Syömisen ajatteleminen vähentää ruokahalua

Mulle käy joskus niin, että kun oikein pitkään/useasti päivän aikana ajattelen/harkitsen herkkujen syömistä, niin sitten illalla onkin jo vähän morkkis-fiilis, kun tuntuu, että olen syönyt ihan liikaa, vaikken välttämättä ole syönyt mitään ylimääräistä!
Toi vois olla vähän samaa ilmiötä kuin tutkimuksessa.

 Maarain kirjoitti...

En omalta kohdaltani voi olla samaa mieltä asiasta. Erityisesti vielä ruokakeskustelut tuntuvat minulla johtavan tuumasta toimeen..

Mulla paha kompastuskivi on kaikki ruokakuvat, etenkin ns. "food porn" -kuvat...

http://foodporndaily.com/explore/food/
http://www.foodporn.net/

Mulla kyllä menee ja noin että joskus miettii pitkään että jotain tiettyä vaikka suklaata tekee mieli ja sitä ajatusta makustelee suussaan, eikä lopulta teekään oikeasti mieli.

Muhun ei myöskään nuo kuvat vaikuta niin että iskisi hillitön himo.. vaikkapa tuiosta tommonen piparin kuva likeltä mehevine täytteineen.. hetken sitä katselee ja suussa voi tuntea maun ja rakenteen.. ja sitten seuraava mielikuva onkin siitä kuinka se sulautuu ahteriin selluliitiksi :>>

tosin tietoisen harjoittelun tulos. Joskus ollut seuraamassa kuinka tuttu pääsi tupakasta eroon NLP tekniikan avulla ja siinä juuri ensin mielessä maisteltiin ja sitten linkitettiin se mielikuva johonkin ikävään tai ällöttävään.. jolloin lopulta "pavlovin koirien tyyliin" pelkkä tupakan näkeminen sai aikaan kielteisen reaktion.. joten its ekäyttänyt tätä esim vieroittaakseni itseni kokonaan shipseistä joita ennen söin pussin illassa helposti.. nyt kolmene vuotene en ole edes maistanut.. jo pelkkä hajua saa mieleen jotain tämmöistä
http://www.barelyhangingon.com/wp-content/uploads/fat-woman-outside.jpg

 Ansku67 kirjoitti...

Väittäisin kyllä että ei toimi mulla. Tosin muista kauan sitten kun paastosin pidempiä pätkiä (viikko ja ylikin), niin mulla oli keittokirja koirankorvilla paaston jälkeen, kun olin merkkaillut, mitä kaikkea syön kun paasto loppuu, mutta en kuitenkaan sitten syönyt. Jälkeenpäin olen miettinyt, että se keittokirjan lukeminen toimi jonkinlaisena syömisen korvikkeena.

Sama juttu pakollisessa paastossa aka mahataudissa mulla! Kaikki keittokirjat ja ruokaherkkuajatukset käyty läpi, mitä kaikkea syö sitten kun on tervehtynyt, mutta lopulta ei syö/teekään niitä ruokia, joista oli niin kamalasti haaveillut. Jos pahemman luokan oksennustauti pääsee yllättämään, niin jossain vaiheessa mulla ainakin tulee myös se vaihe, jossa lupaan parantaa syömistapani ja ennen kaikkea juoda kylmää ja raikasta vettä paljon. Siinä kohtaa ei siis enää haaveilla lainkaan herkuista.