Motivaation ylläpito

Mulla on välitavotteet nyt viiden kilon välein ja ne motivoi jonku verran. Eniten mua kuitenki motivoi terveys. Kummasti myös buustas kun näki kuvan jossa oli isoimmillaan ja "luonnollisesti" eli ilman minkäänlaista posetusta.

Mä voin olla ehkä naivi, mutta mua tsemppaa noi numerot ja värit tuossa laskurissa. Kun päätän että haluan numeroiden olevan vihreitä. Sitten teen kaikkeni että se kans pysyy vihreällä. Välillä on kausia että ajattelen että "ei se muutaman päivä keltaiselle tai vähän punaisellekin meno haittaa". Mutta näin jälkikäteen katsottuna se haittaa ja paljon koska mulle ainakin tulee ihan liikaa niitä jos annan joskus siihen itselleni luvan. Aloitin eilen uudestaan laskennan ja tein itselleni selväksi että vihreällä pysytään tällä kertaa.
Koska jos haluan pysyä haluamani kokoisena kauemmin kun laskurissa olemisen ajan, täytyy minun myös opetella oikeat annoskoot, ruuan laatu ja ruoka- ajat. Ja se pitää vain hyväksyä että pienempiin annoskokoihin pidättäytyminen ja kaiken mässyn pois jättäminen arkipäiväisestä elämästä on elinehto painon hallinnassa. Ja tässä sitä nyt yritän opetella. (: Mutta tsemppia teille! Oon varma että oikee motivaattori vielä löytyy.

Kiitos vinkeistä!

Se on kyllä totta, että repsahtaminen kuuluu asiaan. Siihen on ollut melkoinen opettelu. Aiemmin olen aina masentunut heti jos jonain päivänä on tullut syötyä liikaa, ja siitä on sitten alkanut sellainen syömiskierre "ihan sama, laihdutuskuuri meni jo pilalle"-asenteella. Tästä olen nyt opetellut pois ja sallin itselleni herkuttelun silloin kun tuntuu siltä. Ja olen huomannut, että kun herkuttelu on sallittua, on helpompaa pitää se raiteilla, eikä se lähde käsistä kuten joskus ennen. Esim. viimeksi ostin 112g karkkipussin ja tuli tosi hyvä mieli. Ei enää tarvi ahmia koko päivää ja potea sitten huonoa omatuntoa, mistä seuraa aina motivaation lopahdus.

Tuo värien seuraaminen on myös hyvä idea! Sallin kyllä välillä itselleni vähän herkutteluakin, joten varmasti en ihan koko kuuta pysy vihreällä. Erään personal trainerin motto on "consistency is the key", eli jos vaan pääsääntöisesti syö vähemmän kuin kuluttaa, ei sillä ole väliä jos silloin tällöin kalorit ylittyy jonkun verran. Joten täytyykin alkaa seuraamaan, että sivu pysyisi pääsääntöisesti vihreänä, mutta minun täytyy kyllä sallia silloin tällöin punainenkin päivä.

Keksin vielä yhden motivaattorin lisää eilen: Aion laittaa jokaisesta pudotetusta kilosta aina 10€ säästöpossuun ja päästessäni lähelle tavoitettani käytän possun sisällön itseni hemmotteluun! Uusia vaatteita yms. Täytyy olla läpinäkyvä possu niin voi sitä sitten aina heilutella ja haaveilla vaatteista, joita ei ennen ole kehdannut käyttää! No joo, voi olla hölmö idea, mutta teen mitä vaan, että saisin motivaation pysymään yllä!

 Kolibri81 kirjoitti...

Miten yleensä jaksatte tsempata itseänne kun motivaatio uhkaa lopahtaa?

Jostain syystä minua ei lainkaan motivoi paino- tai ulkonäkötavoitteet ja aikarajat. Vaikka kuinka olen joskus ajatellut, että esim. siinä ja siinä tilaisuudessa olisi kiva olla sen ja sen painoinen ja mahtua kivoimpiin juhlavaatteisiini, niin ei ole tainnut koskaan toimia. Ennemminkin niin, että paino on saattanut jopa nousta, kun se päivä koittaa.

Sen sijaan minun suuret motivoijani ovat terveys, hyvä olo, vatsan hyvä toiminta ja yleinen hyvinvointi. Minun pitää olla kiltti kropalleni. Syöttää sitä terveellisesti ja pitää se tyytyväisenä ja verensokeri tasaisena, sitten paino saattaa laskea johonkin sopivaan lukuun. Jos matkalle tulee karkkihimoja tai muuta vastaavaa, yritän purkaa ongelman pieniin osa-alueisiin ja löytää ratkaisun niihin. Minua taitaa siis motivoida myös se, että pääsen analysoimaan ja ratkomaan ongelmia sekä suunnittelemaan. Olen käyttänyt vaikka mitä keinoja matkan varrella.

Mulla auttoi se, että aattelin samantien että tässä sitten kestää sen minkä kestää ja asenteella että samalla muuttuu elämäntavat pysyvästi. Että en ala kitukuureille tai muuta, vaan pudottelen hissukseen. Lähtötilanne 88 kiloa, nyt seilataan 53-55kg välillä.

Ennen yrittänyt (tosin sh-historiaa myös takana) laihduttaa mahdollisimman nopeasti , mutta siinä se into saattaa sitten lopahtaakin ja vaarana on myös kilojen hiipiminen takaisin, jos palaa vanhoihin elämäntapoihin.

Siksikin suosittelen "lempeämpää" laihduttamista pitkällä aikavälillä ja pikkuhiljaa tuunata ruokavaliota ja kokeilla erilaisia liikuntamuotoja, että löytää sen omansa.

Itelläni vakiintunut kuntosali, jääneet einekset, tajunnu että osaanhan minä kokata ja se vie samanverran aikaa kuin se einespizza uunissa ja herkutella osaan nykyään myös pienemmissä määrin

Myös "pikkunikseinä" ovat toimineet säännölliset sessiot mittanauhan kanssa ja tulokset blogiin, välietappitavoitteet kiloina (sen raksin laittaminen on IHANAAA! ) ja aina tietyn "etapin" jälkeen luvata itselleen palkinto

Jos laihduttamisesta haluaa pitää välillä taukoa, mutta lihomatta, niin joskus kehittelin motivaatiokuurin, jonne pääsee tästä:

http://kalorilaskuri.fi/foorumi/vertaisryhmat/motivaatiokuuri/7/logon#215468

Toiset käyttävät kuuria "motivaattorina" parempiin tuloksiin, mutta itse ajattelin sen alunperin niin, että saa "vapaata" laihduttamisesta ja pääsee pois myös mahdolliselta säästöliekiltä. Itse pääsin kuurin aikana lopulliseen tavoitepainooni nostamalla kaloreita (jep!) ja keskittymällä vain syömään hyvin ja kunnolla, ilman mässyjä ja alkoholeja. Laihduin siis nostamalla kaloreita, takana oli pari kuukautta armotonta junnausta! Kuullut huhuja että monilla on saattanut paino myös tippua ihan yllättäenkin kuurin aikana vain nostamalla kaloreita (kunnon ruoalla) ja hieman hienosäätämällä liikuntoja

Jos paino toisinaan junnaa, niin välillä voi keskittyä liikkumiseen, varsinkin lihaskuntoharjoittelu myös lisää lihasta kehoon ja sitä saa kroppaan linjakkuutta myös sitä kautta

Kilot ovat nyt myös pysyneet poissa kun elämäntavat menivät remonttiin, vaikka lipsumisia tuleekin aika-ajoin, se on vain inhimillistä se! Tärkeämpää on ajatella, että siinä kävi sitten näin, mutta nyt palataan taas ruotuun ja mitään ei ole menetetty. Joskus mässyputken jälkeen voi olla hankalaa palata taas pienempiin kaloreihin, joten suosittelen silloin syömään tarpeeksi, ettei ainakaan nälkä ole, koska silloin lisämässyttely alkaa houkutella yhä enemmän ja enemmän... Koska jos kalorit tiputtaa ihan alakanttiin "rangaistukseksi", niin se on melkoista hammastenkiristystä se, kun kroppa vaatisi edelleen sitä sapuskaa ja jos on päälle vielä nälkä, niin ainakin ite joudun melkein puristamaan tuolin selkänojaa rystyset valkoisina, kun herkut tanssii mielessä

Terveys on tsempannut myös mua paljon, varsinkin kun löytyy tuo kilpirauhasen vajaatoiminta. Melkein helpompaa olisi varmaan unohtaa koko ajatus "laihduttamisesta" ja ajatella enemmänkin että nyt muutan nämä elämäntavat nyt niin, ettei tarvitse jojoilla enää koskaan, olen terveempi ja ihanaa olisi tietenkin jos samalla putoaisi myös nämä ylimääräiset kilot (ja näinhän siinä väistämättäkin alkaa tapahtua...)

Koska isoin motivaattori mulla on yllättäen ollut se sallivuus ja sen hyväksyminen, että lipsahduksia sattuu ja välillä paino junnaa ja se, ettei ruoski itseään ja odota itseltään vain parasta, koska lopulta se motivaatio alkaa hiipua kun ei pysty täyttämään niitä odotuksia joita itseltään vaatii. Kun useimmat meistä asettavat ne tavoitteet vielä ihan liian korkealle, me suomalaiset masokistit

Laihduttamisessa meni siis 1,5 vuotta, sen jälkeen ollaan tasapainoiltu. Joka ei olekaan niin helppoa kun sitä ajatteli sen olevan... Tämän takia laihduttaessa on pakko syyniä oikeasti ne syyt mitkä johtivat painonnousuun, muuten ne samat syyt odottelevat siellä kun on päässyt siihen tavoitepainoon ja stressin iskiessä ruoka voi tuntua jälleen lohduttavalta ja ansaitulta turvalta. Kun kukaan meistä ei ole teräsmies/nainen, eikä jokaista suupalaa voi vahtia ikuisuuksiin. Silloin on löydettävä niitä vaihtoehtoisia tapoja käsitellä stressiä, iloa ja surua ja miten palkita itseään, jos se aikaisemmin on ollut nimenomaan sen ruoka (missä sinänsä ei ole mitään pahaa jos se pysyy kohtuudessa, paitsi jos silloin niitä lisäkiloja alkaa hiipimään takaisin).

Tulipa hirveä sepustus!

Mutta juu, toivottavasti tästä jotain apua oli, jollekin, kenties... Tämä tavallaan nyt oli oma tarinani motivaatiosta omalla kohdallani. Tsemppiä kaikille!