tyhjennettävä kitisemättä. Eli "pakotan" kiristämällä tähän on varmasti monella kommenttia. Mutta meillä se on toiminut.
Jälkiruuan saa jos lautanen on tyhjä. Annostelen inhimillisen määrän lautaselle, määrän jonka tiedän että lapsi jaksaa. Jos ei kelpaa ja jättää syömättä niin sitten on ilman jälkiruokaa.

Kummasti papupata menee ääntä kohti kun muut rupee villevallatonta syömään

Naurattaa!! Kun ennen lapsia tuhahtelin moiselle! Itse asiassa tämä lasten kanssa touhuaminen ei ole mennyt ollenkaan niinku kuvittelin
Luulin että minulla on sellaiset rivissä laulavat enkelit kuten sound of musicissa
Ei ihan menny niin...

No lahjominen ja "kiristäminen" onkin ihan eri asia mielestäni kuin se että pidetään kiinni ja tungetaan väkisin lusikka lusikan jälkeen suuhun.

Täytyy sanoa että Suvianne kuulostaa tämän syömisasian suhteen minulle oikein ihannekasvattajalta. (Itselläni ei siis ole lapsia, ehkä jonakin päivänä vaikka olisikin...) Kun olen myös tämmöinen kaikkiruokainen, ihmetyttää ihan samalla lailla aikuiset, jotka kehtaavat alkaa ruokaloissa, lounasravintoloissa, juhlissa tai muualla mölisemään kovaan ääneen "Hyi yäk, miten sä voit syödä sieniä/kalaa/aurajuustao/mitä tahansa kun se on niin limaista ja ällöö ja pahaa." Jos ei jostain pidä, olisi edes hiljaa. Mutta lapsellista ja tökeröä käytöstä tuo "pahanmakuisen" ruoan pällistely.