keskiviikko 29.12.2010

Huh huh, sillä päätös paremmasta elämästä on pakko tehdä painon noustessa hirvittävällä vauhdilla. Olen aivan ulalla jälleen kerran, mikä olisi viisainta ja mikä tyhmintä tämän aloituksen suhteen. Olen lueskellut paljon karppaajista ja jotenkin minusta tuntuu, että olen aivan liian herkkä hiilareille. Olen taas mutustellut omenia kilokaupalla, syönyt puuroa ja leipää sekä vähän perunaakin kaikkien jouluisten laatikoiden lisäksi. Ja olutta meni korillinen, jos edes piisasi. Siihen vähän karkkeja ja ässiä, pipareita ja karjalanpiirakoita munavoilla. Tänään olen päättänyt aloittaa jälleen kerran tämän taistelun, joka on varmaan ihan elinikäistä. En osaa elää kanin elämää. Yritän nyt sitten alkaa mittailemaan noita annoksia ja muitakin määriä seurailemaan. Katsotaan miten akan käy.

1. Annisuvi sanoi...

Tsemppiä! En itsekkään osaa olla ilman herkkuja enkä niitä haluakkaan itseltäni kieltää.. Kohtuus vaan kaikessa niin kyllä se siitä!

keskiviikko 29.12.2010 klo 20:48

2. Masa62 sanoi...

Kyll ne on kuule laihtunut laihemmatkin, että toivoa on. Mutta kohtuudella ja pikkuhiljaa, muuten käy paksusti, kokemusta on!

torstai 30.12.2010 klo 20:51