Onko keskituloisen sopivaa käydä hölkällä?

En ihmettele, työkaveri tänään juuri totesi että kertakäynti kuntosalilla (jossa hän satunnaisesti käy) maksaa 20 e. Sali on kyllä iso, mutta ei sijaitse mitenkään keskustassa, ei ole uusi eikä tunteja ohjaa huipputason ammattilaiset. Ei mulla ainakaan opiskelijana olisi ollut varaa edes haaveilla moisesta

Ei noissa kummassakaan noin väitetty?

"Esimerkiksi juoksusta on tullut Kahman mukaan etenkin korkeasti koulutettujen nuorten miesten harrastus."

En ihan tajunnut tuota kolumnia. Irvailtiinko siinä Hesarin uutisoinnille vai tutkimukselle?

Minusta asiaan on kaksi eri näkökulmaa: 1) jos on vähätuloinen, niin mitä liikuntalajeja on varaa harrastaa ja 2) ketkä ylipäätään ovat kiinnostuneita kuntonsa ylläpitämisestä.

Kyllä mun käsityksen mukaan on valtavasti sellaisia lajeja, joita pienituloinenkin voi harrastaa: omista suosikeistani juoksu, hiihto ja pyöräily ovat ainakin sellaisia. Toki kaikki edellyttävät jonkinlaista alkuinvestointia, mutta ainakin minulla harrastukset ovet kilometriä kohdan todella edulliset.

Tutkittu tosiasia on että hyvätuloisista löytyy enemmän sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita fyysisen kunnon ylläpitämisestä, siihen kai liittyy tämä nimenomainen tutkimus.

Jos taas puhutaan juoksusta harrastuksena, niin minusta on hyvin yksinkertaista nähdä, miksi kiireiset ihmiset harrastavat juoksua: se kun on laji, jota voi harrastaa melkein missä vaan, harrastusvälineet on helppo kantaa mukana ja liikunta on ajankäyttöön nähden erittäin tehokasta. Koko käytetty aika on tehokasta liikuntaa eikä matkoihin mene aikaa. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, etteikö laji soveltuisi huomattavasti laajemminkin.

Mielenkiintoisempi näkökulma mielestäni on mikä oikeasti on syy-ja seuraussuhde. Johtuuko liikuntaharrastus siitä, että on hyvätuloinen vai ovatko liikuntaa harrastaneet ihmiset päätyneet töihin hyvätuloisiin ammatteihin? Jos harrastaa liikuntaa, niin onko muutenkin tavoitteellisempi elämässään.

Vaihtoehtoisesti voisin argumentoida, että taiteet harrastuksena ovat suorastaan elämäntapa ja niihin keskittyminen vie energiaa tavoitteelliselta työelämältä. Tarkoitan siis sellaisia ihmisiä, jotka itse tuottavat musiikkia, kuvataiteita, teatteria tms. näiden ihmisten elämään ei myöskään mahdu kovin paljon liikuntaa, kun taiteet tuppaavat olemaan aikaavievä harrastus/elämäntapa.

Edellä mainitut on toki esitetty hieman pilke silmäkulmassa, sillä Suomessakin on paljon ihmisiä, joiden harrastukset=telkkarin katselu eikä kyse ole sen enempää tulotasosta tai ajan puutteesta vaan ihan omasta valinnasta.

^Tämän huomaa melkein missä tahansa harrastuksessa. Tuntuu,että varustekilpailu vaan yltyy ja jokaiseen paikkaan on sopiva pukeutumis-ja varustuskoodi. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä,että sopivissa varusteissa on mukavampi liikkua, mutta joku roti trendien perässä juoksemisessakin. Eikä aloittelijalla todellakaan tarvi olla koko settiä, kun vähemmälläkin pärjää. Ja vaikka olen juossut jo useamman vuoden, ei mun varustukseen edelleenkään kuulu sitä lajia varten kuin juoksulenkkarit ja sykemittari.

Helsingin yliopiston opiskelijoiden liikuntakortti maksaa jotain 70e/ vuosi! Toisaalta työttömänä, kun rahaa ei oikeasti kamalasti ole, ei saa mitään alennuksia kuntosaleista tms. Päiväkortti uimahallille, joka oikeuttaa myös jumppiin, maksaa 78e/kk. Se on tosi paljon. Hyvät kengät maksavat lähes sata euroa ja juoksuharrastuksen aloitus voi olla niistä kiinni. Jos pitäisi ostaa kengät vrt. lapsille ruokaa, niin kumman valitsee? Kyllä minä osin tuen tuota monien mielestä absurdia tutkimusta. Pienituloisena ei voi kovinkaan usein ostaa vaatteita ja halutessaan ryhtyä kuntoilemaan, ei kaapista välttämättä löydy laisinkaan kuntoiluun sopivia vaatteita... pelkkien juoksuvaatteiden hankkiminen saattaa olla kuukausien projekti.